Mikkelissä vietettiin kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa 27.4.2026. Yhtenä puhujista oli Mikkelin nuorisovaltuuston puheenjohtaja Olivia Salminen. Salmisen koskettava puhe keräsi runsaasti kiitoksia.
Hyvät veteraanit, Lotat, ja juhlavieraat!
Sydämellisesti tervetuloa Päämajakaupunki Mikkeliin. Paikkaan, jossa tehtiin ratkaisuja Suomen kohtalon hetkinä itsenäisyytemme ja vapautemme puolesta. Mikkeli on historiallinen päämajakaupunki, mutta toimii samalla nykyaikaisena kansainvälisen turvallisuuden toimijana ja Naton alaesikuntakaupunkina.
Tänään 27.4.2026 on kulunut tasan 81 vuotta siitä, kun Lapin sota päättyi. Sotatoimet loppuivat ja oli aika alkaa rakentaa uutta sodan raunioiden päälle. Tänään on myös päivä, kun muistamme ja kunnioitamme heitä, jotka ovat uhrauksillaan antaneet meille mahdollisuuden elää turvassa nämä 81 vuotta, ilman pelkoa. Olen kiitollinen, että saan seistä tässä nyt edustamassa maamme nuoria ja toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi kansallisen veteraanipäivän juhlaan.
Juhlan teemana tänä vuonna on yhdessä eteenpäin katsoen. Minulle se tarkoittaa heikommista huolehtimista, sitä, että pidämme yhtä, autamme toisiamme ja varmistamme myös tulevaisuuden sukupolville turvallisen elämän. Eteenpäin katsoen tarkoittaa veteraanien muistojen kunnioittamista, mutta samalla tulevaisuuteen panostamista. Se tarkoittaa haaveilua, toiveita ja vapautta. Se tarkoittaa katseita siniselle taivaalle ilman huolta, uimista puhtaassa järvivedessä, rauhallisia vehreitä metsiä ja purevia pakkasia.
Nuoruutemme poikkeaa hyvinkin vahvasti teidän, veteraanien ja Lottien nuoruudesta. Saamme istua rauhassa koulun aulassa ilma välitöntä pelkoa hälytyksistä ja sodan kosketuksesta. Elämme erilaista todellisuutta kuin sotavuosina ja huolenaiheemme ovat luonnollisesti erilaisia. Ilmastonmuutos -ja lämpeneminen aiheuttavat ahdistusta ja huolta. Yhteiskunnan polarisoituminen vetää meitä vain kauemmaksi toisistamme. Toisaalta, nuoret ovat olleet kautta aikojen heitä, jotka ovat valmiita muuttamaan maailmaa, tekemään siitä paremman paikan elää.
Tulevaisuuden näkymät voivat olla monelle epävarmoja maailman kauheuksien keskellä. Euroopassa soditaan, ja pelko hiipii takaraivoon; Voiko sota levitä? Olemmeko sittenkään turvassa? Emme voi koskaan tietää varmuudella, mitä tuleman pitää. Tänä päivänä onkin erityisen tärkeää muistaa ja kunnioittaa heitä, jotka ovat tehneet suuria uhrauksia meidän puolestamme. Emme saa unohtaa, mitä sodan keskellä eläneet ovat joutuneet kestämään.
Nyt on meidän nuorten vuoro vaalia tätä muistoa. On myös aika siirtää katsetta tulevaisuuteen ja siihen, miltä näyttää maailma, jossa nuoremmat sukupolvet alkavat ottaa paikkaansa päätöksenteossa. Meidän täytyy pian olla heitä, jotka varmistavat turvallisen ja vapaan tulevaisuuden meille kaikille. Se ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman veteraanien ja Lottien suurta työtä.
Toivon, ettei sukupolvemme tai yhdenkään sukupolven meidän jälkeemme tarvitse nähdä sotaa. Meiltä se tulee vaatimaa työtä, jotta voimme säilyttää kaiken sen, minkä vuoksi veteraanit ovat taistelleet. Vaikka me tulemme turvaamaan maatamme eri tavoin kuin te, Lotat ja veteraanit, emme unohda sitä, mitä olette meille antaneet. Olette antaneet meille mahdollisuuden leikkiä kotimme pihalla turvassa, mahdollisuuden kävellä vapaasti upean luontomme keskellä, mahdollisuuden sanoa mielipiteemme. Olette antaneet meille mahdollisuuden tehdä työtä ja käydä koulua turvallisessa ympäristössä. Mikä tärkeintä, olette antaneet meille mahdollisuuden unelmoida tulevasta.
Unelmat ovat rauhan polttoainetta. Meillä kaikilla on unelmia. Unelmat ovat niitä, jotka saavat meidät tekemään töitä tulevaisuutemme eteen. Ilman unelmia on mahdotonta huolehtia asioista, jotka ovat meille tärkeitä. On siis välttämätöntä muistaa, miksi olemme valmiita tekemään töitä rauhan puolesta. Haaveet auttavat meitä pitämään yhteisistä tavoitteistamme kiinni ja panostamaan tulevaisuuteemme menneisyyttä unohtamatta.
Jotta voimme varmistaa rauhan ja turvallisuuden myös tulevaisuudessa, emme saa ennen kaikkea unohtaa heitä, jotka ovat tämän kaiken meille mahdollistaneet. Siksi haluan vielä kerran kiittää. Kiitos veteraanit, kiitos Lotat.
Olivia Salminen
