Tervetuloa sateenkaari-kierrokselle Muistiin
Historian tapahtumat ovat osa oman aikakautensa kulttuurin, asenteiden ja arvostusten sekä normien maisemaa. Katsomme asioita nykyhetken näkökulmasta, mutta on hyvä ymmärtää, että historiallisessa ajassa asenneilmapiirit muuttuvat ja tiedon määrä on kasvanut. Suhtautuminen sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen elävät osana omaa aikaansa ja kulttuuriaan, niin sotavuosina kuin nykyään.
1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä elettiin vahvan yhtenäiskulttuurin Suomessa. Suomi oli vielä maatalousyhteiskunta ja kaupungistuminen oli edennyt hitaasti. Kirkolla ei ollut enää tuomiovaltaa, mutta sen vaikutus ihmisten arvomaailmaan ja maailmankuvaan oli edelleen suuri. Suomalaisten koulutustaso oli verrattain alhainen ja koko kansan tavoittanut kansakouluopetus ja opettajat nojasivat vahvasti kristillisyyteen. Aikakauden Raamatuntulkinnoista ja kristillisestä opetuksesta oli turha etsiä liberaaleja sävyjä liittyen esimerkiksi parisuhteisiin, sukupuolirooleihin, perheideaaliin tai seksuaalisuuteen. Seksi kuului vain avioliittoon ja avioliitto oli miehen ja naisen välinen suhde.
Läpitunkevan yhtenäiskulttuurin ja arvomaailman laitamilla oli kuitenkin varjomaailma ja marginaali. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt etsivät suojaa tuomitsevilta katseilta ja pahantahtoisilta juoruilta oman kodin seinien sisältä, pimeistä puistoista, tiettyjen kahviloiden nurkkapöydistä, luhtiaitoista tai pellonreunoilta valoisina kesäöinä. Samoilta katseilta ja juoruilta piilottelivat myös esimerkiksi esiaviollista tai avioliiton ulkopuolista seksiä harrastaneet heteroparit.
Lainsäädännössä homoseksuaaliset teot oli luokiteltu rikoksiksi. Vielä 1920-luvun alussa ne niputettiin samaan kategoriaan lapsen hyväksikäytön ja eläimiin sekaantumisen kanssa. Taustalla oli pitkä lainsäädännön perinne ja Raamattuun pohjautuva tulkinta synnistä. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta ei vielä ennen sotia edes paljon tiedetty. Asioille ei ollut oikein nimiäkään. Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ei varsinaisesti ollut sallivaa mutta kyläyhteisöissä ja rintamaolosuhteissa siihen kuitenkin suhtauduttiin käytännönläheisesti ja monesti siedettiin.
Sateenkaarihistorian tutkimus on ollut haastavaa toisaalta siksi, että ihmiset joutuivat salailemaan suuntautumistaan mutta myös siksi, etteivät ihmiset ehkä aina edes itse osanneet tunnistaa, saati nimetä omaa identiteettiään. Siksi jälkipolville ja historiantutkijoille on jäänyt homoseksuaalisuudesta aineistoa verrattain vähän ja transihmisistä sitäkin vähemmän. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sukupuolten ja seksuaalisuuden kirjoa olisi ollut sotavuosina tai aina. Tieteen, esimerkiksi psykologian ja lääketieteen, kehitys on auttanut tunnistamaan ja lopulta normalisoimaan aihepiiriin liittyviä ilmiöitä ja ihmisiä. Lainsäädäntö ja asenteet ovat seuranneet perässä heijastellen yleistä kulttuurista kehitystä.
Sodan ja rauhan keskus Muistin sateenkaarikierros avaa näkökulmia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaan ja elämään sotavuosina sekä historialliseen kehitykseen kohti yhdenvertaisuutta. Tervetuloa kierrokselle!