Miksi Mannerheimin seksuaalisuus kiinnostaa?
Mannerheim, suurmies
Carl Gustaf Emil Mannerheim äänestettiin vuonna 2004 Ylen järjestämässä Suuret suomalaiset –kilpailussa voittajaksi selkeällä äänienemmistöllä. Maamme historian henkilöistä Mannerheim onkin yksi arvostetuimmista, mutta samalla myös kiistellyimmistä hahmoista.
FT, dosentti Tuomas Tepora kirjoittaa teoksessaan Sankari ja antisankari – Mannerheim-kultin pitkä vuosisata, että ”harva henkilö Suomen historiassa elähdyttää, kiinnostaa, raivostuttaa ja ärsyttää yhtä paljon kuin Gustaf Mannerheim.” Hän edustaa suomalaisille tulkitsijan omasta arvomaailmasta riippuen joko myyttistä sotasankaria, päälahtaria, menneen ajan aristokraattia, kosmopoliittia tai seksualisoitua suurmiestä. Hänet on nostettu jalustalle yhä uudelleen, mutta myös vedetty sieltä alas – aseena tässä on käytetty mm. spekulaatiota Mannerheimin seksuaalisuudesta.
Mannerheim, irstailija?
Mannerheimin seksuaalinen suuntautuminen puhututti jo hänen elinaikanaan. Hän opiskeli nuoruudessaan kadettikoulussa Haminassa, josta hän eräänä yönä karkasi paikalliseen kapakkaan. Kapakassa hän lyöttäytyi paikallisten keski-ikäisten virkamiesten seuraan ja suuntasi myös jatkoille heidän kanssaan. Hänet löydettiin aamulla. Huhuttiin, että seurueessa olisi ollut “homofiili”, mikä vaikutti myös siihen, että Mannerheim sai irstailijan maineen. Irstailu ei tosin tarkoittanut pelkkää seksuaalista hurjastelua vaan esimerkiksi hillitöntä alkoholin käyttöä.
Tapahtumien ja sitä seuranneen mainehaitan tuloksena hänet lopulta erotettiin kadettikoulusta. Maine irstailijana pysyi hänen koko nuoruutensa ajan. Myös epäonnistunut ja melko lyhyeksi jäänyt avioliitto antoi huhuille lisää voimaa.
Mannerheim, häväisty?
Vuonna 2008 julkaistiin Mannerheimia käsittelevä nukkeanimaatio Uralin perhonen. Animaatiossa Mannerheimilla esitettiin olevan homoeroottinen suhde kirgisialaisen palvelijansa kanssa ja hänellä kuvailtiin myös olevan mieltymyksiä pukeutua naisten alusvaatteisiin. Animaatio edusti taiteen varjolla tehtyä tulkintaa Mannerheimin seksuaalisuudesta ja kyseenalaisti suurmiehiin liitettyjä mielikuvia: suurmies Mannerheim olikin korostetun maskuliinisuuden sijaan feminiininen hahmo. Animaation oli selvästikin tarkoitus herättää keskustelua ja provosoida.
Provokaatio onnistui ja mediassa keskustelu kävi kuumana. Monet tyrmäsivät sisällön täysin: kyse oli lähes pyhäinhäväistykseen verrattavissa olevasta asiasta ja animaation nähtiin halventavan sekä itse Mannerheimin että kaikkien sotaveteraanien muistoa ja oikeastaan kyseenalaistavan koko suomalaisuuden. Animaation esittänyt Ylekin olisi pitänyt lakkauttaa. Osa puolestaan otti sisällön ilahtuneena vastaan ja nautti suurmiehen horjumisesta jalustallaan. Oli niitäkin, jotka olivat vaikuttuneita siitä, että Suomi oli valmis animaation kaltaiselle provokaatiolle ja sille, että suurmiehiä ja muita kansallisia myyttejä voidaan ravistella.
Tuomas Tepora tulkitsee Uralin perhosen edustaneen konservatiivista, laitavasemmiston perinteestä kummunnutta lahtari-Mannerheim-historiapolitiikkaa, jonka mukaisesti elokuva pyrki nolaamaan Mannerheimia. Elokuva oli piikki Mannerheimin valinnalle suurimmaksi suomalaiseksi neljä vuotta aiemmin. Marsalkan heteroseksuaalisuuden kyseenalaistamisen aiheuttama ja median vahvistama moraalipaniikki ja huoli arvoista heijastivat Teporan mukaan 2000-luvun alun yhteiskunnallista keskustelua; laki samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnistä oli vastikään hyväksytty suuren moraalikeskustelun siivittämänä. Samaan aikaan Mannerheimin seksuaalisen suuntautuneisuuden kautta tehtiin näkyväksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pinnan alle jäänyttä historiaa.
Mannerheim, myytti?
Vaikka Mannerheim on historiallinen henkilö, jonka rooli Suomen vaiheissa on kiistaton, muistokulttuurin rikkauden ja merkitysvarannon näkökulmasta hän on kuitenkin muovattavissa oleva hahmo, joka vastaa monen kansalaisen kulloisiinkin tarpeisiin.
Sisällissodan kipeästä perinnöstä kummuten Mannerheimia on joko nostettu jalustalle isänmaallisuuden ja etenkin uusisänmaallisuuden symbolina tai vedetty alas lahtarikenraalina. Ensimmäisessä näkökulmassa Mannerheimiin, kuten yleensä patrioottiseen sankariin liitetään voimakkaasti arvovärittyneitä historian tulkintoja, joihin yhdistyy stereotyyppinen, heteronormatiivinen maskuliinisuus ja sankarimyytti. Näissä tulkinnoissa kansallissankarit edustavat koko kansaa ja ilmentävät sen ominaisuuksia eikä näitä tulkintoja ole soveliasta pyrkiä muuttamaan, monipuolistamaan tai kyseenalaistamaan taiteen keinoin tai edes uuden historiantutkimuksen kautta.
Jälkimmäinen näkökulma pyrkii esittämään hahmosta toisen puolen, kansaa jakaneen sotaisan kenraalin. Seksuaalisuus on perinteinen häpäisykeino, jota on käytetty ja käytetään niin sodan kuin rauhan aikana.
Kuten Tuomas Tepora kirjoittaa, nykynäkökulmasta Mannerheimin oletettu seksuaalisuus tuntuu syystäkin kuluneelta ja turhalta. Ilmiönä tämä marsalkan koettu kaikkivoipaisuus niin naisten- kuin miestenmiehenä saattaa sisältää olennaista tietoa, joka avaa suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin merkitystä. Kiinnostavinta tässä aiheessa ei niinkään ole marsalkan seksuaalisuus, vaan niin monien suomalaisten kiinnostus ja voimakas reagointi Mannerheimin oletettuja eroottisia edesottamuksia kohtaan. ”Marsalkka tarjoaa kaikille seksuaalisille suuntauksille jotakin, mikä kertoo paljon enemmän suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista kuin Mannerheimin henkilöhistoriasta”, kirjoittaa Tepora.
Lähteet:
Karkulehto, Sanna 2008: “Homo-Marskin” päivät mediamyrskyn silmässä. Tiedotustutkimus 5/2008. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/67450/978-951-39-7658-3.pdf.
Keskisarja, Teemu 2016: Hulttio. Helsinki: Siltala.
Meinander, Henrik 2017: Gustaf Mannerheim. Helsinki: Otava.
Tepora, Tuomas 2023: Sankari ja antisankari. Mannerheim-kultin pitkä vuosisata. Helsinki: Gaudeamus.
Ylen Suuret suomalaiset –kilpailun tulokset: https://vintti.yle.fi/yle.fi/suuretsuomalaiset/tulosseuranta/.
Why is Mannerheim’s Sexuality of Interest?
Mannerheim, the Great Man
In 2004, Carl Gustaf Emil Mannerheim was voted the winner of Finnish Public Broadcasting Company YLE’s “Greatest Finns” competition by a clear majority. Mannerheim is one of the most respected figures in Finnish history, but also one of the most controversial.
PhD, docent Tuomas Tepora writes in his book Hero and Antihero: The Long Century of the Mannerheim Cult that “few figures in Finnish history evoke as much fascination, interest, anger, and irritation as Gustaf Mannerheim.” To Finns, depending on the interpreter’s values, he represents either a mythical war hero, a brutal enforcer, an aristocrat of a bygone era, a cosmopolitan, or a sexualized great man. He has been repeatedly elevated to a pedestal, but also pulled down from it—with speculation about Mannerheim’s sexuality being one of the weapons used.
Mannerheim, the Debaucher?
Mannerheim’s sexual orientation was a topic of discussion even during his lifetime. In his youth, he studied at the cadet school in Hamina, from which he once escaped late at night to a local tavern. There, he joined the company of middle-aged local officials and continued the night with them. He was found the next morning. It was rumored that there was a “homophile” among the group, which contributed to Mannerheim’s reputation as a debaucher. Debauchery, in this context, did not only mean sexual escapades but also included excessive alcohol consumption.
As a result of these events and the ensuing damage to his reputation, he was eventually expelled from the cadet school. The reputation as a debaucher stayed with him throughout his youth. His failed and relatively short-lived marriage also fueled these rumors.
Mannerheim, the Scandalized?
In 2008, a puppet animation titled The Butterfly from Ural was released, depicting Mannerheim in a homoerotic relationship with his Kyrgyz servant and suggesting that he had a penchant for wearing women’s lingerie. The animation represented an artistic interpretation of Mannerheim’s sexuality, challenging traditional notions associated with great men: instead of a figure of exaggerated masculinity, Mannerheim was portrayed as a feminine character. The animation was clearly intended to provoke discussion and stir controversy.
The provocation succeeded, and the media debate was intense. Many condemned the content entirely, considering it nearly akin to blasphemy, arguing that the animation insulted both Mannerheim himself and the memory of all war veterans, ultimately questioning Finnish identity as a whole. Some even suggested that YLE, the broadcaster of the animation, should be shut down. Others, however, welcomed the content and took pleasure in seeing a great man toppled from his pedestal. Some were impressed that Finland was ready for such provocation and that great men and other national myths could be challenged.
Tuomas Tepora interprets The Butterfly from Ural as representing conservative historiography from the far-left tradition, aimed at embarrassing Mannerheim. The film was a jab at Mannerheim’s selection as the greatest Finn four years earlier. The moral panic and concern over values caused by the questioning of the Marshal’s heterosexuality, and amplified by the media, reflected early 2000s societal discussions; the law allowing the registration of same-sex partnerships had recently been passed, spurring a major moral debate. At the same time, Mannerheim’s supposed sexual orientation brought to light the hidden history of sexual and gender minorities.
Mannerheim, the Myth?
Although Mannerheim is a historical figure with an undeniable role in Finland’s history, from the perspective of commemorative culture’s richness and significance, he remains a malleable figure who can be shaped to meet the varying needs of many citizens.
Emerging from the painful legacy of the Civil War, Mannerheim has either been elevated as a symbol of patriotism and especially new nationalism or brought down as a brutal general. In the first perspective, Mannerheim, like most patriotic heroes, is strongly associated with value-laden interpretations of history, combined with stereotypical, heteronormative masculinity and the hero myth. In these interpretations, national heroes represent the entire nation and embody its characteristics, and it is considered inappropriate to attempt to alter, diversify, or challenge these interpretations through art or even new historical research.
The latter perspective seeks to show another side of the figure, that of the divisive wartime general. Sexuality is a traditional means of humiliation, used both in times of war and peace.
As Tuomas Tepora writes, from today’s point of view, the speculation about Mannerheim’s sexuality seems understandably outdated and irrelevant. However, as a phenomenon, the Marshal’s perceived omnipotence, as both a ladies’ man and a man’s man, may contain essential insights that reveal the significance of Finnish society and culture. What is most interesting about this topic is not the Marshal’s sexuality itself, but rather the strong interest and reactions of so many Finns to Mannerheim’s supposed erotic exploits. “The Marshal offers something for every sexual orientation, which says much more about Finnish society and culture than about Mannerheim’s personal history,” Tepora writes.
This translation was made using AI.
Sources:
Karkulehto, Sanna 2008: “Homo-Marskin” päivät mediamyrskyn silmässä. Tiedotustutkimus 5/2008. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/67450/978-951-39-7658-3.pdf.
Keskisarja, Teemu 2016: Hulttio. Helsinki: Siltala.
Meinander, Henrik 2017: Gustaf Mannerheim. Helsinki: Otava.
Tepora, Tuomas 2023: Sankari ja antisankari. Mannerheim-kultin pitkä vuosisata. Helsinki: Gaudeamus.
Ylen Suuret suomalaiset –kilpailun tulokset: https://vintti.yle.fi/yle.fi/suuretsuomalaiset/tulosseuranta/.