Mannerheim, irstailija?
Mannerheimin seksuaalinen suuntautuminen puhututti jo hänen elinaikanaan. Hän opiskeli nuoruudessaan kadettikoulussa Haminassa, josta hän eräänä yönä karkasi paikalliseen kapakkaan. Kapakassa hän lyöttäytyi paikallisten keski-ikäisten virkamiesten seuraan ja suuntasi myös jatkoille heidän kanssaan. Hänet löydettiin aamulla. Huhuttiin, että seurueessa olisi ollut “homofiili”, mikä vaikutti myös siihen, että Mannerheim sai irstailijan maineen. Irstailu ei tosin tarkoittanut pelkkää seksuaalista hurjastelua vaan esimerkiksi hillitöntä alkoholin käyttöä.

Tapahtumien ja sitä seuranneen mainehaitan tuloksena hänet lopulta erotettiin kadettikoulusta. Maine irstailijana pysyi hänen koko nuoruutensa ajan. Myös epäonnistunut ja melko lyhyeksi jäänyt avioliitto antoi huhuille lisää voimaa.

Mannerheim, häväisty?
Vuonna 2008 julkaistiin Mannerheimia käsittelevä nukkeanimaatio Uralin perhonen. Animaatiossa Mannerheimilla esitettiin olevan homoeroottinen suhde kirgisialaisen palvelijansa kanssa ja hänellä kuvailtiin myös olevan mieltymyksiä pukeutua naisten alusvaatteisiin. Animaatio edusti taiteen varjolla tehtyä tulkintaa Mannerheimin seksuaalisuudesta ja kyseenalaisti suurmiehiin liitettyjä mielikuvia: suurmies Mannerheim olikin korostetun maskuliinisuuden sijaan feminiininen hahmo. Animaation oli selvästikin tarkoitus herättää keskustelua ja provosoida.

Provokaatio onnistui ja mediassa keskustelu kävi kuumana. Monet tyrmäsivät sisällön täysin: kyse oli lähes pyhäinhäväistykseen verrattavissa olevasta asiasta ja animaation nähtiin halventavan sekä itse Mannerheimin että kaikkien sotaveteraanien muistoa ja oikeastaan kyseenalaistavan koko suomalaisuuden. Animaation esittänyt Ylekin olisi pitänyt lakkauttaa. Osa puolestaan otti sisällön ilahtuneena vastaan ja nautti suurmiehen horjumisesta jalustallaan. Oli niitäkin, jotka olivat vaikuttuneita siitä, että Suomi oli valmis animaation kaltaiselle provokaatiolle ja sille, että suurmiehiä ja muita kansallisia myyttejä voidaan ravistella.

Tuomas Tepora tulkitsee Uralin perhosen edustaneen konservatiivista, laitavasemmiston perinteestä kummunnutta lahtari-Mannerheim-historiapolitiikkaa, jonka mukaisesti elokuva pyrki nolaamaan Mannerheimia. Elokuva oli piikki Mannerheimin valinnalle suurimmaksi suomalaiseksi neljä vuotta aiemmin. Marsalkan heteroseksuaalisuuden kyseenalaistamisen aiheuttama ja median vahvistama moraalipaniikki ja huoli arvoista heijastivat Teporan mukaan 2000-luvun alun yhteiskunnallista keskustelua; laki samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnistä oli vastikään hyväksytty suuren moraalikeskustelun siivittämänä. Samaan aikaan Mannerheimin seksuaalisen suuntautuneisuuden kautta tehtiin näkyväksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pinnan alle jäänyttä historiaa.