FI

Homous oli syntiä ja rikos

Seksuaalisuuteen ja parisuhteisiin liittyi 1900-luvun alkupuolella huomattavasti nykyaikaa enemmän sosiaalista ja lainsäädännöllistä kontrollia. Vuonna 1894 voimaantulleen rikoslain mukaan kaikki muu paitsi avioliitossa harjoitettu puolisoiden välinen seksi oli rikos. Tämä koski myös homoseksuaalisia tekoja, jotka säilyivät rangaistavina aina vuoteen 1971 saakka. Jo aiemmin Ruotsin vallan aikaisessa lainsäädännössä homoseksuaalisuus oli vertautunut eläimiin sekaantumiseen ja siis tuomittu mm. Mooseksen lakiin perustaen.

Maksimirangaistus “haureuden harjoittamisesta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa” oli kaksi vuotta vankeutta. Laki koski myös naisia. Haureuteen liittyvät rikokset olivat piilorikoksia eli valtaosa tapauksista ei tullut poliisin tietoon eikä päätynyt tuomioistuinten käsiteltäväksi. Asioista osattiin myös olla vaiti ja vähintäänkin tiettyyn pisteeseen asti sietää. Vuosien 1924–1971 välillä homoseksuaalisuudesta tuomittiin hieman yli 1000 ihmistä.

Suomen Suuriruhtinaanmaan rikoslaki säädettiin vuonna 1889, mutta astui voimaan vasta viisi vuotta myöhemmin. Wikimedia Commons.

Vaikka lainsäädäntö oli ankara, yhteisön suhtautuminen homoseksuaalisuuteen 1900-luvun alkupuoliskon maatalousyhteiskunnassa oli usein käytännönläheistä eikä homoseksuaalisuutta ilmiönä osattu samalla tavalla luokitella tai nimetä, kuten nykyään. Köyhyys ja tilanahtaus sai samaa sukupuolta olevat asumaan yhteisessä asunnoissa tai huoneissa, ehkä sopivaa puolisoa ei ollut löytynyt ja ihminen eleli naimattomana tai jakoi talouden toisen, samassa tilanteessa ja samaa sukupuolta olevan kanssa; yhteisöissä näihin ei välttämättä liitetty mitään seksuaalista ulottuvuutta, vaikka sellainen niissä olisi ollutkin. Ennen toista maailmansotaa tuomioita homoseksuaalisista teoista annettiin lopulta hyvin vähän, vaikka tuomiomäärät olivatkin alkaneet kasvaa 1930-luvun mittaan.

Jatkosodan vuosina 1941–1944 homoseksuaalisista teoista annettujen tuomioiden määrä putosi uudelleen erittäin pieneksi. Miehet olivat rintamalla eivätkä rintamaolosuhteissa tapahtuneet rikokset tulleet siviilituomioistuinten käsiteltäväksi. Myöskään lomien aikana tapahtuneisiin rikoksiin ei ollut suurta kiinnostusta puuttua.

Kenttäoikeus kokoontumassa Syvärillä karjalaistalossa vuonna 1942. Kuvan tiedoissa ei kerrota mistä syytettyä syytetään. SA-kuva.

Jatkosodan päättymisen jälkeen tuomioiden määrä ryöpsähti kasvuun. Kaupungeissa asenteet olivat olleet jo ennen sotia maaseutua tuomitsevampia ja sotien jälkeen kiihtynyt kaupungistuminen ja ilmapiiri lisäsi ihmisten erilaisten elämäntapojen ja asumisjärjestelyiden luokittelua ja asenteet alkoivat muuttua entistä homofobisemmiksi. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä solvaavat sanat yleistyvät vasta 1940- ja 1950-luvuilla ja löysivät tiensä kaupungeista myös maaseudulle. Haureudesta samaa sukupuolta olevan kanssa annettiin huippuvuonna 1951 kymmenen kertaa enemmän tuomioita kuin vuonna 1944 ja jopa 35 kertaa enemmän kuin 1920-luvulla keskimäärin. Ylivoimaisesti suurin osa tuomituista oli miehiä. Naisia vastaan nostettiin vain yksittäisiä syytteitä.

1950-luvun alkuvuosien jälkeen tuomiomäärät alkoivat hiljalleen vähetä, siten että vuonna 1970 homoseksuaalisista teoista annettiin enää vain kolme tuomiota. Vuonna 1971 homoseksuaaliset teot poistettiin rikoslaista. Laki oli seksuaalisen suuntautumisen suhteen kuitenkin edelleenkin syrjivä: homoseksuaalisten suhteiden suojaikärajaksi tuli 18 vuotta, kun heteroseksuaalissa suhteissa se oli 16 vuotta. Lisäksi laissa oli kehotuskielto, eli julkinen kehottaminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliseen haureuden harjoittamiseen oli rangaistava teko. Suojaikärajat yhtenäistettiin ja kehotuskielto poistettiin vasta vuonna 1999. Homoseksuaalisuuden tautiluokitus poistettiin vuonna 1981.

Asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan alkoivat muuttua laillistamisen myötä. Asenteiden muutos oli ja on ollut lainsäädännön muutosta hitaampaa. Pilkka, syrjintä sekä jopa suoranainen väkivalta tai sen uhka ovat olleet monen sateenkaari-ihmisen kokemuksissa aina tähän päivään asti, vaikka lainsäädäntöä onkin kehitetty kohti yhdenvertaisuutta. Samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto sallittiin Suomen lainsäädännössä vasta vuonna 2014 ja laki sukupuolen vahvistamisesta eli ns. translaki astui voimaan 2023.

Lähteet:

Huttunen, Matti 2011: Homofobia – asenteita, ennakkoluuloja ja syrjintää. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 11/2011. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo99564.pdf. Luettu 5.8.2024.

Juvonen, Tuula 2002: Varjoelämä ja julkisia salaisuuksia. Jyväskylä: Osuuskunta Vastapaino.

Löfström, Jan 1999: “Se nyt vaan on sellainen” – sukupuoliero agraarikulttuurissa. Helsinki: SKS,

Näre, Sari 2016: Sota ja seksi. Helsinki: Tammi.

Rikos ja rakkaus. Poliisimuseon verkkonäyttely. https://rikosjarakkaus.poliisimuseo.fi/. Luettu 5.8.2024.

Vuorela, Miikka 2021: Homoseksuaalisen kanssakäymisen rikosoikeudellinen kontrolli Suomessa. Artikkeli verkkojulkaisussa Sateenkaarihistorian ystävät 2021. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/987b56f4-ce96-40cd-906d-159e4f841cc3/content. Luettu 5.8.2024.

Ostoskori
Scroll to Top