FI

Sateenkaarioikeuksien kehitys lainsäädännössä

Sotavuosien aikaan homoseksuaalisuus oli luokiteltu rikokseksi. Kun homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista vuonna 1971, alkoi lainsäädännön asteittainen kehittäminen kohti yhdenvertaisuutta ja vähemmistöjen oikeuksia puolustavaksi erityiskysymyksiä huomioivaksi.

Kohti yhdenvertaisuutta lain edessä

Vuoden 1971 laissa homoseksuaaliseen seksiin määriteltiin korkeampi suojaikäraja kuin heterosuhteisiin. Samalla tehtiin rangaistavaksi julkinen kehottaminen samaa sukupuolta olevien väliseen seksiin. Suojaikärajat hetero- ja homoseksuaalisessa seksissä yhtenäistettiin vuonna 1999. Samalla myös kehotuskielto kumottiin.

Vuoden 2000 perustuslaissa säädettiin yhdenvertaisuudesta lain edessä sekä yleinen syrjintäkielto, joka koski myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Vuonna 2001 uusi työsopimuslaki kielsi sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän. Vuonna 2004 määrättiin lisäksi viranomaisille yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuus.

Vuonna 2011 seksuaalinen suuntautuminen lisättiin rikoslakiin viharikosten rangaistusten koventamisperusteena. Vuonna 2015 astui voimaan uudistettu yhdenvertaisuus ja tasa-arvolaki, jossa syrjinnän kielto laajennettiin koskemaan sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua.

Yhdenvertainen parisuhde ja perhe

Vuonna 2002 astui voimaan laki rekisteröidystä parisuhteesta, eli samaa sukupuolta olevien mahdollisuus viralliseen parisuhteeseen. Avioliitto rajattiin silti edelleen vain heteropareille. Vuonna 2007 hyväksyttiin laki, joka salli hedelmöityshoidot ilman parisuhteeseen tai kumppanin sukupuoleen liittyvää rajoitusta. Rekisteröidyissä parisuhteissa sosiaalinen vanhempi sai oikeuden vanhempainrahaan. Vuonna 2009 sisäinen adoptio mahdollistui myös rekisteröidyissä parisuhteissa.

Vuonna 2013 Tahdon2013-aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista keräsi 166 851 allekirjoitusta. Kansalaisaloitteen pohjalta säädetty uusi avioliittolaki astui voimaan 2017. Samaa sukupuolta olevia avopareja alettiin kohdella yhdenvertaisesti sosiaalietuuksien osalta. Vuoden 2019 äitiyslaissa lapsen synnyttäneen äidin naispuolinen kumppani voitiin vahvistaa äidiksi lapsen synnyttäjän ohella.

Transoikeudet ovat kuumentaneet poliittista keskustelua viime vuosina. Kuvassa mielenosoittaja 23.6.2020. Mikko Patrikainen, Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Transihmisten oikeudet
Vuonna 2003 astui voimaan Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta. Lain mukaan transsukupuolisen uuden sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä oli lääketieteellinen selvitys siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hän on lisääntymiskyvytön. Vuonna 2017 pakkoavioero poistui laista tasa-arvoisen avioliittolain myötä. Vuoden 2019 alussa voimaan astuneessa nimilaissa etunimen muuttamiseen liittyvät pykälät muotoiltiin väljästi sukupuolen suhteen. Tämä paransi sukupuolivähemmistöjen oikeuksia selvästi.

Translaki uudistettiin kokonaan vuonna 2023. Tällöin juridisen sukupuolen vahvistamisen ehdoksi riitti oma selvitys siitä, että hakija pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen ja on täysi-ikäinen. Vuonna 2024 vanhemmuusnimikkeeseen (isä/äiti) sai alkaa hakea muutosta omalla ilmoituksella.

Vuodesta 2016 alkaen perusopetuksen opetussuunnitelmassa on mainittu, että perusopetuksen on lisättävä tietoa ja ymmärrystä on sukupuolen moninaisuudesta. Vuonna 2023 yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoite laajeni koskemaan varhaiskasvatusta. Hallitus on kesällä 2024 esittänyt tämän velvoitteen poistamista, mitä mm. Lapsiasianvaltuutettu on vastustanut.

Lähde:

https://seta.fi/ihmisoikeudet/sateenkaarihistoria-suomessa/

https://www.finlex.fi/fi/

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta laiksi yhdenvertaisuus­lain muuttamisesta 6.8.2024 https://lapsiasia.fi/-/laps_lausunto_om_vaka-yv-suunnittelu

Ostoskori
Scroll to Top