Tekijä: Leena Hangasmaa
SKS:n Sota Ukrainassa -keruu kirvoitti muistoja ja nostatti tunteita
Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 synnytti suomalaisissa tunteita ja toimintaa. Ensi hetkistä lähtien uutisvirta täyttyi sotatapahtumista ja kadut mielenosoittajista. Sosiaalinen media värjäytyi sinikeltaiseksi. Myös monet muistiorganisaatiot reagoivat tapahtumiin ripeästi. Vain muutama päivä hyökkäyksen jälkeen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kutsui ihmisiä kirjoittamaan sodan herättämistä ajatuksista ja reaktioista. Syyskuun puoliväliin mennessä Sota Ukrainassa -keruuseen saapui 70 vastausta.
Aineistoa luonnehtii laaja ja voimakkaasti latautunut tunteiden kirjo. Ahdistus, avuttomuus, pelko ja viha täyttivät mielen varsinkin sodan alkuaikoina. Uutiset herättivät huolta ja surua sekä järkyttivät perusturvallisuuden tunnetta ja maailmankuvaa.
Osalle kirjoittajista Ukrainan tilanne on palauttanut mieleen sota-ajan muistot lapsuudesta. Nuorempien sukupolvien ajatukset taas hakeutuvat Tsekkoslovakian miehitykseen, 1970-luvun rauhanlauluihin tai lähisukulaisilta kuultuihin evakkomuistoihin.
Tulevaisuus mietityttää, mutta usko ja toivo paremmista ajoista auttavat jaksamaan. Toimeen ryhtyminen, esimerkiksi osallistuminen pakolaisaputoimintaan ja kriisin ihmisiä yhdistävä vaikutus ovat tuoneet monelle helpotusta pahaan oloon. Joku on sodan myötä syventänyt historian tietämystään, kun toinen taas on joutunut miettimään omaa kriisivalmiuttaan ensimmäistä kertaa elämässään.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa dokumentointi Ukrainan sodan vaikutuksista jatkuu, joskin eri näkökulmasta. SKS käynnisti 1.3.2023 tutkimushankkeen, jossa tallennetaan Ukrainasta Suomeen tulleiden ihmisten kokemuksia sodasta, pakolaisuudesta ja elämästä pakolaisena Suomessa. Marraskuun loppuun jatkuvaan hankkeeseen on rekrytoitu ukrainalainen tutkija Iryna Koval-Fuchylo, joka on aiemmin dokumentoinut Ukrainan sotapakolaisten kokemuksia Puolassa ja Ranskassa.
Kertominen ja kirjoittaminen voivat auttaa käsittelemään vaikeita tunteita, mutta dokumentointihankkeet Ukrainan sodasta tuottavat myös arvokasta tutkimusaineistoa . Keruuaineisto on jo nyt löytänyt tutkijansa ja myös juuri käynnistyneen tutkimushankkeen aineisto arkistoidaan aikanaan SKS:n arkistoon. Aikalaiskokemukset poikkeuksellisesta ja raskaasta ajasta eivät saa unohtua.
Marja-Leena Jalava, arkistotutkija, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Työryhmä julkaisi ehdotuksensa veteraaniperinnetyön tulevaisuudesta – Muisti keskeisessä roolissa
Valtioneuvoston kanslian asettama työryhmä on julkaissut ehdotuksensa, miten Suomen 1939–1945 käymien sotien ja veteraanien perinnettä tulevaisuudessa säilytetään. Työryhmä pitää tärkeänä, että veteraaniperinnetyön merkitys ja rahoitus tunnistetaan pitkäjänteisesti yli hallituskausien ja hallitusohjelmien.
Koska veteraaniperinne ja -perinnetyö ovat kiinteä osa maanpuolustusta ja kulttuuriperintöä, niistä huolehtiminen kuuluu laajalle joukolle: useille järjestöille, yhdistyksille, säätiöille, kunnille ja seurakunnille sekä valtiolle.
Työryhmä teki ehdotuksen valtion roolista ja osallistumisesta rahoitukseen.
Keskeiset ehdotukset
- Veteraaniperinteen edistäminen asetetaan puolustusministeriön ja sen hallinnonalan tehtäväksi. Veteraaniperinteeseen liittyvää tehtävää ei ole aikaisemmin määritelty millekään ministeriölle tai hallinnonalalle. Puolustusministeriö ohjaisi ja rahoittaisi tehtävänsä mukaisesti tulevaisuudessa veteraaniperinnetyön edistämistä.
- Tammenlehvän perinneliitto olisi valtakunnallisen veteraaniperinnetyön vastuullinen organisaatio, ja puolustusministeriö rahoittaa tätä toimintaa. Veteraanijärjestöt perustivat Tammenlehvän perinneliiton vuonna 2003 vaalimaan veteraaniperinnettä.
- Sodan ja rauhan keskus Muistin erityistehtäväksi määritetään veteraaniperinne, ja puolustusministeriö rahoittaa tätä toimintaa.
- Opetus-ja kulttuuriministeriö määrittää veteraaniperinnetyön seuraavan kymmenen vuoden ajaksi yhdeksi museoiden, arkistojen ja tiedekeskusten erityiseksi painopistealueeksi, koska veteraaniperinne ja laajemmin sotasukupolven perintö on merkittävä osa suomalaista kulttuuriperintöä.
- Opetus-ja kulttuuriministeriö toteuttaa yhdessä muiden veteraaniperinnetyön toimijoiden kanssa veteraaniperinne 2025 -hankkeen, joka on suunnattu yläkoululaisille. Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailman sodan päättymisestä ja 100 vuotta viimeisen sotien 1939–1945 asepalvelukseen kutsutun kokonaisen ikäluokan (1925) syntymästä.
Valtion vuosittaiseksi veteraaniperinnetyön rahoitukseksi ehdotetaan 1,1 miljoona euroa ja veteraaniperinne 2025 -hankkeelle 300 000 euron rahoitusta.
Ehdotusten lisäksi työryhmä kokosi useita suosituksia.
Tietoa työryhmästä
Valtioneuvoston kanslia asetti eduskuntaryhmien pyynnöstä 27.4.2022 työryhmän laatimaan ehdotuksen tulevaisuuden veteraaniperinnetyöstä. Työryhmältä pyydettiin ehdotusta siitä, miten Suomen 1939–1945 käymien sotien ja niiden veteraanien perinnettä tulevaisuudessa säilytetään, hoidetaan ja vaalitaan keskeisenä osana suomalaista yhteiskuntaa. Lisäksi työryhmältä pyydettiin ehdotusta, mikä on valtion ja eri toimijoiden rooli perinnetyössä sekä sen rahoituksesta.
Osana työryhmän työtä on kuultu laajasti eri tahojen näkemyksiä perinnetyön tulevaisuudesta. Kaikilla aiheesta kiinnostuneilla on ollut mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä verkossa. Työryhmä sai OtaKantaa-palvelun kautta yhteensä noin 260 palautetta organisaatioilta ja yksityishenkilöiltä. Työryhmä järjesti myös kaikille avoimen seminaarin veteraaniperinnetyön tulevaisuudesta marraskuussa 2022.
Lue koko työryhmän loppuraportti täältä.
Alexander Reichsteinin näyttely ”Repairing the Irreparable – Empathy with Ukraine” on Muistin tuenosoitus ukrainalaisille sodan vuosipäivänä
Kuvataitelija Reichsteinin teokset ovat nähtävillä osana Muistin näyttelykiertoa 24.2.−5.5.2023.
”Projektini on syntynyt Ukrainan sodan uutiskuvien vaikuttamana. Valokuvat sodan kauhuista muistuttavat siitä, kuinka herkkä, särkyvä ja haavoittuvainen ihmisen elämä on. Rakas koti voi hetkessä muuttua raunioksi. Ihmiselämä, suunnitelmat, haaveet ja toiveet menevät sirpaleiksi”, Alexander Reichstein kertoo. ”En voi lakata ajattelmasta tätä sotaa. Olen rakentanut ihmishahmoja posliini-, keramiikka- ja lasisirpaleista. Se on toivoton ja turha yritys korjata, parantaa, palauttaa sitä, mikä on mennyt lopullisesti rikki, tuhoutunut, kuollut. Projektin toinen osa näyttää kaupungin tuhoutuneita mutta rekonstruoituja rakennuksia: kerrostaloja, torneja, halleja, kirkkoja… Sirpaleista on koottu erilaisia kattojen muotoja, joista nousee uudelleensyntyneen kaupungin siluetti”, Reichstein kuvaa teostaan.
Muisti kertoo sodasta myös taiteen keinoin. ”On kulunut vuosi Ukrainan sodan alkamisesta. Ajatuksemme ovat heidän luonaan, jotka joutuvat kokemaan sodan kovuuden, mutta tällä näyttelyllä pyrimme antamaan ihmisille mahdollisuuden käsitellä niitä tunteita, joita sota on herättänyt,” kertoo Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen. ”Tutkimukseen perustuvien näyttelyjen aika on myöhemmin,” hän jatkaa.
Alexander Reichstein (s. 1957 Moskova) on taustaltaan venäjänjuutalainen kuvataiteilija, jonka sukujuuret ovat Ukrainassa. Vuodesta 1990 saakka hän on asunut Helsingissä. Reichstein on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran kuvittamisen, näyttelyprojektien, tapahtumien ja opettamisen parissa. Useasti palkitun Reichsteinin teoksia on lukuisissa kokoelmissa niin Suomessa kuin ulkomailla.
Repairing the Irreparable – näyttely sijoittuu Muistin näyttelykiertoon Tarinat -osion loppuun ja on nähtävillä 24.2.2023 alkaen. Muisti on avoinna ma-la klo 10–17.
Muistissa tapahtuu helmikuussa: kirjailijailta, asiantuntijaluento ja avoimia yleisöopastuksia
Sodan ja rauhan keskus Muistissa on tarjolla mielenkiintoista kuultavaa helmikuun aikana.
Suositut kirjailijavierailut jatkuvat torstaina 9.2. klo 16.00, kun Marjaliisa ja Seppo Hentilä saapuvat kertomaan kirjastaan Tasavallan ensimmäiset – Presidenttipari Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1919−1925. Presidenttiparin kaksoiselämäkerta kertoo, miten poliittisten erimielisyyksien repimässä Suomessa Ståhlbergit pyrkivät vahvistamaan eduskuntavaltaa, oikeusvaltiota ja demokratiaa. Tämä ei suinkaan miellyttänyt kaikkia: vihapuhe ja uhkailu olivat tuonkin ajan vaikuttamiskeinoja. Tasavallan ensimmäiset avaa myös Ståhlbergien yksityiselämää. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Mikkelin Suomi-Saksa -yhdistyksen kanssa. Luennon hinta on 5 euroa.
Lauantaina 18.2. klo 13.00 kuullaan luento suomalaisten maanpuolustustahdosta. Sotatieteiden tohtori, tutkimusalajohtaja Jarkko Kosonen tarkastelee maanpuolustustahtoa ajallisena ja historiallisena ilmiönä. Millainen on suomalaisten maanpuolustussuhde, miten sekä mistä tekijöistä se rakentuu? Esitelmä toteutetaan yhteistyössä Mikkelin Reserviupseerit ry:n kanssa. Luennolle on vapaa pääsy.
Ystävänpäivän kunniaksi Muisti tarjoaa kaksi avointa kahden tunnin opastusta Muistin ja Päämajamuseon näyttelyyn. Opastukset ovat ti 14.2. ja la 18.2. klo 14.00 alkaen ja niillä käydään kattavasti läpi koko Muistin Poikkeustila-näyttely sekä Päämajamuseo. Opastuksille vaaditaan ennakkoilmoittautuminen joko sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 050 552 4233. Kokeneiden Mikkelin Oppaiden johdolla näyttely avautuu aivan uudella tavalla! Opastuksista ei veloiteta erillistä maksua, vaan niille pääsee pelkän pääsylipun hinnalla. Muistissa käy myös museokortti. Opastukset toteutuvat, jos ilmoittautuneita on vähintään 10/opastus.
Muistin Poikkeustila-näyttely kertoo Suomesta ja suomalaisista toisessa maailmansodassa. Modernin teknologian avulla toteutetun näyttelyn näkökulma on ihmisten kokemuksissa – entä jos se olisit ollut sinä?
Tutkimus: Suomalaismuseoiden koetut hyvinvointivaikutukset ovat satojen miljoonien arvoiset
Uuden tutkimuksen mukaan kävijät kokevat, että museovierailu tuottaa heille myönteisiä hyvinvointivaikutuksia keskimäärin 864 euron arvosta käyntikertaa kohti. Museovierailun arvoa kävijälle arvioitiin uudenlaisessa tutkimuksessa, johon osallistui kahdeksan suomalaismuseota ja Suomen museoliitto. Tutkimusryhmää johti kansainvälisesti arvostettu yhdysvaltalaistutkija tohtori John H. Falk.
Tutkimus toteutettiin valtakunnallisesti, ja siihen osallistui Suomesta taidemuseoita, kulttuurihistoriallisia museoita sekä tiedekeskuksia. Mukana olivat HAM Helsingin taidemuseo, Helsingin kaupunginmuseo, Heureka, Kansallismuseo, Museo- ja tiedekeskus Luuppi, museokeskus Vapriikki, Nykytaiteen museo Kiasma ja Serlachius-museot. Tutkimusta tuki Museoliitto-konserniin kuuluva FMA Creations Oy, joka tuottaa Museokortti-palvelua.
Tutkimus tuotti ainutlaatuista tietoa museokäynnin pitkäkestoisesta ja laaja-alaisesta vaikuttavuudesta. Kyselytutkimuksessa erityistä on, että museokävijät arvioivat käynnin vaikutukset myönteisiksi vielä kuukauden kuluttua käynnistä. Peräti 99 prosenttia vastaajista koki, että käynti edisti hyvinvointia.
Poikkeuksellista ja uutta tutkimuksessa on myös, että kävijöitä pyydettiin arvioimaan museokäyntien koettujen hyvinvointivaikutusten rahallista arvoa. Kahdeksan suomalaismuseon kävijöiden arvioiden keskiarvo oli 864 euroa yhtä museokäyntiä kohden.
Kun tulokset kerrotaan museoiden kävijämäärillä, yhden tutkimukseen osallistuneen museon tuottaman vuotuisen hyvinvoinnin arvo on keskimäärin yli 230 miljoonaa euroa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös koetun hyvinvoinnin arvoa suhteessa museotoiminnan aiheuttamiin kustannuksiin. Museoiden tuottama arvo suhteessa sijoituksiin oli keskimäärin +2 900 prosenttia. Jokainen sijoitettu euro tuotti museokävijälle hyvinvointia 30 euron arvosta.
Aloitteen suomalaismuseoiden osallistumisesta tutkimukseen esitti Heureka, joka osallistui myös John H. Falkin tutkimusryhmän pilottitutkimukseen vuonna 2021.
”Museo- ja tiedekeskusvierailut ovat poikkeuksellisen mieleenpainuvia. Sen lisäksi tämä tutkimus tuo hätkähdyttävästi esiin, kuinka yleisömme tunnistaa vielä kuukaudenkin päästä vierailunsa monenlaisia arvokkaita hyvinvointivaikutuksia”, sanoo Heurekan toimitusjohtaja Mikko Myllykoski.
Uraauurtava tutkimus avaa museoiden merkitystä kansainvälisesti
”Suomalaismuseot ovat edelläkävijöitä tässä kansainvälisestikin uraauurtavassa tutkimuksessa. Se on tärkeä avaus, joka tarjoaa uuden tavan määrittää museoiden merkitystä yhteiskunnassa. Museoiden tuottamat palvelut ovat erittäin kustannustehokkaita, ja niillä on sekä laajat että pitkäkestoiset vaikutukset”, sanoo Suomen museoliiton toimitusjohtaja Petra Havu.
Tutkimusdata kerättiin touko–lokakuussa 2022. Tutkimukseen osallistuneiden museoiden kävijöistä poimittiin 5 499 henkilön satunnaisotos, joista 70 % oli halukkaita osallistumaan tutkimukseen. Osallistujille lähetettiin kuukauden kuluttua museokäynnistä kysely, johon vastasi 1 942 henkilöä. Heistä noin puolet vastasi kysymyksiin, jotka liittyivät museokäynnin koettuihin hyvinvointivaikutuksiin, ja puolet arvioi hyvinvointivaikutusten rahallista arvoa heille itselleen.
”Näiden kahden kyselyn tulosten analysoiminen mahdollisti sen, että pystyimme määrittelemään sekä museokäynnistä seuranneen koetun hyvinvoinnin luonteen että sen keston. Tuloksista pystyimme myös laskemaan, kuinka suuri museokäynneistä syntyneen hyvinvoinnin arvo oli yhteensä”, kertoo tutkimusta johtanut John H. Falk.
Kävijät arvioivat, että museokäynnin sosiaaliset ja fyysiset hyvinvointivaikutukset kestivät keskimäärin päivän ajan. Vaikutukset henkilökohtaiseen ja älylliseen hyvinvointiin kestivät joidenkin vastaajien mielestä jopa kuukauden ja keskimäärin kahdesta kolmeen päivään.
Hyvinvointivaikutusten rahallista arvoa vastaajat arvioivat kullakin neljällä osa-alueella asteikolla 0–1000 euroa. Näiden osa-alueiden arviot laskettiin yhteen, jolloin koetun hyvinvoinnin arvo oli keskimäärin 864 euroa käyntiä kohti. Summa sisältää arvion vaikutuksesta henkilökohtaiseen hyvinvointiin (käynnin arvo keskimäärin 236,89 €), älylliseen hyvinvointiin (217,46 €), sosiaaliseen hyvinvointiin (205,36 €) ja fyysiseen hyvinvointiin (204,61 €).
John H. Falkin julkaisu The Value of Museums. Enhancing Societal Well-Being (2022) on herättänyt kansainvälisesti vilkasta keskustelua museoalalla. Falk pyrkii menetelmällään mittaamaan ihmisten kokeman museokäyntien hyvinvointiarvon myös rahassa. Suomalaismuseoiden lisäksi hän tutkii ryhmineen museoiden koettua arvoa Yhdysvalloissa. Falk toimii johtajana the Institute for Learning Innovation -tutkimuslaitoksessa.
Muistin ja Päämajamuseon näyttelyssä nähtävillä uusia sisältöjä
Sodan ja rauhan keskus Muistin ja Päämajamuseon näyttelyissä avautui tammikuun lopussa uusia sisältöjä. Tarinoita on nyt mahdollista katsoa myös ruotsiksi ja Päämajamuseon puolella voi uudessa kohteessa tutustua toisen maailmansodan aikaiseen poliittiseen johtamiseen Suomessa.
”Tarinat ovat yksi näyttelymme tärkeimpiä kohteita. Niissä kävijä pääsee eläytymään sodan eläneiden ihmisten kokemuksiin. Aiemmin tarinat ovat olleet nähtävissä suomeksi ja englanniksi. Nyt laajensimme valikoimaa toiseen kotimaiseen”, kertoo näyttelytuottaja Jenni Korhonen. ”Ääninäyttelijöinä toimivat Svenska Teaternin kokeneet näyttelijät. Toteutukseen saimme apurahaa Svenska Kulturfondenilta”, jatkaa Korhonen. Mukana tuotannossa olivat aiemmat yhteistyökumppanit ohjaaja Pekka Laasonen, äänimestari Juha Tanskanen ja videosuunnittelija Jonathan Miller. Ruotsinkieliset versiot ovat nähtävillä tilauksesta.
Päämajamuseossa avautuva Sota ja politiikka -huone kertoo vallan keskittymisestä sota-ajan Suomessa sekä Suomen suhteista Saksaan jatkosodan aikana. ”Päämajamuseon näyttelyuudistuksessa olemme lähteneet painottamaan aiempaa enemmän sodan johtamisen roolia: mitä se tarkoitti puolustusvoimien osalta ja mitä koko yhteiskunnan osalta,” kertoo Päämajamuseon amanuenssi Emma Martiskainen. ”Näyttelyuudistusta on tehty yhteistyössä Sodan ja rauhan keskus Muistin kanssa. Seuraavaksi otamme työn alle ylipäällikkö, Suomen marsalkka Mannerheimin, jota käsittelevä näyttelykohde avataan toivoaksemme vuoden kuluttua,” Martiskainen jatkaa.
”Sota on poikkeustila, jossa myös demokratian valtiorakenteet kapenevat. Päämajamuseon Sota ja politiikka -huoneessa esitellään sodan ajan sisäpiiriä, jonka käsiin keskittyivät monet keskeiset ratkaisut. Maailmansodan eteneminen välirauhan aikana eristi Suomen länsimaista. Suomi tuli monin syin ja sitein sidotuksi Saksaan lähtiessään hakemaan hyvitystä talvisodan menetyksille,” kuvaa Muistin sisältöjohtaja Pia Puntanen. ”Näyttely avaa pienen maan mahdollisuuksia ja strategisia päätöksiä maailmansodan tilanteessa.”
Muisti ja Päämajamuseo ovat avoinna ma–la klo 10.00–17.00.
Ilkka Juvalle matkailun edistämispalkinto
Sodan ja rauhan keskus Muisti Oy:n hallituksen puheenjohtaja Ilkka Juva on saanut Mikkelin seudun matkailupalveluiden myöntämän matkailun edistämispalkinnon. Perusteena palkinnolle on väsymätön edunvalvonta seudun matkailun hyväksi. Lehdistöneuvos Ilkka Juva on ollut Puumalan vapaa-ajan asukas vuodesta 1985 ja toiminut mm. Mikkelin seudun vapaa-ajan valtuuskunnan puheenjohtajana. Muistin hallituksen lisäksi hän vaikuttaa Mikkelin Seudun Matkailupalvelut ry:n hallituksessa.
”Ilkka Juva on toiminut aktiivisesti Muistin kehittämisessä ja markkinoinnissa. Hän on voimiaan ja aikaansa säästämättä vienyt viestiämme laajoissa verkostoissaan ja tehnyt Muistia ja Mikkelin seutua tunnetuksi”, kiittää Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen, ja jatkaa: ”Onnittelemme Ilkkaa lämpimästi, tämä palkinto meni oikeaan osoitteeseen.”
Viime vuonna Mikkelin seudun matkailupalveluiden Vuoden matkailuteko -palkinnon voitti Sodan ja rauhan keskus Muisti.
Sodan ja rauhan keskus Muisti tarjoaa koululaisryhmille uusia teemallisia vierailupaketteja
Koulut alkavat tällä viikolla ja Sodan ja rauhan keskus Muisti on valmiina vastaanottamaan oppilas- ja opiskelijavierailuja. Kesän aikana on valmistunut erilaisia teemallisia oppimateriaalipaketteja, joita koululaisryhmät voivat vierailullaan hyödyntää. Ala- ja yläkouluille sekä toiselle asteelle on suunniteltu omat sisältönsä, jotka tukevat voimassa olevia virallisia opetussuunnitelmia.
Koululais- ja opiskelijaryhmät pääsevät paitsi tutustumaan sodan ja rauhan teemoihin, myös havainnoimaan ja oppimaan humanistisia tietoja, taitoja ja ilmiöitä. Tiedekeskuksena haluamme tuoda esiin tässä ajassa tärkeitä medialukutaitoja, lähdekriittisyyttä sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja, sanoo Muistin lehtori Leena Hangasmaa.
Oppimateriaalipaketit soveltuvatkin hyvin historian opetuksen lisäksi mm. yhteiskuntaopin, äidinkielen ja elämänkatsomustiedon opetukseen, sanoo Hangasmaa.
Koululaisryhmien on mahdollista varata Muistiin niin omatoimisia kuin ohjattujakin kierroksia. Hinnat on laskettu edullisiksi siten, että vierailu Muistiin voidaan tehdä esimerkiksi osana luokkaretkeä tai leirikoulua.
Täysin ilmaiseksi emme teemavierailuja voi valitettavasti tarjota. Etsimmekin koululaisvierailuille aktiivisesti sponsoreita yritysmaailmasta, jotta mahdollisimman moni lapsi ja nuori pääsisi tutkitun tiedon ääreen, sanoo Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen.
Mallia on otettu Heurekasta, jossa paikallisilla yrityksillä on esimerkiksi kummiluokkia, joiden vierailun tiedekeskukseen he kustantavat. Tässä on mainio tapa yrityksille toteuttaa yhteiskuntavastuutaan, vinkkaa Leskinen.
Erilaisiin teemapaketteihin voi tutustua Muistin nettisivuilla. Sivuilla on myös maksuttomia oppimateriaaleja, joita opettajat voivat ladata vapaasti oppitunneillaan käytettäväksi.
Kotirintaman joulupöydässä -lanttua, perunaa ja lihankorviketta
Sota-aikana joulua vietettiin pulan keskellä. Vaikka ajat olivat niukat, juhla haluttiin kuitenkin erottaa arjesta.
Elintarvikkeiden säännöstely alkoi Suomessa talvisodan alla, kun kahvi, sokeri ja siirappi menivät kortille. Talvisodan yli päästiin vielä hyvän elintarviketilanteen vallitessa, mutta Moskovan rauhassa menetetyt viljelyalueet, ulkomaisen elintarvike- ja lannoitetuonnin tyrehtyminen sekä jatkosodan sytyttyä työvoimapula aiheuttivat lopulta sen, että ruoasta sekä kaikesta kulutustavarasta oli huutava pula. Säännöstelyssä oli enimmillään kaikki kulutus- ja elintarvikkeet kotimaisia vihanneksia, hedelmiä ja sisävesikalaa lukuun ottamatta. Korttiannokset oikeuttivat iän ja ammatin mukaan porrastettuihin annoksiin, jotka vaihtelivat 20‒60% normaalikulutuksesta. Lopun ruoantarpeesta kattoi kotitarveviljely tai mustan pörssin kauppa. Kaikilla, joilla suinkin oli mahdollisuus, olikin viljelypalsta, jolla kasvatettiin vihanneksia ja perunaa, sekä sika tai kaneja kasvamassa pihan perällä. Myös kerrostaloissa saatettiin pitää possua kylpyhuoneessa tai keittiössä.
Jouluna tahdottiin sodankin keskellä tarjota perinteisiä jouluruokia. Tämä vaati kekseliäisyyttä ja paljon työtä. Korttiannoksia ryhdyttiin säästämään hyvissä ajoin, jotta joulupöydässä voisi olla esimerkiksi lihaa ja jotain makeaa tarjolla. Tarvikkeita jonotettiin tuntikaupalla. Kinkkua ei silti monessakaan pöydässä ollut, etenkään kaupungeissa. Eläimistä käytettiin kaikki osat; verivanukasta, mahasylttymuhennosta, vasikanaivomuhennosta ja sisälmyspihvejä valmistettiin. Lihaa jatkettiin usein sienillä ja juureksilla. Joulupöydässä kokolihan sijaan saattoi olla myös aladobia, lihahyytelöä, johon käytettiin sian sorkkia tai pää. Makua saatettiin vahvistaa Lahden liemivoimalla, lihankorviketahnalla, jota Lahden Polttimo Oy valmisti lipeästä jalostetusta ravintohiivasta. Lihan ohella tai sijaan joulupöydässä saattoi olla kalaa. Lipeäkala sekä järvikalat ja silakka tarjottiin perunan ja juureslaatikoiden rinnalla.
Perunakin meni kortille elokuussa 1942. Silti joulupöytään sitä yleensä riitti. Lanttu kylmänkestävänä juureksena näytteli usein pääroolia niin arki- kuin juhlapöydässä. Porkkanaa ja punajuurta hyödynnettiin myös hyvin monessa muodossa rosolleista karamelleihin.
Jälkiruokia ja joululeivonnaisiakin valmistettiin. Perheessä saattoi jokainen saada esimerkiksi yhden joulupullan. Sokerin, voin ja vehnäjauhojen puutteessa hyödynnettiin itsetehtyjä perunajauhoja, sokerijuurikkaasta keitettyä siirappia ja marjoja. Näin saatiin kiisseleitä ja kakkuja. Sekahedelmäsopasta voitiin vain haaveilla; samannäköistä mutta ei lainkaan saman makuista soppaa keitettiin kotikaljasta. Ne, joilla oli rahaa ja suhteita, nauttivat joulusta huomattavasti leveämmin. Mustassa pörssissä liikkui monenlaista tavaraa, mutta hinnat olivat kovat.
Ruispiparkakut
4 dl ruisjauhoja
0,7 dl voisulaa
1 muna
1 dl siirappia
1 dl maitoa
0,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl mausteita
Muna ja sokeri vatkataan, siirappi, sula voi, maito, mausteet ja pieneen jauhomäärään sekoitettu leivinjauhe lisätään. Viimeksi lisätään jauhot. Taikina saa kovettua kylmässä paikassa. Piparkakut leivotaan tavalliseen tapaan ja paistetaan kohtalaisessa uuninlämmössä.
Kauraryynikakku
0,5 l maitoa
0,5 l kauraryynejä
hiukan suolaa
marjasosetta
kuorrutus maitokiisselillä
Voideltuun vuokaan pannaan kerroksittain makeata marjasosetta ja maito-kauraryyniseosta, joka on kevyesti maustettu suolalla. Alimmainen ja päällimmäinen kerros on kauraryyniseosta. Kakku paistetaan hyvässä uuninlämmössä kypsäksi. Jäähtyneenä se kaadetaan vadille ja kuorrutetaan maitokiisselillä ja pinnalle ripotellaan koristeeksi esimerkiksi paahdettuja kauraryynejä, jotka ovat sopivaa mantelinkorviketta.
Reseptit kirjasta Kallioniemi, Jouni (toim.) 2006: 123 Sotavuosien ruokaohjetta. Jyväskylä: Vähäheikkilän Kustannus.
Kirjoittaja
FL Leena Hangasmaa, tutkija