Avainsana: lapin sota

Elokuun lopulla 1944 Suomi päätti pyrkiä rauhaan Neuvostoliiton kanssa. Saksan tappio sodassa näytti väistämättömältä, eikä Neuvostoliitto enää vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista. Tärkeää oli myös Ruotsin lupaama elintarvikeapu, jonka ansiosta Suomi ei ollut enää yhtä riippuvainen Saksan viljasta. Aloitettiin neuvottelut, jotka päättyivät aselepoon. Rauhanehtojen mukaisesti saksalaisten entisten aseveljien poistaminen maasta alkoi.

Kohti aselepoa

24.8.1944 Suomen poliittinen sisäpiiri päätti presidentti Mannerheimin johdolla ryhtyä rauhanneuvotteluihin. Neuvostoliitto asetti ennakkoehdot neuvotteluiden aloittamiselle., joiden mukaan Suomen olisi katkaistava suhteensa Saksaan ja vaadittava saksalaisten joukkojen vetäytymistä 15. syyskuuta mennessä. Jos saksalaiset eivät noudattaisi määräaikaa, Suomen olisi riisuttava heidät aseista ja luovutettava heidät liittoutuneille. Suomi päätti hyväksyä ehdot. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Mannerheim lähetti Stalinille viestin, jossa ehdotettiin aselepoa.

Suomen eduskunta hyväksyi rauhanneuvotteluihin ryhtymisen äänin 108−45.
Ulkoministeri Carl Enckell ilmoitti päätöksestä Saksan Suomen-lähettiläälle, minkä jälkeen Saksalle tehtiin selväksi, että suhteet oli katkaistu. Lapin saksalaisjoukkojen komentaja Lothar Rendulic varoitti, että oli todennäköistä, että entiset aseveljet joutuisivat kohtaamaan toisensa taistelukentällä.

Aselevon voimaantulo päätettiin Suomen osalta 4. syyskuuta 1944, jolloin päämaja määräsi lopettamaan sotatoimet klo 7.00 aamulla. Neuvostoliiton joukot jatkoivat kuitenkin tulitusta vielä vuorokauden. Tästä ajanjaksosta, kun sota ja rauha sekoittuivat, jäi elämään monia tarinoita. Tulenjohtaja Ilkka Leinonen muisteli, kuinka suomalaiset sotilaat tervehtivät venäläisiä iloiten rauhan alkamisesta, kun yhtäkkiä vihollisen aseet alkoivat taas paukkua. Neuvostoliittolaiset selittivät myöhemmin, että kyse oli väärinkäsityksestä ja viestien hitaasta perillemenosta.

5. syyskuuta myös Neuvostoliiton aseet vaikenivat. Hiljaisuus oli sodan meluun tottuneille sotilaille lähes outo tunne. Eräs veteraani muisteli, kuinka lintujen piiskutus alkoi kuulua heti tulituksen tauottua, kuin symbolina elämän palaamisesta normaaliin. Tämä hetki jäi monien mieleen elinikäiseksi.

Rauhanneuvottelut ja välirauhansopimus

Rauhanneuvottelut alkoivat virallisesti 7. syyskuuta, kun Suomen valtuuskunta matkusti Moskovaan pääministeri Hackzellin johdolla. Valtuuskunta joutui odottamaan Moskovassa viikon, ennen kuin neuvottelut päästiin aloittamaan, koska Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Yhdysvallat keskustelivat keskenään tarjottavista rauhanehdoista. Viikon odotus oli suomalaisille piinaavaa aikaa. Monenlaiset huhut velloivat niin kotirintamalla kuin sotilaiden parissa. Paineen alla Hackzell sai aivoverenvuodon ja joutui matkustamaan kotiin.

19.9.1944 Suomen ja Neuvostoliiton välinen välirauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa. Sopimusta kutsuttiin välirauhaksi, koska lopullinen rauha tehtäisiin vasta maailmansodan päätyttyä. Rauhanehtoihin kuului vuoden 1940 rajat, Petsamon luovuttaminen, Porkkalan vuokraus 50 vuodeksi, 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset tavaroina, saksalaisten maastakarkoitus sekä sotarikollisten tuomitseminen. Lisäksi mm. armeija tuli saattaa rauhanaikaiseen vahvuuteen, ”fasistiset” järjestöt, kuten suojeluskunnat ja Lotta Svärd, lakkauttaa sekä yli 60 000 inkeriläistä palauttaa Neuvostoliittoon.

Syysmanöövereista Lapin sotaan

Suomi kävi saksalaisten kanssa salaiset neuvottelut, joissa sovittiin, että saksalaiset vetäytyisivät pohjoiseen Suomen joukkojen seuratessa. Saksalaiset tuhoaisivat infrastruktuuria vetäytyessään, mikä hidastaisi Suomen etenemistä ja antaisi aikaa selittää Neuvostoliitolle, miksi saksalaisia ei karkotettu nopeammin. Tämä strategia tunnetaan syysmanöövereinä.

Lapin evakuointi käynnistyi 20.9. Lapin läänin 144 000 asukkaasta lähes 80 prosenttia siirrettiin turvaan, joko Ruotsiin tai muualle Suomeen. Lisäksi osa hakeutui omin toimin sukulaisten luokse.

Ensimmäiset valvontakomission jäsenet saapuivat Suomeen 22.9.1944. Valvontakomissio valvoi jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen noudattamista. Komissio oli sitä mieltä, että Suomi ei riittävän ponnekkaasti ajanut saksalaisia joukkoja pois Lapista.

Puhkesi Lapsin sota. Ensimmäinen laukaustenvaihto suomalaisten ja saksalaisten välillä tapahtui 28. syyskuuta Pudasjärven liepeillä. Pian avattiin täysimittainen tuli Iin Olhavassa 29. syyskuuta. Lokakuun alussa suomalaiset nousivat maihin Torniossa ja kävivät ankaria taisteluja saksalaisia vastaan. Siinä vaiheessa syysmanööverit olivat ohi – entiset aseveljet olivat nyt vihollisia.