Avainsana: teemavuosi
80 vuotta talvisodasta
Miten vuoden 1939 tapahtumat etenivät? Miten Suomi ajautui talvisotaan? Seuraamme Muistin Facebookissa sekä verkkosivulla vuoden 1939 tapahtumia samoina päivämäärinä kuin ne aikanaan tapahtuivat.
Marraskuu 1939
30.11.1939
Neuvostojoukot ylittivät Suomen rajan useista kohdin vailla sodanjulistusta. Vaikka Suomen hallitus ja kansa olivat viimeiseen saakka optimistisesti uskoneet, että neuvotteluratkaisu olisi mahdollinen, pahin oli nyt tapahtunut: maa oli sodassa.
Suomen II armeijakunnan komentaja Harald Öhqvist merkitsi päiväkirjaansa: ”Klo 7.30 soitti Takkula ja ilmoitti venäläisten klo 7 tienoissa avanneen tykkitulen pitkin koko rajaa.” Suomi julistettiin sotatilaan ja Mannerheimista tuli Suomen armeijan ylipäällikkö.
Neuvostoilmavoimat pommittivat heti sodan alettua useita suomalaisia kaupunkeja, mm. Viipuria ja Helsinkiä. Koska siviiliväestöön kohdistuvat ilmapommitukset olivat tuolloin uusi ilmiö, ihmisiä oli virheellisesti ohjeistettu jopa hakeutumaan avoimille paikoille, jotta lentäjät näkisivät nämä eivätkä vahingossa pommittaisi. esimerkiksi osa Cajanderin hallituksen ministereistä haki pommituksen aikana suojaa Ritarihuoneen puiston lehdettömien puiden alta.
Ihmiset eivät myöskään ottaneet hälytyksiä tosissaan: Helsingin Erottajalla siviilit jopa vilkuttivat pommikoneille. Tämä selittää osaltaan ensimmäisen sotapäivän uhrimäärän. Neuvostoliitto pyrki pommituksien avulla murtamaan Suomen henkisen selkärangan, mutta yritys kääntyi itseään vastaan. Maan Turva raportoi: ”Pommitukset ovat synnyttäneet kaikkialla maassa ja kaikissa kansankerroksissa järkkymättömän tahdon vastustaa maahan tunkeutuvaa vihollista viimeiseen asti”.
Kuva: Helsingin pommituksissa loukkaantunut siviili. (SA-kuva.)
26.-29.11.1939
Saadakseen syyn hyökkäykseen marraskuussa 1939, Neuvostoliitto järjesti Mainilan laukauksina tunnetun provokaation. Neuvostotykistö tulitti noin 800 metrin päässä rajasta Neuvostoliiton puolella sijaitsevaa Mainilan kylää. Neuvostojohto syytti 26.11. lähettämässään nootissa tapauksesta Suomea ja järjesti tapauksen ympärille laajamittaisen propagandakampanjan.
Suomi jätti seuraavana päivänä vastausnoottinsa, jossa todettiin, että laukauksia ei ole voitu ampua Suomen puolelta. Myöhempi tutkimus osoitti, että myös Neuvostoliiton väitteet laukauksien aiheuttamista kuolonuhreista olivat tekaistuja.
28. marraskuuta Neuvostoliitto jätti Suomelle nootin, jossa ilmoitti yksipuolisesti irtisanovansa Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen.
29. marraskuuta Neuvostoliitto ilmoitti katkaisevansa diplomaattisuhteet Suomeen. Neuvostoliiton lähetystön henkilökunta poistui Suomesta joulukuun alussa saksalaisella hl. Donaulla, joka vei matkustajat Tallinnaan.
Kuvat:
1. Suomalaisupseeri selostaa tilannetta Suomeen saapuneille ulkomaisille lehtimiehille. (SA-kuva.)
2. Hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoitustilaisuus 1932. (Wikimedia)
13.11.1939
Suomen neuvottelijat palasivat 13.11.1939 Moskovasta neuvotteluyhteyden katkettua. Suomessa katkosta pidettiin yleisesti väliaikaisena. Samana päivänä Moskovassa alettiin kuitenkin koota Suomelle ”kansanvaltaista hallitusta”, myöhempää Kuusisen hallitusta, jonka johtoon kutsuttiin Arvo ”Poika” Tuominen. Tuominen kieltäytyi tehtävästä.
Kuva: Arvo Tuominen 1950-luvulla. (Wikipedia.)
9.11.1939
Stalin, Molov, Paasikivi ja Tanner tapasivat Moskovassa viimeisen kerran ennen neuvotteluyhteyden katkeamista. Yhteisymmärrykseen ei päästy tälläkään kertaa, ei edes Kannaksen rajalinjasta. Osapuolten näkemykset jäivät liian kauaksi toisistaan, ja toisaalta Suomessa yleinen mielipide ei olisi sallinut Neuvostoliiton vaatimuksiin.
Kuva: Stalin ja Molotov. (Wikimedia.)
31.10.1939
Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov piti korkeimman neuvoston kokouksessa puheen, jossa hän julkisti Neuvostoliiton keskeisimmät vaatimukset Suomelle. Samanaikaisesti Paasikivi ja Tanner olivat menossa Moskovaan kolmatta neuvottelukierrosta varten.
Kuva: Paasikivi ja Tanner lähdössä Moskovaan. (SA-kuva.)
23.10.1939
Paasikivi ja Tanner kävivät neuvotteluja alueluovutuksista venäläisten kanssa 23.10.1939. Yhteisymmärrykseen ei päästy. Samalla viikolla hallitus ja eduskuntaryhmät neuvottelivat toistuvasti Suomen linjasta Moskovan neuvotteluja silmällä pitäen. Hangon tukikohtaa suomalaiset eivät katsoneet voivansa luovuttaa, mutta Kannaksella oltiin nyt valmiita joihinkin myönnytyksiin.
Kuva: Kansanedustajille esitellään Karjalankannaksella tehtyjä linnoitustöitä ennen talvisotaa. (SA-kuva)
17.10.1939
C. G. E. Mannerheim nimitetettiin tasavallan presidentin asetuksella puolustusvoimien komentajaksi 17.10.1939.
Seuraavana päivänä 18.10. Suomessa julkaistiin USA:n presidentti Rooseveltin vetoomus Neuvostoliitolle:
”Yhdysvaltain presidentti lähettää tervehdyksensä presidentti Kalininille seuraavan henkilökohtaisen viestin kera:
Vaikka Yhdysvallat eivät sekaannu vallitseviin vastakkainasetteluihin Euroopassa, presidentti toivoo voivansa kiinnittää huomiota siihen pitkään ja syvään ystävyyteen, joka vallitsee Yhdysvaltojen ja Suomen välillä. Hän tuntee voivansa saattaa tämän presidentti Kalininin tietoon, kun muistamme ne yhteiset ponnistelumme, jotka johtivat vuosia sitten ystävällisten suhteiden palautumiseen Neuvosto-Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä.
Amerikassa on paljon suomalaista syntyperää olevia kansalaisia ja kansakunnalla kokonaisuudessaan on aivan erityinen ystävyys Suomea kohtaan. Tämän vuoksi presidentti toivoo, että Neuvosto-Venäjän hallitus ei tule tekemään mitään sellaisia vaatimuksia, jotka ovat vastakkaisia tuon tasavallan itsenäisyydelle, koskemattomuudelle ja elintärkeille eduille.”
Kuva: Sotamarsalkka Mannerheim talvisodan alla siviilipuvussa. (SA-kuva)
15.10.1939
Sanomalehdistössä julkistettiin 15.10.1939 Lotta Svärd -järjestön vetoomus kansalaisille, jotta nämä toimittaisivat lämpimiä vaatteita reserviläisiä varten keräyspaikkoihin.
Kuva: Armeijan varusteita valmistetaan talvisodan aikana naisvoimin. (SA-kuva)