Mikkeli ehdolla Vuoden museokaupungiksi

Mikkeli on ehdolla Vuoden museokaupungiksi. Ehdokkuus julkaistiin tänään tiistaina 19.10.2021. Mikkelin kanssa Vuoden museokaupunki -tittelistä ovat kisaamassa Hämeenlinna ja Turku. Voittaja julkaistaan televisioitavassa Kulttuurigaalassa Tampereella 25.11.2021.

Tapahtuman järjestää YLE, Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry sekä Life Style Invest Oy. Tapahtuman yhteistyökumppaneina toimivat muun muassa Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Suomen museoliitto.

Vuoden museokaupunki -kategorian valintaperusteissa todetaan, että Vuoden museokaupungiksi valitaan kaupunki, joka on onnistunut museoratkaisuillaan tarjoilemaan suomalaista kulttuuriperintöä poikkeuksellisen houkuttelevasti, monipuolisesti tai luovasti vuosien 2020 ja 2021 haastavissa olosuhteissa. Vuoden museokaupungin ehdokaskolmikosta valitsee kulttuurin, yhteiskunnan ja talouselämän vaikuttajista koottu Suuri raati.

Sodan ja rauhan keskus Muistin avautuminen näkyy Mikkelin ehdokasperusteluissa

Mikkelin kaupungin ehdokkuutta perustellaan Sodan ja rauhan keskus Muistin avautumisella sekä Muistin uudella tavalla hyödyntää tiedettä, joka osaltaan uudistaa koko suomalaista museokonseptia. Lisäksi todetaan, että Sodan ja rauhan keskus Muistin avautuminen lisää koko Mikkelin museotarjonnan houkuttelevuutta.

www.kulttuurigaala.fi

Mikkeli ehdolla Vuoden museokaupungiksi. Sodan ja rauhan keskus Muistin avautuminen näkyy Mikkelin ehdokasperusteluissa.

Muisti tarjoaa vapaan pääsyn Mikkelin koululais- ja lukiolaisryhmille

Muisti tarjoaa vapaan pääsyn Mikkelin kaupungin perusopetuksen 5.-9.-luokkalaisten ja lukiolaisten ryhmävierailuille lokakuusta 2021 helmikuun loppuun 2022. Koululaisryhmät ovat tervetulleita opettajan johdolla.

Sodan ja rauhan keskus Muisti on tiedekeskus, joka kertoo sodan vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan. Uutta teknologiaa käyttävät näyttelyt vievät sodan kokemuksiin. Muistin toiminta perustuu humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä tehtyyn kotimaiseen ja kansainväliseen sodan tutkimukseen. Muistissa haluamme tukea opettajia pitämään kiinni toimivista ratkaisuista ja löytämään uusia opettamisen ja oppimisen tapoja.

”Haluamme mahdollistaa mikkeliläisten lasten ja nuorten vierailut uuden tiedekeskuksen näyttelyihin. Olemme tehneet viime vuosina Mikkelin kaupungin kanssa tiivistä yhteistyötä ja kaupunki on omalta osaltaan mahdollistanut Sodan ja rauhan keskus Muistin perustamisen. Tulevaisuudessa koululais- ja opiskelijaryhmien vierailuille tullaan etsimään sponsoreita yrityskentältä.” kommentoi Sodan ja rauhan keskus Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen.

Hands on, brains on – tekemällä oppimista Muistin näyttelyissä

Muistin näyttelyt ovat uudenlainen tapa oppia historiatietoja ja -taitoja. Tekemällä oppimisen kautta mahdollistamme erilaisten historia- ja yhteiskuntatieteisiin kuuluvien taitojen oppimisen: historiallisen empatian ja eettisen ajattelun kehittymisen, syy- ja seuraussuhteiden ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamisen, lähdekriittisyyden ja omien tulkintojen tekemisen sekä uteliaisuuden heräämisen ja elinikäisen oppimisen mallien omaksumisen. Taidot ovat oleellisia nyky-yhteiskunnan mediatulvassa, jossa on olennaista muun muassa osata erottaa uutiset valeuutisista.

”Sodan ja rauhan keskus Muisti on upea tiedekeskus ja ennen kaikkea oppimisympäristö ei ainoastaan mikkeliläisille, vaan kaikille koululaisille ja opiskelijoille, ja meille kaikille, jotka haluamme oppia ymmärtämään historiaa ja historiasta. On pistämättömästi todettu, että ”Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa. Muisti on niille, joita sodan historia kiinnostaa, ja erityisesti niille, joita se ei kiinnosta. Otamme iloisina ja kiittäen vastaan kutsun tulla oppimaan Muistiin.” toteaa Mikkelin kaupungin sivistysjohtaja Virpi Siekkinen.

Mikkelin kaupungissa on toiminut jo pitkään Kulttuuripolku, jossa jokaisella luokka-asteella tutustutaan kulttuurin eri osa-alueisiin. Tulevaisuudessa Muisti liittyy osaksi tätä polkua, ja osallistuu myös marraskuussa pilotoitavaan yläkouluikäisten Tiedepolkuun.

Muistin Tarinat vie näyttelyvieraat sotakokemuksiin ja herättää tunteita. Kuva: Pihla Liukkonen

Muistin vuosi 2020

Vuosi 2020 on ollut monessa mielessä poikkeuksellinen. Vuosi alkoi vauhdikkaasti toimitilojen muutostöiden merkeissä. Tilojen suunnittelua oli tehty vuonna 2019 yhdessä Arkkitehtitoimisto Arkviiri Oy:n ja Mikkelin kaupungin nimeämän työryhmän kanssa. Vanha koulurakennus taipui onnistuneen suunnittelun myötä näyttelykäyttöön sopivaksi jopa yllättävän suoraviivaisesti. Urakoitsijaksi oli valikoitunut kilpailutuksen kautta mikkeliläinen Jalon Rakentajat Oy, joka pääsi toden teolla työntekoon alku vuodesta 2020. Jalon Rakentajat tekivät alihankkijoineen upeaa työtä. Työmaalla oli hienoa nähdä, kuinka sitoutuneita työntekijät olivat työhönsä ja pyrkivät tekemään parastaan. Työntekijöiden käsissä suunnitelmat muuttuivat konkreettiseksi ja tilat muovautuivat kuukausi kuukaudelta selkeämmiksi ja hienommiksi. Vanhojen luokkahuoneiden välisiin seiniin tehtiin kulkuaukkoja, välipohjia purettiin ja uusia seiniä rakennettiin. Lukemattomien työvaiheiden ja valtavan työtuntimäärän jälkeen rakennukseen saatiin luotua mm. luonteva näyttelykierto, toimivat asiakaspalvelutilat ja auditorio sekä nätti ravintolatila. Nyt rakennuksen molemmista päädyistä löytyy myös hissi. Toimitilojen muutostyöt ja pihatyöt jatkuivat alkuvuodesta aina syksyyn 2020 asti. Hanke pysyi kiitettävästi aikataulussaan ja myös budjetissaan. Lopputulosta voivat kaikki käydä ihailemassa jo ulkoa ja ensi keväänä kaikki ovat myös tervetulleita sisälle asti ihmettelemään.

Virtuaalinen rintamakokemus

Remontoinnin lisäksi vuoden alussa startattiin virtuaalisen taistelukokemuksen tuotanto. Taistelukokemus on yksi Muistin lippulaivoista, jollaista ei tiettävästi ole toteutettu aikaisemmin missään muualla. Taitelukokemuksessa näyttelyvieras pääsee tai joutuu virtuaalikokemuksen avulla taisteluiden etulinjaan. Tarkoituksena on ollut luoda mahdollisimman realistinen sotakokemus, jotta nykypäivässä – rauhassa – elävä näyttelyvieras voisi samaistua edes hieman siihen miltä etulinjassa taistelleesta sotilaasta on voinut tuntua. Vuoden 2019 aikana rintamakokemukselle oli luotu perusteelliseen tutkimustyöhön pohjautuva sisältösuunnitelma. Vuoden 2020 alussa virtuaalikokemuksen toteuttajaksi valikoitunut Teatime Research Oy ryhtyi sisältösuunnitelman ja tutkimustyön pohjalta luomaan helmikuuhun 1940 sijoittuvaa maailmaa. Nyt joulukuussa 2020 tuo virtuaalikokemus on vihdoin loppuviilausta vaille valmis. Tarkemmin tästä tuotantoprosessista ja mielenkiintoisesta tutkimustyöstä tullaan kertomaan keväällä 2021.

Muun muassa Virtuaalisen taistelukokemuksen toteuttamisen on mahdollistanut Maanpuolustuksen kannatussäätiö sr. Maanpuolustuksen kannatussäätiön 1,4 miljoonan euron avustus Muistin näyttelyiden suunnitteluun ja toteutukseen on ollut keskeinen tukipilari kokonaisuuden rakentamisessa. Tuntuvan avustuksen avulla Muistin näyttelyissä pystytään hyödyntämään uusinta näyttelyteknologiaa.

Still-kuva virtuaalikokemuksesta

Tarinat

Tarinat-näyttelyosiosta tarkkaavaisimmat Muistin seuraajat ovat saattaneet lukea jo useammasta eri mediasta (esim. Kasperi Hulkkonen, 23, astuu sotilaan saappaisiin – tiedekeskus Muisti tuo tarinat jälkipolville | Yle Uutiset | yle.fi). Tuo näyttelyosio onkin yksi eniten kiinnostusta herättäneistä kokonaisuuksista. Tarinat-osiossa näyttelyvieras pääsee valitsemaan yhden henkilön, jonka saappaissa hän kulkee läpi sodan. Muistin avajaisnäyttelyssä valittavia tarinoita on kuusi, mutta uusia tarinoita pyritään tuottamaan joka vuosi lisää. Lisäksi tämä näyttelyosio tulee täydentymään loppuvuodesta 2021 pelillisellä osiolla, jossa näyttelyvieraat pääsevät vaikuttamaan itse siihen, kuinka tarina etenee. Pelillisten tarinoiden tuotanto saatiin alkutaipaleelle tänä vuonna, ja työtä jatketaan avajaisvaiheen jälkeen. Pelillisten tarinoiden suunnitteluun Muisti sai Suomen kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastolta kärkiapurahan: Etelä-Savon rahastolta yli 700 000 euroa maakunnan kulttuurille | Suomen Kulttuurirahasto (skr.fi)

Memoriaali

Muistin varhaisissa suunnitteluvaiheissa nostettiin yhdeksi keskeisimmäksi tavoitteeksi luoda uusi verkkopalvelu, joka mahdollistaa sotahistoriaan liittyvän arkistoaineiston ja tiedon keräämisen joukkoistamisen avulla. Ajatuksena oli, että se tuo kansalaisten yksityiset sotaa koskevat aineistot julkisten ja viranomaisaineistojen rinnalle. Se kokoaa yhteen, jakaa ja tallentaa sotahistoriaan liittyviä aineistoja digitaaliseen arkistoon.

Memoriaali-verkkopalvelun kehittäminen ja toteutus päätettiin tehdä yhteistyöhankkeena Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n, Elinkeinoelämän keskusarkiston ja Sodan ja rauhan keskus Muistin tukisäätiön kesken, Etelä-Savon maakuntaliiton ja EU:n suosiollisella rahoituksella

Memoriaalin ensimmäinen kehitysvaihe alkoi lokakuun alussa ja päättyy vuoden 2021 lopussa. Kehittäminen on syksyn aikana keskittynyt Memoriaalin keskeisimpiin toiminnallisuuksiin, kuten tiedostojen lataamiseen ja hakutoimintoihin. Alkuvaiheessa tehty suunnittelutyö on konkretisoinut hankkeen tavoitteita ja ohjannut kehitystyötä kohti käyttäjälähtöistä kehitystapaa, jossa keskeiseksi on noussut helppokäyttöisyys ja saavutettavuus. Palvelun kehitys huomioi myös arkistokentältä kumpuavat tarpeet, jotka ovat nousseet esille verkostoitumisen myötä.

Noheva-sisällönhallintajärjestelmä

Noheva on Muistin oma sisällönhallintajärjestelmä, jolla esitetään tiedekeskuksen kävijöille Muistin näyttelyiden sisältöjä erilaisilla digitaalisilla esitysmuodoilla. Sisällönhallintajärjestelmä luo puitteet Muistin vuorovaikutteisille ja vaikuttaville näyttelyille. Sen avulla Muistin henkilökunta varmistaa tehokkaan näyttelynhallinnan. Noheva toimii kaikilla Muistin digitaalisilla esityslaitteilla, kuten näytöillä ja projektoreilla, joiden avulla asiakkaalle kerrotaan ihmisestä sodassa. Muistin avajaisnäyttelyn Tarinat ja muut näyttelykohteet rakentuvat vahvasti Nohevan varaan.

Alusta-työnimellä, syksyllä Nohevaksi ristittyä järjestelmää on kehitetty kevättalvesta 2020 lähtien niin ikään EU-rahoitetussa Digitalisaatiosta vipuvoimaa museokentälle – Alusta-järjestelmän pilottihankkeessa. Rahoituksen hankkeelle myönsi Etelä-Savon Maakuntaliitto. Hanke ja oman sisällönhallintajärjestelmän kehittäminen todettiin välttämättömyydeksi Muistin näyttelyiden toteuttamisen kannalta. Markkinoilla on useita muita digitaaliseen esittämiseen tarkoitettuja järjestelmiä, mutta emme löytäneet runsaasta 30 läpikäydystä ohjelmasta Muistin tarpeisiin sopivaa. Kehitystyötä on tehty GoFore Oy:n ja Metatavu Oy:n kanssa. Mikkelin kaupungin museot ovat osarahoittajana hankkeessa, sillä järjestelmä tulee toimimaan myös Päämajamuseon tiloissa. Nohevan kehitystyötä jatketaan päämäärätietoisesti vuonna 2021.

Tarinat-näyttelyosion aloitustila

Oppimissuunnitelma

Koulujen ja oppilaitosten näkökulmasta Sodan ja rauhan keskus Muisti tulee tarjoamaan laadukkaita ja monipuolisia sisältöjä sodan ja rauhan teemoihin. Tavoitteena on herättää kävijät pohtimaan sotaan, rauhaan ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä sekä ohjata heitä kriittiseen ajatteluun. Oppimateriaaleissa ja näyttelypedagogiikassa Sodan ja rauhan keskus Muisti nojaa valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin. Muistin tieteellisten ja opetuksellisten tavoitteiden määrittelyä varten ryhdyttiin keväällä 2020 laatimaan yhteistyökumppaneiden kanssa Muistin oppimissuunnitelmaa, joka tulee ohjaamaan Muistin pedagogista työtä. Artikkelikokoelman muotoon laaditun oppimissuunnitelman ensimmäinen luonnos valmistui syksyn 2020 aikana. Se jakautuu kahteen osioon, joista ensimmäisessä käsitellään sodan, rauhan ja muistamisen teemoja ja toisessa oppimista, oppijoita ja tiedekeskuksia. Jatkossa siihen liitetään kutakin näyttelykohdetta käsittelevä, opetussuunnitelmien mukainen räätälöity aineisto. Oppimissuunnitelma tullaan julkaisemaan sen valmistuttua Muistin verkkosivuilla.

Muistaminen

Näyttelykierroksen viimeinen kohde tuo kävijän takaisin nykyaikaan, pohtii sodan muistamista meillä ja maailmalla sekä nostaa esiin konfliktien luonteessa tapahtuneen muutoksen. Tätä viimeistä näyttelykohdetta työstettiin koko henkilökunnan voimin heti kesän jälkeen pidetyssä työpajassa. Sisältö muotoutui siten, että syksyllä kohteelle päätettiin hakea ja myös saatiin rahoitusta Jenny ja Antti Wihurin rahastolta (Ks. Muisti). Apurahalla voimme lisätä osioon muistamiskulttuurien kansainvälistä ulottuvuutta, konflikteja ja rauhaa käsittelevät kokonaisuudet. Samalla vahvistamme näyttelyn pedagogista ulottuvuutta.

Vuosi 2021

Vuosi 2021 tulee olemaan Muistin kannalta merkityksellinen. Vuodesta 2014 alkanut selvitys- ja suunnittelutyö johti perustamispäätöksiin syksyllä 2018. Sen jälkeen alkoi perustamisvaihe, joka päättyy vihdoin huhtikuussa 2021, kun ovet avataan yleisölle. Työ ei kuitenkaan pääty siihen. Heurekan pitkäaikainen johtaja Per-Edvin Persson kiteytti vierailunsa yhteydessä, kuinka tiedekeskuksen perustamisvaihe on kuin telakka – valmistuttuaan se on laiva, jonka suuntaa täytyy ohjata. Laivaa täytyy myös huoltaa ja kehittää, jotta se on valmis purjehtimaan tulevaisuuteen.

Olli-Pekka Leskinen, toimitusjohtaja

Puhdetyöt – joululahjoja ja muistoja rintamasotilailta

Viimeistään marraskuussa aletaan yleensä pohtia perheenjäsenille ja ystäville annettavia joululahjoja. Nykyisessä yltäkylläisyydessäon helppo unohtaa, että niin ensimmäisen kuin toisenkin maailmansodan aikana vallinnut pula ja puute ei rajoittunut pelkästään ruokaan, vaan myös lahjoiksi sopivista esineistä oli kova pula. Kaikilla rintamilla sotilaat tekivät puhdetöitä eli valmistivat käsityönä erilaisia esineitä sekä läheisilleen että myyntiin. Tarkastelen tässä artikkelissa ensimmäisen ja toisen maailmansodan puhdetyöilmiön eri ulottuvuuksia.

Suuren mittakaavan harrastukseksi puhdetyöt nousivat ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) aikana. Se oli ensimmäinen nykyaikainen massa-armeijoiden sota, johon kuuluivat myös pitkät asemasotavaiheet. Niiden aikana molemmin puolin rintamaa tehtiin runsaasti erilaisia puhdetöitä.

Töiden materiaalina käytettiin sodankäynnin ”oheistuotteena” syntynyttä ainesta, kuten tykinhylsyjä ja kranaatinsirpaleita. Eräs australialaissotilas kuvasi omaisilleen Ypresissä maaliskuussa 1918 puhdetyönään tekemänsä kellon materiaaleja: ”Kotelo on tehty kahdesta 4½ tuuman hylsystä jotka on poimittu joulupäivänä 1917 australialaispattereiden luota Le Bizetistä. Jalusta on 18-tuumaisen hylsyn osasta. Nupit ovat kiväärikranaattien sytyttimien kierteistä ja suojuksista. Minuutti- ja tuntiviisarit ovat nitroselluloosapurkista ja hälytyskello on amerikkalaisen 18-tuumaisen kranaatin kärjen suojuksesta ja johtorenkaan pehmeämmästä metallista, jossa näkyvät rihlan jättämät kierteet. Nouseva Aurinko on Noreulissa kaatuneen toverin joukko-osaston tunnus, kellon päällä oleva nappi on tekijän päällystakista ja kaiken kruunaa saksalainen luoti.”

Saksalaisessa sotahistoriateoksen ”Illustrierte Geschichte des Weltkrieges 1914/15” 3. osassa kehuttiin puolestaan saksalaissotilaiden neuvokkuutta: ”Useimmat kenttäharmaista [sotilaistamme] ovat todella näppäriä hyödyntämään kaiken löytämänsä. Sotilas ei joudu pulaan, vaikka kadottaisi jonkin käyttöesineensä. Ranskalaisista kranaatinsirpaleista syntyy veitsi ja haarukka [– –] metallilangasta puolestaan kynttilän pidike.” Propagandistiseen sävyyn kirjoitetussa historiateoksessa tunnustettiin puhdetöiden merkitys hyödyllisenä, sotilaiden hermoja rauhoittavana ajanvietteenä.

Saksassa, jossa sodan pitkittyessä alettiin kärsiä niin raaka-aineiden kuin kulutustavaroidenkin puutteesta, puhdetyöt olivat myös suosittuja lahjaesineitä. Berliiniläinen Bernt Engelmann muisteli joulua 1918: ”Kuusessa oli kynttilöiden tilalla haisevalla rasvalla täytettyjä hylsyjä; lahjoiksi annettiin kranaatinsirpaleista työstettyjä tuhkakuppeja tai pieniä valokuvakehyksiä tai kukkamaljakoiksi muokattuja kaasunaamarikoteloita”.

Myös ensimmäisen maailmansodan aikana sotavangiksi joutuneet sotilaat käyttivät aikaansa puhdetöitä tekemällä, kuten Venäjälle sotavankeuteen joutunut saksalaisluutnantti Fritz Güth muisteli myöhemmin: ”Saksalaispesämme pahnanpohjimmainen on upseerikokelas Sommer, potsdamilaisen esikuntalääkärin lesken poika. Sotaa hän ei ole juurikaan nähnyt. Hän on säilyttänyt elämänhalunsa, osaa hyödyntää vankila-ajan hyvin ja on joka suhteessa elämäntaiteilija. Hänen tekemänsä askartelutyöt, valokuvakehykset, matkalaukut, kirjankannet ja muut ovat ensiluokkaisia. [– –] Yöpöydälläni on korvikepuu. Askartelin sen polttopuusta, kiinnitin oksat langoilla runkoon ja koristelin sen tinapaperikaistaleilla ja punaisilla paperisuikaleilla. Ainoa kynttilä joutuu olemaan puun vieressä, koska se on liian painava pikkupuun oksille. ” Puhdetöiden avulla luotiin siis ripaus joulun tunnelmaa vankileirille.

Toisen maailmansodan puhdetyöharrastukset – muistoesineitä, kaupankäyntiä ja talonrakennusta

Jatkosodan rauhallisessa asemasotavaiheessa, vuoden 1941 talvesta vuoden 1944 alkukesään, suomalaiset sotilaat tekivät rintamalla puhdetöitä suuressa mittakaavassa. Puolustusvoimat näki puhdetyöinnostuksen keinona helpottaa kotirintaman työvälinepulaa, ja niinpä sodanjohto päätti ryhtyä tukemaan puhdetyöharrastusta. Puhdetöiden teko nähtiin viinanjuontia ja kortinpeluuta paremmaksi ajankuluksi. Puhdetyöharrastus osoittautuikin asemasotavaiheen aikana yhdeksi tärkeimmistä joukkojen mielialaa ylläpitäneistä tekijöistä. Sotilaat ovat lukuisissa yhteyksissä maininneet ”pikku näpertelyn” pitäneen pelon loitolla, kun saattoi elää hetkessä ja keskittyä vain käsillä olevaan työhön. Puhdetöillä olikin keskeinen rooli ajanvietteen ja ajantappamisen muotona pitkinä sotavuosina. Eräs sotilas on todennut sattuvasti ”Tuo tekeminen antoi voimaa jatkaa eteenpäin.” Toinen veteraani puolestaan muisteli, kuinka ”puhdetöillä oli mielialaan nähden aluksi virkistävä ja innostuttava vaikutus, mutta kaupallisuuden tultua kuvaan tuli siitä myös harmia”.

Puhdetöitä tehtiin myös siksi, että kotirintamalla olevia haluttiin muistaa tai tukea aineellisesti. Puhdetyönä värkätty tiinu saatettiin lähettää kotiin Itä-Karjalan saloilta poimituilla marjoilla täytettynä, ja lentokonealumiinista valmistettiin mitä mielikuvituksellisimpia sormuksia vaimoille, tyttöystäville ja kihlatuille. Kotona odottaville lapsille isä toi lomallaan lahjaksi vaikkapa keinuhevosen tai polkuauton. Kirjepaperin puuttuessa kirje raapustettiin koivuntuohelle. Usein kuitenkin tyydyttiin tekemään kauniita pikkuesineitä, kuten korulippaita tai rannekoruja naisille ja pikku puukkoja tai koruja lapsille.

Sormusseppä Laatokalla 1942. SA-kuva.

Puhdetyöilmiön alkuaikoina niin välineet kuin työmenetelmätkin olivat yksinkertaisia.

Kaikki odottivat, että sota loppuisi nopeasti ja tekivät siksi nopeasti valmistuvia, vähän työvälineitä vaativia töitä materiaaleista, joita löydettiin paikan päältä. Sormukset on monessa yhteydessä mainittu ensimmäiseksi puhdetyöksi, jota suomalaissotilaat alkoivat tehdä taistelujen rauhoituttua. Pienestä koosta johtuen ne kulkivat helposti mukana repussa tai asetakin taskussa, eikä niiden työstämiseen tarvittu suuria ja monimutkaisia välineitä. Jalkaväkirykmentti 15:n kuulunut suomalaissotilas kuvailee sormusten tekoa: ”Sormusaihe otettiin ensin paksummasta kappaleesta, mutta joka joukkueessa oli aina joku metallimies, joka osasi sulattaa siipiosien ohuttakin alumiinipeltiä ja valaa niistä reiällä varustettua putkea, joka sitten sahattiin paremmiksi sormusaiheiksi ja siitä sitten vuoltiin ja viilattiin sormukseksi.”

Sormusten materiaaliksi usein väitettiin alasammutuista vihollisen lentokoneista otettua alumiinia, mutta aina asia ei välttämättä ollut niin. Knut Pipping kertoo teoksessaan Komppania pienoisyhteiskuntana: ”Kotona sanottiin, että metalli oli alas-ammutuista viholliskoneista, vaikka tosi-asiassa raaka-aine saatiin kenttäpulloista ja pakeista.”

Sodan pitkittyessä myös työmenetelmät kehittyivät. Asealiupseerit ja mekaanikot erikoistuivat metallitöihin, sillä heillä oli käytössään parhaat metallityövälineet. Toki muutkin tekivät metallitöitä, saihan pehmeään alumiiniin jälkeä vaikka lasinpaloilla. Lomilta tuotiin mukana koristevärejä, joilla puutöitä maalattiin, ja lakkaa, jota puhallettiin olkipillillä rasioiden pintaan. Työsuorituksilla ruvettiin myös käymään kauppaa: porukan taitavimmat piirtäjät tai kaivertajat lahjottiin joko ”puukorkkisella” tai hoitamalla näiden vastuulla olleita vartiovuoroja.

Puhdetöillä alettiin käydä myös kauppaa.  Jämsäläinen Heikki Peltola muisteli Jämsän sotaveteraanien historiikissa: ”Juuriharjoja tehtiin myytäväksi. Minäkin tein 60 harjaa. Lautaa ja rautalankaa sain rykmentistä. Juuret saatiin lähellä kivitietä olevalta suolta. En tiedä heinän nimeä, mutta pitkää se oli ja juuret olivat sitkeää ja sopivaa raaka-ainetta. Harjat myin lomareissulla junassa.”

Mitä pidemmälle asemasota eteni, sitä suurisuuntaisemmiksi puhdetyöt muuttuivat. Esimerkiksi asevelitaloiksi kutsuttuja hirsirakenteisia omakotitaloja rakennettiin yhteensä noin 1000 kappaletta. Nämä talot rakennettiin rintamalla täysin valmiiksi, minkä jälkeen  hirret numeroitiin ja talot purettiin. Numeroidut hirret toimitettiin sitten kotiseudulle, missä talo pystytettiin uudelleen ja luovutettiin esimerkiksi kaatuneen aseveljen omaisille. Tässäkin näkyi puhdetöissä tärkeä muistamisen ja lahjoittamisen aspekti.

Puhdetöiden ja ”korsuarkkitehtuurin” kehittymistä yhä suurisuuntaisempaan suuntaan kuvaa sattuvasti myös kertomus Olavi Paavolaisesta rintamamatkalla, jossa Paavolainen esitteli Suomen rintamaoloja saksalaisupseerille: ”hän [– –] esitellessään seuralaiselleen Sigfrid Taubertille, Päämajan saksalaiselle propagandayhdysupseerille JR 45:n leiri- ja lepopaikkaa pelkäsi, että sen kasvitarhat ja kukkaviljelykset, paviljonkimaiset kioskit ja muut suurenmoiset rakennelmat saattoivat antaa itärintaman kauhut kokeneelle aseveljelle kovin oudon kuvan suomalaisesta rintamantakaisesta elämästä.” Samalla retkellä ”saksalainen upseeri vielä näki ‘Hirvi’-tukikohdan, jossa kranaatinheitinasemien ympärillä oli sievät matalat hirsiaidat ja maa aitojen sisäpuolella oli somistettu erivärisillä jäkälillä ja sammalilla [– –].

Asevelitalon harjannostajaiset. SA-kuva.

Suurin yksittäinen puhdetyö lienee ollut ns. Pajarin kirkko, joka rakennettiin puhdetyönä Kivennavan Linnanmäelle 18. divisioonan komentaja Aaro Pajarin aloitteesta. 550-paikkainen kirkko valmistui 1943, ja sitä ehdittiin käyttää 231 päivää ennen kuin se tuhoutui neuvostojoukkojen suurhyökkäyksessä 1944.

Edellä mainittujen myynti-, muisto- ja läheisten muistamistarkoitusten lisäksi sotilaita saattoi innostaa puhdetöiden tekoon myös halu jättää jälkipolville jotain konkreettista muistoksi itsestään, jos pahin tapahtuisi. Eräs veteraani muisteli sodan jälkeen Suomalaisen Kirjallisuuden seuran Korsuperinne-keruukilpailussa: ”Se ajatustapa, ettei sotilaasta jää hänen kaatumisensa jälkeen muuta muistoa kuin muisto nimestä. Ehkä moni poika teki juuri tämän vuoksi puhdetöitä [– –]. Monet näistä [– –] siirtyivätkin muun henkilökohtaisen omaisuuden kanssa omaisille koko kauneudessaan, kun näiden ‘näpertelijä’ oli kaatunut. Nämä olivat töitä, jotka vaalivat taitoa ja muistoa…”.

Toisen maailmansodan aikanakaan puhdetyöt eivät suinkaan olleet ainoastaan suomalainen erikoisuus. Eräs veteraani muisteli sodan jälkeen suomalaisten ja neuvostoliittolaisten hankkineen raaka-aineita samasta lähteestä:

”Venäläinen hävittäjä tapasi kohtalonsa ja putosi noin 200 metriä leveän ei-kenenkään-maan keskelle. Alumiinia ja muuta romua lenteli joka puolelle. [– –] himottua puhdetöihin tarvittavaa tavaraa olisi ollut mahtavat määrät. Kuitenkaan kukaan ei halunnut lähteä edes yöllä hankintamatkalle, sillä tiedossa oli naapurin tarkka-ampujat, jotka osasivat tehtävänsä.

Kolmantena päivänä tuli hälytys juoksuhaudasta keskellä päivää. Naapurin puolella liehuu suuri valkoinen lippu ja sen kummallakin puolella kypärä kepin nokassa. Kaikki tähystyslaitteet olivat käytössä, kun ihmettä seurattiin suomalaisten puolelta. Hetken kuluttua kypärien viereen nousi kaksi kättä ja samalla valkoinen lippu lähti kohoamaan hiljalleen ylöspäin. Pian näkyi kaksi päätä ja lippu nousi lisää. Hetken kuluttua naapurin juoksuhaudan reunalla seisoi kaksi venäläissotilasta kasvot Suomeen päin, välissään lippu ja vyöllä näytti olevan joitakin työkaluja. Kun suomalaiset eivät avanneet tulta, niin miehet lähtivät kulkemaan hiljalleen kohti suomalaisten juoksuhautoja. Päästyään puoleenväliin, ei kenenkään maata, he pystyttivät lippunsa ja sitten alkoi kuulua rautasahan jurskutusta. Suomalaisille tuli hirmuinen hätä. Nyt vievät kaikki tarveaineet, mitäs nyt tehdään. Venäläiset keräsivät tarvittavat aineet, kääntyivät Suomeen päin ja tekivät hovikumarruksen käsi sydämellä. [He] poistuivat hiljalleen lippuineen kainalot täynnä alumiinia ja muuta mukavaa tavaraa. Päivä siinä mietittiin ja sitten pari ronskia rintamamiestä ilmoittautui samanlaiselle, mutta uhkarohkealle reissulle. Hommattiin valkoinen lakana ja tarvittavat välineet.

Jännitys kohosi huippuunsa, kun miehet lähtivät retkelleen. Toiminta tehtiin täysin samalla tavalla kuin naapureillakin. Laukaustakaan ei ammuttu ja duraalia saatiin harrastuksiin. Samanlainen tarvikkeiden hankinta jatkui koko asemasodan ajan pari kertaa viikossa ja muutoinkin laukausten vaihto hiljeni sillä rintamalohkolla.”

Myös saksalaissotilaat tekivät toisessa maailmansodassa puhdetöitä. Saksalaiset esineet lienevät suurelta osin muistuttaneet suomalaisten vastaavia. Tiedetään että eräinä sotavuosina, puutteen alkaessa vaivata kotirintamalla, kansallissosialistinen hallinto määräsi sotilaat tekemään erilaisia leluja, joita toimitettiin kotirintamalle joululahjoina jaettaviksi. Saksassa puhdetyöt jäivät kuitenkin lähinnä henkilökohtaisten muistoesineiden tasolle – mitään Suomeen verrattavaa ”puhdetyöteollisuutta” ei liene kehittynyt.

Puhdetöitä tekivät myös toisen maailmansodan eri rintamilla taistelleet amerikkalaissotilaat, joita varten julkaistiin kesäkuussa 1945 puhdetyöpas Soldier Handicrafts. Koska toinen maailmansota oli ensimmäiseen verrattuna huomattavasti liikkuvampaa, valmistetut esineet olivat lähinnä pientarve-esineitä, vaikka myös koriste-esineitä kuten lentokoneiden pienoismalleja tunnetaan. Suomi muodosti merkittävän poikkeuksen tästä linjasta, meillähän valmistettiin puhdetyönä jopa taloja.

Lopuksi

Kuten artikkelista käy ilmi, sotilaiden puhdetyöt ilmiönä ovat olleet olemassa kauan. Kautta historian niillä on ollut hyvin samanlainen funktio: puhdetöiden tekeminen on toiminut ajanvietteenä ja torjunut taistelumoraalin kannalta vaarallisena pidettyä tylsistymistä. Puhdetyöesineet ovat joko palvelleet sotilaiden omia tarpeita ajanvietevälineinä (pelivälineet, soittimet) tai niillä on haluttu muistaa kotona odottavia läheisiä. Kokonaan oman ryhmänsä puhdetöiden joukossa muodostivat myynti- tai vaihtotarkoitukseen tehdyt työt.

Lähteet

Artikkeli perustuu keväällä 2019 julkaistuun kirjaan Käsin ja sydämin – Sota-ajan puhdetyöt (Kleemola, Olli; Kauhanen, Riku; Kinnunen, Aake) (Karisto 2019), josta tarkemmat lähdetiedot ovat löydettävissä.

Kirjoittaja

Olli Kleemola, erikoistutkija

VTT Olli Kleemola on keräillyt puhdetöitä ja tutkinut niiden historiaa n. 20 vuotta, ja jonka 700 puhdetyöesineen kokoelmaan perustuva näyttely on nähtävillä  Jalkaväkimuseossa Mikkelissä.

Noheva mahdollistaa Muistin näyttelyt

Sodan ja rauhan keskus Muistin tiiviiseen perustamistyöhön ja näyttelyjen suunnitteluun on kuulunut kuluneen vuoden aikana asioita laidasta laitaan. Yksi kokonaan Muistin käyttöön kehitetyistä asioista on Noheva-sisällönhallintajärjestelmä, jonka työstäminen on ollut ahkeraa läpi kuluneen vuoden.

Mikä Noheva ja mikä sisällönhallintajärjestelmä? Noheva on Muistin oma järjestelmä, jolla esitetään tiedekeskuksen kävijöille Muistin näyttelyiden sisältöjä erilaisilla digitaalisilla esitysmuodoilla. Sisällönhallintajärjestelmä luo puitteet Muistin vuorovaikutteisille ja vaikuttaville näyttelyille. Sen avulla Muistin henkilökunta varmistaa tehokkaan näyttelynhallinnan. Noheva toimii kaikilla Muistin digitaalisilla esityslaitteilla, kuten näytöillä ja projektoreilla, joiden avulla asiakkaalle kerrotaan ihmisestä sodassa. Muistin avajaisnäyttelyn Tarinat ja muut näyttelykohteet rakentuvat vahvasti Nohevan varaan.

Havainnollistus Nohevan käyttöliittymästä.

Mitä Noheva on vierailijalle?

Noheva on lähtökohta Muistin intensiiviselle ja kävijän mukaansa osallistavalle kokemukselle. Asiakas saa Muistissa vierailunsa alussa tunnisteen, jonka näyttelytiloihin asennetut antennit huomaavat asiakkaan saapuessa tilaan. Tunnistinjärjestelmän avulla Noheva osaa esittää Muistin kävijälle oikeita näyttelysisältöjä ajastetusti juuri oikealla hetkellä. Se mahdollistaa kävijälle sujuvan ja elämyksellisen näyttelykierron, jollaista harva kävijä on aiemmin kokenut.

Noheva rakentaa vierailusta yhtenäisen ja vuorovaikutteisen kokemuksen sekä antaa vierailijalle mahdollisuuden keskittää kaiken huomionsa hänelle esitettyyn pysäyttävään ja mielenkiintoiseen tietoon sodasta ja rauhasta. Noheva antaa kävijälle mahdollisuuden valita juuri hänelle mielenkiintoisimmat sisällöt nähtäväksi näyttelykierron aikana.

Noheva on innovaatio näyttelytuotantokentälle

Nohevaa on kehitetty tämän vuoden aikana EU-rahoitetussa Digitalisaatiosta vipuvoimaa museokentälle – Alusta-järjestelmän pilottihankkeessa. Hanke ja oman sisällönhallintajärjestelmän kehittäminen todettiin välttämättömyydeksi Muistin näyttelyiden toteuttamisen kannalta. Markkinoilla on useita muita digitaaliseen esittämiseen tarkoitettuja järjestelmiä, mutta harva kykenee luomaan yhtä paljon vierailijaa puhuttelevan kokemuksen ja palvelemaan näyttelyntuottajaa samoin kuin Muistin Noheva.

Sisällönhallintajärjestelmän kehitystyö Muistin omia tarpeita ajatellen on jo pitkällä. Järjestelmää kehitetään ja testataan edelleen lisää ja erilaisiin käyttöympäristöihin. Nohevan potentiaali ei rajaudu ainoastaan museo- ja tiedekeskuskäyttöön, vaan sen potentiaali on laajasti myös muissa käyntikohteissa. Kenties Noheva ohjaa tulevaisuudessa kävijää monessa muussakin käyntikohteessa kuin pelkästään Muistissa.

Santeri Raappana
Projektipäällikkö
Digitalisaatiosta vipuvoimaa museokentälle – Alusta-järjestelmän pilottihanke

Mitä tapahtui näyttelytuotannossa 2020 ja mitä tehdään 2021

Vuosi 2020 on ollut Muistin näyttelytuottajalle vauhdikas. Kun tehdään kokonaan uutta tiedekeskusta, työtä on valtavan paljon. Usein museot ja tiedekeskukset pitävät sisällään useita näyttelyosioita ja niitä uudistetaan yksi kerrallaan, mutta uutta tehdessä koko kokonaisuus on työn alla yhtä aikaa. Muistin tuleva näyttelykokonaisuus sisältää useita toisistaan täysin poikkeavia kohteita, joista jokainen vaatii paljon monenlaista työtä.  

Havainnollistus Muistin Tarinat-näyttelyosion aloituksesta. Kuvan luonut Miia Huttu / Omituinen Design.

Näyttelyn tuotanto alkaa suunnittelusta: mistä halutaan kertoa, mitkä asiat siihen liittyvät, mitä halutaan nostaa esille? Tässä työssä Muistin tieteellisellä neuvottelukunnalla on ollut merkittävä rooli. Kun aiheet ja teemat ovat selvillä, mietitään, millaisin esittämisen tavoin keskeinen viesti saadaan välitettyä.

Näyttely tarjoaa mediana erilaisia työkaluja asioista kertomiseen: tunteisiin vetoava videoesitys historiallisten henkilöiden kokemuksista toimii toisessa kohtaa paremmin, toisessa taas seinälle projisoitu datavisualisointi tai vitriiniin asetettu esine ja siitä lisätietoa antava kosketusnäyttö. Työryhmässä pohditaan, mikä näkökulma valitaan, millainen tieto ja tunnelma kävijälle halutaan tarjota. Muistissa suunnittelutyö on ollut käynnissä jo pitkään, mutta sitä on riittänyt myös kuluneelle vuodelle. Porukalla olemme hioneet hyvistä ideoista toimivia näyttelykonsepteja.

Kun suunnitelmat ovat valmiina, alkaa tutkijoiden kova perustyö. He keräävät tarvittavat aineistot, selvittävät, kirjoittavat, etsivät kuvia, asiakirjoja ja esineitä. He laativat videotuotantojen käsikirjoituksia tutkimuskirjallisuutta ja mielikuvitusta yhdistäen, keräävät koosteita tärkeimmistä tapahtumista aikajanoille, selailevat arkistoja, koostavat ja karsivat ja tekevät loputtoman määrän valintoja siitä, mitä kaikkea näyttelyssä voidaan esittää. Sisällöntuotanto on näyttelyntekemisen ydintyötä, jonka merkitys jää usein piiloon. Onneksi olemme saaneet tiimiimme lahjakkaita tutkijoita, jotka kaivavat esiin kaiken tarvittavan. Aina välillä käy ilmi, ettei kaivattua kuvaa tai tietoa ole olemassa. Sekin on kuitenkin tulos, joka kertoo historiasta – ja siitäkin voi näyttelyssä kertoa.

Sisällöntuotannon edetessä mukaan prosessiin tulevat erilaiset talon ulkopuoliset tuottajat ja tekijät. Nykyaikainen näyttely vaatii niin monenlaista osaamista, ettei sitä kaikkea mitenkään voi löytyä omalta henkilökunnalta. Tämä on näyttelytuottajan kannalta kiireisin työvaihe: on löydettävä puuseppä, liuta näyttelijöitä, graafikko, ohjaaja, valo- ja äänisuunnittelija, VR-tuottaja, mustavalkokuvien värittäjä, taiteilija, lavastesuunnittelija, arkistonhoitaja, sähkömies, koodari ja kääntäjä – noin muutamia mainitakseni. Heidän kanssaan on sovittava mitä tehdään ja milloin, tarjottava oikeat aineistot oikeille henkilöille, seurattava työn etenemistä ja kommentoitava, viilattava ja hiottava lopputulosta. Siinä riittää langanpäitä pideltäväksi, mutta on ollut ilo huomata, kuinka ammattitaitoisia ihmisiä ympäriltämme löytyy. On myös avartavaa päästä seuraamaan niin monenlaisia ammattilaisia heidän työssään.

Vuosi 2021 laittaa vielä viimeisen vaihteen silmään, kun edellisten lisäksi pakettiin tulevat näyttelyrakenteiden rakennustyöt, tekniikan asennukset ja lopulta kaikkien sisältöjen paikoilleen asettaminen. Jo nyt tänä syksynä valmistuneissa näyttelytiloissamme tapahtuu hiljalleen muutoksia: lipunmyyntitiski on kohonnut kauppaan ja seinät alkavat saada näyttelyilmeen mukaista väriä ylleen. Tällaiset konkreettiset edistysaskeleet ilahduttavat näyttelytuottajaa eniten ja antavat virtaa arjen pyöritykseen. Kun on monta haastetta ratkaistavana, saan iloa videotuotannon viimeisimmän editointikierroksen tuloksesta tai tuoreen maalipinnan tuoksusta. Ja tätä riemua on luvassa ensi vuodelle runsain mitoin!

Jenni Korhonen, näyttelytuottaja

Pääkirjoitus: Hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulunaikaa!

Kahdeksankymmentä vuotta sitten Suomessa valmistauduttiin itsenäisyyspäivän viettoon poikkeuksellisissa olosuhteissa. Takana oli talvisota, sadat tuhannet evakot olivat joutuneet jättämään kotinsa, ja tärkeä osa Suomen maa-alasta, pelloista, tehtaista ja metsistä oli luovutettu rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle. Suru sodassa kaatuneista ja vammautuneista sekä muista menetyksistä oli vielä kipeänä läsnä.

Myös vuoden 2020 itsenäisyyspäivää vietetään Suomessa ja joulunaikaa koko maailmassa tavanomaisista poikkeavissa olosuhteissa. Covid19-pandemia on mullistanut arkipäivämme tavalla, johon ei ole aikakausiin totuttu. Pelko oman tai läheisten terveyden sekä työn ja elinkeinon menettämisestä on läsnä. Valtio ja viranomaiset ovat rajoittaneet kansalaisten elämää poikkeuksellisella tavalla, lainsäädännön antamin valtuuksin. Tarttuvia tauteja ei ole tarvinnut pelätä vuosikymmeniin, kiitos lääketieteen kehityksen. Ei ole ihme, että tilannetta on verrattu sotaan ja keskustelussa on käytetty sodankäynnistä tuttuja käsitteitä.

Juhliessamme itsenäisyyspäivää 6.12. me suomalaiset emme muista niinkään vuotta 1917, vaan toisen maailmansodan päättymistä ja Suomen säilymistä itsenäisenä valtiona. Oman lisänsä tänä vuonna asiaan tuo viimeisen Mannerheim-ristin ritarin Tuomas Gerdtin haudan lepoon saattaminen 27.11. Gerdtin, kuten muidenkin sotaveteraanien sanoma jälkipolville on ollut rauhan sanoma; ei enää sotaa.  Viimeisen Mannerheim-ristin ritarin kuolema päätti erään aikakauden, 75 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Silti keskuudessamme elää edelleen rintamatunnuksen omaavia henkilöitä sekä suuri joukko ihmisiä, joiden elämään sota vaikuttaa pisimpään – sodan lapsena kokeneet. On tärkeää ymmärtää sodan kokemuksen pitkä ja ylisukupolvinen vaikutus.

Tässä uutiskirjeessä vedämme yhteen Sodan ja rauhan keskus Muistin kuulumisia kuluneen vuoden varrelta – ensi vuonna avataan ja siihen on aikaa enää muutamia kuukausia! Yksi tärkeimmistä Muistin näyttelyt mahdollistavista asioista on näyttelynhallintajärjestelmämme, jonka olemme ristineet Nohevaksi. Siitä, sekä marraskuussa vietetyn sateenkaarikuukauden merkeissä kirjoitetusta artikkelista voitte lukea tästä uutiskirjeestä.

Ja lopuksi, näin joulun alla, erikoistutkijamme VTT Olli Kleemola kirjoittaa puhdetöistä. Monissa kodeissa on edelleen rintamalla tehtyjä esineitä, mutta moniko meistä tietää, että niiden valmistamisella oli merkittävä miesten mielialaa ylläpitävä rooli tai että niitä tehtiin organisoidusti myyntiin?

Pia Puntanen, sisältöjohtaja

Värväys: Projektiasiantuntija Memoriaali-hankkeeseen

Sodan ja rauhan keskus Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa. Muisti on tiedekeskus, joka avataan Mikkelissä keväällä 2021. Haluatko olla mukana perustamassa uutta tiedekeskusta ja luomassa sen palveluja?

Värväämme joukkoomme ”nörttiä humanistia” tai ”humanistia nörttiä” kehittämään verkkopalveluamme, josta kasvaa tulevaisuudessa sähköisten sodan ajan aineistojen tietokanta.

Tehtäväsi on työskennellä Memoriaali-hankkeessa, joka on Sodan ja rauhan keskus Muistin, Elinkeinoelämän keskusarkisto Elkan, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sekä Mikkelin kehittämisyhtiö Miksein yhteishanke. Hankkeessa kehitetään digitaalisen aineiston vastaanottoa, käytettävyyttä ja verkkopalvelua testaamalla jo olemassa olevia työkaluja sekä toteuttamalla kahta sähköisen vastaanottamisen mallia.

Haemme määräaikaiseen työsuhteeseen 1.6.2020 – 31.11.2021

Projektiasiantuntijaa, jonka työtehtäviin kuuluu Muistin edustajana kehittää Memoriaali -verkkopalvelua, testata digitaalisen aineiston vastaanottoon ja käytettävyyden edistämiseen suunniteltuja työkaluja joukkoistamisen ja muiden verkkopalvelujen rajapintojen näkökulmasta sekä osallistua projektiryhmän työskentelyyn.

Parhaat edellytykset tehtävän hoitamiselle antaa soveltuva korkeakoulututkinto esimerkiksi tietotekniikan tai tiedonhallinnon alalta sekä työkokemus kokoelmienhallintaan liittyvissä työtehtävissä arkistoissa, kirjastoissa tai museoissa. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää oma-aloitteisuuden ja itsenäisen työskentelyn lisäksi hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja ja kykyä ajatella asioita loppukäyttäjän näkökulmasta.

Työaika: liukuva työaika 36,25 h/viikko.
Työehdot ja palkkaus: Palta/museoiden työehtosopimus + tehtävän vaativuuden mukainen lisä
Tehtävän täytössä noudatamme koeaikaa.

Jätä hakemus 24.5. klo 24 mennessä. Täytä hakemukseen vain olennaisimmat työkokemukset ja koulutukset. Liitä hakemukseen ansioluettelosi, josta selviää muu työkokemuksesi ja koulutuksesi.

Lisätietoja
Pia Puntanen, asiamies
Sodan ja rauhan keskus Muistin tukisäätiö sr
[email protected]
0400 651 620

HAE TEHTÄVÄÄN

Kansallinen veteraanipäivä siirtää perintöä seuraaville polville

Kansallista veteraanipäivää vietetään sotiemme veteraanien kunniaksi. Päivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987 itsenäisen Suomen täyttäessä 70 vuotta. Päiväksi valikoitui 27.4., joka on Lapin sodan päättymispäivä. Tällä haluttiin viestiä veteraanipäivän rauhantahtoisuutta.

Veteraanipäivä on suhteellisen nuori juhla. Kylmä sota piti pitkään Suomessa sodan ja sen muistamisen piilossa. 1980-luvun lopussa Neuvostoliiton alettua uudistua ilmapiiri avautui viimein avoimelle puheelle sodistamme ja niihin osallistuneista miehistä ja naisista. Veteraanijärjestöt ja silloinen pääministeri Kalevi Sorsa tekivät aloitteen kansallisen päivän viettämisestä, jolla veteraanit saivat vihdoin julkista arvostusta Suomen itsenäisyyden puolustamisesta.

Kansallisesta veteraanipäivästä on muodostunut yksi vuoden merkittävimpiä itsenäisen Suomen juhlia. Valtakunnallisen pääjuhlan lisäksi juhlaa on vietetty paikallisesti Suomen kunnissa eri tavoin. Tänä vuonna Tampereella vietettäväksi suunniteltu valtakunnallinen pääjuhla on peruttu koronavirustilanteen vuoksi. Juhlan teema “Ihmisten välillä hyvä tahto – Välvilja mellan människor” on kuitenkin ajankohtainen aina.

Sotaveteraaneja on keskuudessamme vielä lähes 8000, heistä enemmistö on naisia. Sotaveteraanien perinteitä hoitaa ja vaalii Tammenlehvän Perinneliitto, jonka veteraanijärjestöt perustivat vuonna 2003. https://tammenlehva.fi/.  Veteraanien etujärjestönä toimii Sotaveteraanien keskusliitto. https://sotaveteraanit.fi/

Tänä poikkeuksellisena keväänä käytännössä kaikki kansallisen veteraanipäivän viralliset juhlallisuudet on peruttu. Liput kuitenkin liehuvat saloissa, ja voimme juhlistaa päivää esimerkiksi kuuntelemalla Suomen suurimman virtuaalikuoron esittämää Finlandia-hymniä. Esityksen on vuoden 2020 kansallisen veteraanipäivän kunniaksi tilannut valtioneuvosto. Kuorossa laulaa 1075 kuorolaista ja sitä johtaa director cantus Arto Joutsimäki. https://www.youtube.com/watch?v=kG1WcTLDJ1E

Värväys: Markkinointi- ja viestintävastaava

Vapaudenristin ansiomitalien jako sotavarustusteollisuuden palveluksessa oleville työläisille. Mitalien jako tapahtui Viipurin linnan yläpihalla: Everstiluutnantti Putro jakaa ansiomitaleja.

Haluatko olla mukana perustamassa uutta tiedekeskusta? Viestinnän ammattilaisena olet luomassa uuden tiedekeskuksen viestinnän ja markkinoinnin kokonaisuuksia yhdessä toimitusjohtajan ja sisältöjohtajan kanssa. Vastaat monipuolisessa tehtävässäsi sekä visuaalisesta että kirjallisesta viestinnästä. Tehtävänäsi on pitää yllä ja kehittää Sodan ja rauhan keskus Muistin verkkosivuja ja huolehtia keskuksen sosiaalisen median kanavista. Tehtävääsi kuuluu myös markkinointia markkinointistrategian pohjalta: tuotat muun muassa mainokset painettuihin ja sähköisiin medioihin.

Parhaat edellytykset tehtävän hoitamiselle antaa soveltuva yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto sekä riittävä kokemus viestinnän ja markkinoinnin tehtävistä. Arvostamme erityisesti kokemusta visuaalisesta ja kirjallisesta viestinnästä. Hallitset vähintään perustaidot taitosta ja kuvankäsittelystä. Omaat visuaalista silmää ja kirjoitat sujuvasti. Historian tuntemus ja kiinnostus sotahistoriaan katsotaan eduksi. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää sinulta hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, oma-aloitteisuutta ja joustavuutta.

Tarjoamme sinulle vakituisen työn uudessa tiedekeskuksessa. Pääset perustamisvaiheessa 2020-2021 osallistumaan keskuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Työ on haastava ja mielenkiintoinen myös kokeneemmalle viestinnän ammattilaiselle. Työehdot määräytyvät Museoiden työehtosopimuksen mukaan.

Tehtävä alkaa 1.6.2020 tai sopimuksen mukaan. Tehtävässä noudatetaan 6 kk koeaikaa.

Jätä hakemus 3.5.2020 klo 23.55 mennessä. Täytä hakemukseen vain olennaisimmat työkokemukset ja koulutukset. Voit halutessasi liittää hakemukseen ansioluettelosi, josta selviää muu työkokemuksesi ja koulutuksesi.

HAE TEHTÄVÄÄN