Avainsana: pia puntanen

Helmikuun 24. päivänä vuonna 2022 Pia Puntanen heräsi arkiaamuun kotonaan Mikkelissä. Uutiset kuitenkin kertoivat, että aamun tavallisuuden saattoi äkkiä unohtaa. Kansalliseen unohdukseen painui myös Suomen turvallisuusympäristö. Sota, kaikessa karmeudessaan, oli palannut Eurooppaan.

– Kun näin uutisista, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, mietin heti kahta asiaa. Ensinnäkin on hirveää, että nykypäivänä Euroopassa joku oikeasti hyökkää, eikö tämän pitänyt olla historiaa? Ja toiseksi aika nopeasti ajattelin, menikö näyttelyssämme jotain uusiksi; tapahtuiko nyt jotain sellaista, että tarjoamamme tieto vanhenee?

Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja ja Muistin tukisäätiö sr:n asiamies Puntanen hiljentyy hetkeksi muistellessaan helmikuuta 2022. Tuolloin hän ei ollut ajatustensa kanssa yksin. Lukuisat muutkin suomalaiset ajattelivat: Mitä jos? Jos Suomikin on kohta Ukrainan asemassa? Jos Kiova kaatuu? Jos sota laajenee? Jos puheet ydinaseista eivät jää pelkiksi puheiksi?

– Sodan sytyttyä kävimme asioita läpi työyhteisössämme ja myöhemmin tieteellisessä neuvottelukunnassamme ja totesimme, ettei näyttelyä Muistissa tarvitse muokata. Ainoana muutoksena laitoimme näyttelyn loppuun merkittävien tapahtumien aikajanalle tapahtumaksi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.

Muistin näyttelykierroksen kierrettyään kävijä on saanut kokemukset sodan syistä ja seurauksista, inhimillisen kärsimyksen mittavista vaurioista, mutta myös toivosta, jälleenrakentamisesta ja rauhasta. Sodan ja rauhan keskus Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen painottaa, että Ukrainan sodan aiheuttamat haavat pysyvät auki vielä pitkään ja että nykytapahtumien objektiivinen analysointi ei vielä ole ajankohtaista, koska se on mahdotonta.

– Kun Ukrainassa joskus on saatu rauha, kärsimykset ja ihmisten traumat jatkuvat vielä pitkään. Jälleenrakennus tuo varmasti ison piristysruiskeen, mutta meidän suomalaisten on mietittävä, kuinka me voisimme olla auttamassa, kun jälleenrakennetaan ihmismieliä ja yhteiskuntaa. Suomessa itse onnistuimme siinä jatkosodan jälkeen. Säilytimme oikeusvaltiona parlamentaarisen demokratiamme. Se ei ole mikään yksinkertainen asia, Leskinen pohtii.

Myös syksyllä 2023 alkanut sotatila Lähi-idässä on ihmisten mielessä. Muisti puhuu molemmista: Sodasta ja rauhasta, mutta tuntuu, että maailmassa on nyt vain pelkkää sotaa. Muistin kaltaisten organisaatioiden tekemä tieteellinen työ on historian ja tämän päivän valossa monimutkaisten asioiden äärellä. Historia ja tarinat ovat tärkeässä roolissa, mutta toisaalta ne ovat väännettävissä millaiseen muotoon tahansa. Historiasta ja tarinoista syntyy herkästi propagandaa ja sosiaalisen median täyttävää informaatiovaikuttamista.

– Israel, Palestiina, Hamas… tilanne Lähi-idässä on todella vaikea, Pia Puntanen sanoo.

– Kaikilla asioilla on historiansa, mutta tässä tapauksessa jotenkin erityisesti. Mikä mieli olikaan Hamasilla tehdä sellainen hyökkäys? Hamas tiesi, mitä siitä seuraa palestiinalaisille. Israel on vastannut kovaa, ja se on karmeaa, mitä ihmisille siellä tapahtuu. Minulla ei ole asiaan viisautta, mutta mielestäni on selvää, että kahden valtion mallia ei ole ajettu tarpeeksi aktiivisesti kummankaan osapuolen toimesta, Puntanen jatkaa.

Olli-Pekka Leskinen korostaa historian ymmärtämistä. Tie rauhaan ei korjaannu, jos vanhoja asioita kaivetaan esteeksi.

– Historia on hyvä keino vahvistaa ymmärrystä asioista, mutta vaarana on, että historiaa käytetään poliittisiin tarkoituksiin. Aina voidaan löytää omaa näkökulmaa palveleva lähtökohta. Palestiinan on helppo syyttää Israelia ja Israelin Palestiinaa. Sitten ollaan syyttämisen kierteessä, mistä on vaikea mennä eteenpäin. Jos historian kautta pyritään ymmärtämään ja ymmärryksen kautta todetaan tilanne ilman, että kaivellaan vanhoja asioita esteeksi, päästään eteenpäin. Tie rauhaan löytyy ymmärryksestä ja halusta rauhaan.

Kunnianhimoisesti eteenpäin

Mikkelin kaupunginhallitus päätti myöntää vuoden 2023 Pro Mikkeli -mitalin Olli-Pekka Leskiselle ja Pia Puntaselle. Heidän tekemänsä työ ainutlaatuisen humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekeskuksen eteen on vahvistanut Mikkelin mainekuvaa sekä tuonut merkittävällä tavalla uutta kaupungin sotahistorialliseen tarjontaan.

– Pro Mikkeli -mitalin saaminen on todella hieno asia. Olemme tehneet pitkään töitä Muistin eteen. Muisti on tehty Mikkelin tarpeita varten ja tämän asian äärellä olemme ahertaneet, Leskinen sanoo.

– Muistin työskentelyn vahvuutena on usko omaan tekemiseen, halu edistää asioita sekä optimismi. Meillä on loistava henkilökunta ja tärkeä, asiaansa sitoutunut verkosto. Pidämme Pro Mikkeli -tunnustusta kunnianosoituksena myös henkilökunnallemme ja verkostollemme.

– Olimme molemmat iloisesti yllättyneitä. Samalla tämä tunnustus vetää nöyräksi, Puntanen jatkaa.

Sodan ja rauhan keskuksen sijoittuminen Mikkeliin juontaa juurensa vuoteen 2013. Puntanen oli yksi ensimmäisistä, jotka saivat tietää, että hanketta olisi mahdollisuus lähteä viemään eteenpäin.

– Joulun alla 2013 silloisen kaupunginjohtaja Kimmo Mikanderin luona vieraili delegaatio tiedustelemassa olisiko Mikkeli kiinnostunut sotahistoriakeskuksesta. Kimmo sitten soitti minulle, paikallishistorioitsijan töitä pitkään tehnyt Puntanen muistelee.

– Tuolloin oli ollut käynnissä Mikkelin kulttuuriperintöohjelma, jonka puitteissa määriteltiin Mikkelin kaksi vahvaa, muista paikkakunnista erottavaa tekijää: Päämajakaupunkihistoria ja Astuvansalmen kalliomaalaukset. Jo vuonna 2014 keskuksen esiselvityshankkeessa päätettiin, että tavoitteena on tehdä kansallinen tiedekeskus. Esiselvityshanke kesti kevättalveen 2018. Projektipäällikkönä oli Tapio Honkamaa, ja minä tulin mukaan sisältöasiantuntijaksi vuonna 2016. Olli-Pekka saapui myöhemmin samana vuonna näyttelyasiantuntijaksi.

Sittemmin Muistin toimitusjohtajaksi nimetty Leskinen muistelee, kuinka tiedekeskuksen alkuperäisiin ajatuksiin liittyi valtakunnallisuus ja sen tuoma riittävä vaikutus ja vetovoima.

– Jos emme olisi olleet tarpeeksi kunnianhimoisia, olisi ratkaisuna ollut esimerkiksi Päämajamuseon laajentaminen, jolloin vaikuttavuus olisi todennäköisesti jäänyt pienemmäksi, Leskinen sanoo.

– Hankkeessa aikoinaan tuli ilmi, että oli selkeästi olemassa tarve, halu ja ymmärrys tehdä laajempia yleisöjä puhutteleva paikka. Nyt Venäjän hyökkäyksen jälkeen Muistista on tullut entistä tärkeämpi ja ajankohtaisempi, Puntanen jatkaa.

Muisti kertoo historiasta, mutta elää nykyisyydessä

Sodan ja rauhan keskus Muisti avautui Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä ja Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta 2021. Siitä lähtien Muistissa on vieraillut lähes 100 000 ihmistä. Muistin kanssa historiallisessa päämajatalossa sijaitsee myös Mikkelin kaupungin museoiden ylläpitämä Päämajamuseo, jossa voi vierailla samalla pääsylipulla.

– Tänä vuonna vierailijoita on ollut lähes 32 000. Palaute on ollut kiitettävää. Usein on käynyt niin, että näyttelyn kierrettyään ihmisten ajatukset ovat tässä päivässä, vaikka käsittelemme historiaa. Ihmiset selkeästi peilaavat historian tapahtumia tähän päivään, mikä on ollut yksi tavoitteistamme, Leskinen kertoo.

Muistin näyttely kantaa nimeä Poikkeustila, ja se keskittyy toisen maailmansodin tapahtumiin. Näyttelyvieras voi tarkastella ja kokea monipuolisesti, millaista oli olla suomalainen nainen, mies, lapsi tai päättäjä talvi- ja jatkosotien Suomessa. Näyttelyaineisto koostuu tuoreimmasta tutkimustiedosta. Näyttelytyötä ohjaa tieteellinen neuvottelukunta, jossa on jäseninä historioitsijoita sekä kulttuurintutkimuksen ja historian didaktiikan asiantuntijoita.

Tietosisältöjen lisäksi näyttelyn ja verkkonäyttelyjen taustalla on Muistin oma oppimissuunnitelma, joka pohjaa kansallisiin opetussuunnitelmiin. Tiedon välittämisessä Muisti korostaa inhimillisyyttä ja yksilöiden omia, henkilökohtaisia kokemuksia. Sota ei ole kasvoton, koska sodalla on miljoonia kasvoja. Ja jokaisella kasvolla on kokemuksensa ja tarinansa.Nykyinen näyttely tulee kuitenkin piakkoin uudistumaan.

– Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Merkkivuosi tulee näkymään näyttelyn uudistumisena. Voi sen jo nyt paljastaa, että kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2025 osa näyttelystä avataan uudistettuna, Puntanen sanoo.

Muistin oma tarina on vielä nuori eikä taloudellisiltakaan haasteilta ole vältytty. Erinomainen pohjatyö on kuitenkin auttanut varautumisessa ja reagoinnissa.

– Onnistuimme suunnittelussa, sillä ne asiat, joista puhuttiin valmisteluhankkeessa ja jotka kirjoitettiin perustamissuunnitelmaan, ovat toteutuneet. Koen tärkeäksi, että alusta asti pyysimme mukaan tutkijoita ja kokenutta akateemista väkeä, jotka tekevät työtään sotahistorian, kulttuuriperinnön ja kasvatustieteiden parissa, Puntanen sanoo.

– Taloudenkin näkökulmasta haasteet on nähty jo vuosia sitten ja ne ovat oikeastaan tulleet niissä kohdissa, jolloin niiden arvioitiinkin tulevan, Leskinen sanoo.

– Vaikka olemme suhteellisen pieni organisaatio valtakunnan tasolla, olemme onnistuneet olemaan kokoamme suurempi. Tämä johtuu siitä, että tiedekeskuksena asioiden käsittelytapamme on tuore. Tuoreus herättää kiinnostusta. Olemme onnistuneet verkostoitumaan laajasti, sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.

Kulttuuri- ja museoala kaipaa panostusta

Ovensa avattuaan Sodan ja rauhan keskus Muisti on paikannut tiettyjä aukkoja. Tiedekeskuksen sijainti Mikkelissä sai vankan kivijalan Mikkelin historiasta päämajakaupunkina, mutta Mikkeli on muutakin kuin kokoelma päämajahistoriaa. Leskinen ja Puntanen seuraavat huolestuneina kotikaupunkinsa kulttuuri- ja museoalan nykytilaa.
– On totta, että me Muistina olemme tuoneet lisää Mikkelin kulttuuri- ja museoalan tarjontaan. Mutta haluaisin nähdä, että Mikkelissä satsattaisiin kulttuuriin ja museotoimintaan enemmän paikallisen identiteetin vuoksi, jotta kokisimme olevamme mikkeliläisiä ja tuntisimme oman historiamme. Suomessa ja maailmalla on useita esimerkkejä taantuvista paikkakunnista, joihin on onnistuttu ammentamaan uutta elinvoimaa kulttuurikohteiden avulla, Leskinen muistuttaa.

Puntasen mielestä taidemuseon tilakysymykseen on saatava ratkaisu. Nykyisin Mikkelin kaupungin museoiden taidemuseo sijaitsee kauppakeskus Akselissa ”väistötiloissa”. Martti Airion merkittävää taidekokoelmaa taidemuseo ei pysty pitämään esillä nyt lainkaan.

– Mikkelillä on hieno kokoelma nyt vain paketissa. Riittävällä näyttelytilalla voitaisiin palvella erilaisia yleisöjä, taidekasvatusta unohtamatta. Lempilapseni historioitsijana on Suur-Savon museo, johon on sata vuotta kerätty kokoelmia, mutta Mikkelillä ei ole kaupungin historiasta kertovaa näyttelyä. Kansallisen teeman ja sotahistorian lisäksi meille mikkeliläisille olisi tärkeää, että tietäisimme jotain itsestämme.

Ja vaikka Savossa ollaan, tällä kertaa vastuu ei jää kuulijalle. Viesti Muistin mitalikaksikolta on kirkas ja selkeä.

– Kuinka moni mikkeliläinen tietääkään, että olemme savolaisuuden synnyinsijoilla? Täältä on lähdetty kaskeamaan pohjoiseen, länteen, itään ja etelään. Ja vaikka ne Kuopiossa puhuvatkin ”hienompaa” savon murretta, on täältä Suur-Savosta lähdetty sinne. Voisimme olla ylpeitä historiastamme, Leskinen painottaa.

Puntanen nostaa paikallishistorian sävyihin mukaan myös kunniakkaan kartanohistorian.

– Mikkelin seutu, tämä Etelä-Savomme läntinen osa, on yksi Suomen vanhoista kartanoalueista Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lisäksi. Siinä on yhteys sotilasasutukseen ja upseeriston palkkaukseen. Meillä on oikeasti vanhaa historiaa, ja toki moni näistä paikoista on avoinna matkailukäytössä yleisölle, mutta tässäkin on vielä hyödyntämätöntä potentiaalia.

”Suomi on paras paikka asua”

Pro Mikkeli -mitalit julkistetaan ja luovutetaan perinteisesti Suomen itsenäisyyspäivänä. Kyseessä on Mikkelin kaupungin kunnianosoitus, johon usein kytkeytyy palanen kansallistunnetta. Tilanteen juhlavuus ja teema puhuttelevat sekä Leskistä että Puntasta. Mieleen nousee itsenäisen Suomen tarina, joka edelleen jatkuu vahvana – nyt myös osana Pohjois-Atlantin liittoa eli Natoa.

– Itsenäinen Suomi oli vain 49-vuotias, kun synnyin. Viime aikojen tapahtumat ovat herättäneet ajattelemaan, jos emme olisikaan itsenäisiä. Jos oikeasti tapahtuisikin jotakin. Suomessa asiat ovat hyvin, vaikka kaikenlaista parran pärinää meillä keskenämme onkin. Toivon, että ihmiset muistaisivat hyvät asiat, mutta samalla muistaisivat auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat. Itsenäisyyspäivänä katson Linnan juhlat, ja on ollut aina ilo osallistua itsenäisyyspäivän tapahtumiin Mikkelissä, esimerkiksi paraateihin. Mutta muistuttaisin, että itsenäisyyttä voi juhlia iloisesti ja railakkaasti ilman turhaa synkistelyä. Veteraanitkin sanovat, että ”ei koskaan enää”. Mielestäni se sisältää kehotuksen, että katse vain eteenpäin, Puntanen sanoo.

Olli-Pekka Leskinen sai muistutuksen itsenäisyyden arvosta yhdeksänvuotiaalta pojaltaan.

– Eräänä iltana tutkin poikani kanssa sukupuutamme. Jo edesmennyt mummoni oli syntynyt vuonna 1912 käytännössä Venäjällä. Pojalle tämä oli iso havahtuminen: ”Niin, että eihän Suomi kauhean vanha ole!” Sukupolvien kautta pystyy ymmärtämään, että ei siitä hirveän pitkä aika ole, kun Suomi ei ollut itsenäinen. Poikani on monesti sanonut, että Suomi on paras paikka asua, yhdyn kyllä hänen näkemykseensä.

Loppuun Leskinen ottaa puheeksi vielä Mikkeli-näkökulman ja tunnustuksen todellisen arvon.

– Pro Mikkeli -mitali on hienoa saada myös siksi, että olen syntynyt Mikkelissä. Muutin pois nuorena aikuisena ajatellen, etten varmaan koskaan tule tänne palaamaan. Silloin 2000-luvun vaihteessa Mikkeli oli nuorelle aika ankea paikka, täällä oli paljon tyhjiä liiketiloja ja kaupunkia vaivasi yleinen alakulo. Vuosia myöhemmin avautui mahdollisuus muuttaa takaisin. Päätös oli loppujen lopuksi helppo. Koen Mikkelin turvallisena paikkana kasvattaa lapsia. Mikkeli on lapsiystävällinen ja hyvä paikka asua.

Olli-Pekka Leskinen
– syntynyt Mikkelissä 1981
– Sodan ja rauhan keskus Muistin toimitusjohtaja, FM
– Suomen Museoliiton hallituksen jäsen
– asuu perheineen Mikkelin Nuijamiehessä
– harrastaa hiihtoa, liikuntaa ja luonnossa retkeilyä

Pia Puntanen
– syntynyt Kangasniemellä 1966, varttunut Mikkelin maalaiskunnassa
– Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja ja Muistin tukisäätiö sr:n asiamies, FM
– Suomen Tiedekeskukset ry:n hallituksen jäsen
– asuu Mikkelin keskustassa puolisonsa kanssa
– harrastaa lukemista, ruoanlaittoa, puutarhatöitä mökillä Puumalassa ja liikuntaa

**

Mikkelin kaupunki on vuodesta 1983 lähtien myöntänyt Pro Mikkeli -mitalin henkilölle, joka kotipaikastaan riippumatta on toiminut merkittävästi Mikkelin kaupungin hyväksi ja tehnyt kaupunkia tunnetuksi.

Perustelut vuoden 2023 Pro Mikkeli -mitalille

Toimitusjohtaja, FM Olli-Pekka Leskinen
Olli-Pekka Leskinen on johtanut Sodan ja rauhan keskus Muistia asiantuntevasti ja määrätietoisesti. Suomessa ainutlaatuinen tiedekeskus kertoo sodasta ja rauhasta uusimman tutkimustiedon valossa, unohtamatta inhimillisiä yksilön kokemuksia. Leskisen museoalan kokemus ja näkemykset ovat lisänneet Mikkelin sotahistoriallisten kohteiden tarjontaa ja vahvistaneet kaupungin mainekuvaa.   Sisältöjohtaja, asiamies, FM Pia Puntanen
Pia Puntanen on Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtajana ja Muistin tukisäätiö sr:n asiamiehenä onnistunut vastuullisissa tehtävissään. Tiedekeskuksen sisältö tarjoaa laajan kuvan sodan syistä ja seurauksista, rauhan arvosta ja ihmisyydestä. Puntanen on tehnyt pitkää ja monipuolista uraa historioitsijana sekä ylläpitänyt Mikkelin päämajakaupungin muistoa ja mainetta.

Teksti: Mikko Tuovinen, viestintäsuunnittelija, Mikkelin kaupunki