Kategoria: Ajankohtaista
Vaikeiden vaihtoehtojen kevät 1944 − Suomi veitsenterällä kahdeksankymmentä vuotta sitten
Vuoden 1944 alussa Suomi oli vaikeassa tilanteessa. Jatkosota oli ollut käynnissä kaksi ja puoli vuotta ja sodankäynti oli juuttunut asemiinsa. Saksan avulla olimme taistelleet menestyksellä, mutta Saksa oli menettänyt aloitteensa itärintamalla jo vuonna 1943 ja näytti yhä ilmeisemmältä, että se häviäisi sodan. Suomen poliittiset johtajat halusivat irrottaa Suomen sodasta ja solmia Neuvostoliiton kanssa erillisrauhan. Rauha oli myös Neuvostoliiton intresseissä, jotta se voisi keskittää voimansa Keski-Eurooppaan. Paineita rauhan tekoon tuli myös Yhdysvaltojen ja Ruotsin suunnalta. Sodasta irtautuminen oli helpommin sanottu kuin tehty: Neuvostoliiton ehdot rauhalle olivat kohtuuttomat ja Saksa vastusti rauhantekoa, koska Suomen-rintama sitoi neuvostojoukkoja. Tilanteen purkaminen siten, että itsenäisyytemme puolustaminen säilyisi mahdollisena, vaikutti lähes mahdottomalta.
Rauhaa oli tunnusteltu jo vuoden 1943 puolella, johon Saksa oli reagoinut mm. jarruttamalla viljatoimituksiaan. Ilman Saksan-viljaa suomalaisten elintarviketilanne olisi ollut hyvin vaikea. Marras-joulukuussa 1943 Stalin oli ilmaissut halunsa irrottaa Suomi sodasta Teheranissa pidetyssä liittoutuneiden maiden johtajien konferenssissa. Vuoden 1944 alussa Yhdysvallat alkoi painostaa Suomea rauhantekoon. Ylipäällikkö Mannerheim ilmoitti hallitukselle helmikuun alussa, että sotilasjohto oli valmis rauhaan raskainkin ehdoin. Kansan yleinen mielipide vastusti rauhanehtoihin suostumista, sillä suurelle yleisölle tilanne näyttäytyi vakaana – Suomen joukot olivat pitkällä Itä-Karjalassa ja tilanne oli ollut muuttumaton jo pitkään.
Helmikuussa Neuvostoliitto pommitti raskaasti Helsinkiä ja muita Suomen kaupunkeja useita kertoja murtaakseen Suomen puolustustahdon. Se ei kuitenkaan onnistunut. Valtioneuvos J.K. Paasikivi tunnusteli Neuvostoliiton rauhanehtoja Neuvostoliiton Tukholman-suurlähettilään Alexandra Kollontain välityksellä yhteensä kolmeen otteeseen helmi-maaliskuussa 1944. Saksalle tunnustelujen selitettiin johtuvan Leningradin saartorenkaan murtumisesta ja saksalaisten vetäytymisestä itärintamalla yleensä, mikä Suomen näkökulmasta oli epäedullista kehitystä: Suomi oli nyt Neuvostoliiton maa- ja ilmavoimille kuin tarjottimella.
Neuvostoliiton rauhanehdot olivat kovat. Ne lähtivät liikkeelle talvisodan jälkeisistä rajoista ja lisäksi Suomen pitäisi luovuttaa Petsamo Neuvostoliitolle. Suomen tuli katkaista suhteet Saksaan ja internoida maassa olevat saksalaiset joukot mahdollisesti Neuvostoliiton avulla. Suomen oma armeija tuli saattaa rauhan kannalle. Sotakorvauksia pitäisi maksaa 600 miljoonaa dollaria. Suomen hallitus ei voinut hyväksyä ehtoja. Saksalla oli joukkoja Suomessa yli 200 000 miestä ja pelättiin kahden rintaman sotaa. Yhtäaikainen saksalaisten joukkojen internointi ja oman armeijan kotiuttaminen nähtiin liian vaarallisena – se mahdollistaisi maan joutumisen neuvostomiehityksen alaiseksi. Suomi ilmoitti hylkäävänsä rauhanehdotuksen 17.3.1944.
Julkisuuteen viestittiin rauhanneuvotteluiden katkenneen, mutta kulissien takana niitä jatkettiin. J.K. Paasikivi ja Carl Enckell matkustivat salaa Moskovaan. Neuvottelut eivät juurikaan muuttaneet ehtoja. Suomalaisista poliitikoista vain Paasikivi kannatti ehtoja, mikä johti hänen ja presidentti Risto Rytin henkilökohtaisten suhteiden katkeamiseen. Saksa reagoi neuvotteluihin aloittamalla ensin viljan ja sitten aseiden vientikiellon Suomeen huhtikuussa. Hallitus päätti viivyttää tilannetta toivoen, että suunniteltu liittoutuneiden maihinnousu Länsi-Eurooppaan muuttaisi tilannetta ratkaisevasti. Hallitus katsoi, että itsenäisyys olisi suuremmassa vaarassa hyväksymällä rauhanehdot kuin että jos jatkettaisiin taisteluja. Rauhaan ei Neuvostoliiton ehdoilla suostuttu.
Stalin päätti, että Suomi pakotetaan rauhaan suurhyökkäyksellä. Suomen armeijan päävoimat olisi tarkoitus tuhota ja siirtää raja Kymijoelle. Ennennäkemätön hyökkäys Karjalan kannaksella alkoi 9.6.1944.
Kulttuuriperintö matkailukärjeksi Mikkelissä – Päämajahistoria ja Astuvansalmen kalliomaalaukset matkailun kehittämisen ytimeen
Mikkelin kehitysyhtiö Miksei sekä Sodan ja rauhan keskus Muisti ovat aloittaneet yhteisen kehittämishankkeen, jossa Mikkelin ainutlaatuista historiaa ja kulttuuriperintöä hyödynnetään matkailun vetovoimatekijänä. Tunnistetut matkailukärjet ovat päämajahistoria sekä Astuvansalmen kalliomaalaukset. Kaksivuotista hanketta rahoittaa Euroopan unionin oikeuden mukaisen siirtymän rahasto (JTF).
”Mikkelin seudulla kuulee usein puhuttuvan siitä, että Mannerheim ja Päämaja liitetään kaupungin markkinointiin ja merkittävimmäksi asiaksi jo kyllästymiseen asti. Sisältäpäin katsottuna aihe saattaa tuntua puhki kuluneelta, mutta ulkopuolelta katsottuna ja asiaan vihkiytyneiden keskuudessa asia ei ole näin”, sanoo Mikkelin matkailujohtaja Maisa Häkkinen.
“Päämajakaupunki Mikkeli kiinnostaa ja siinä on paljon kehitettävää nimenomaan kulttuurimatkailun kannalta. Mikkelin kaupunki on tarttunut Päämaja-ajatuksen hyödyntämiseen laajemmin ja on valmis puhaltamaan pölyt pois päämajakaupunkistatuksen päältä”, jatkaa Häkkinen.
Mökkiläisten viihtyminen tärkeää
Mikkelin kaupunki on Suomen johtava vapaa-ajan asumisen kaupunki ja ensimmäinen kaupunki, joka on systemaattisesti lähtenyt rakentamaan vapaa-ajan asumisen brändiä ja vetovoimaa. Kaupunki on käynnistänyt matkailun- ja vapaa-ajan kehittämisalustan, jonka tavoitteena on synnyttää uutta, kestävää liiketoimintaa ja investointeja. Verkoston jäseniksi kutsutaan kaikki ne sidosryhmät, jotka omassa toiminnassaan aktiivisesti edistävät Mikkelin kaupungin matkailun ja vapaa-ajan kehittämistä ja toimintaedellytyksiä. Vapaa-ajan asukkaitten ja mökkiläisten viihtyminen ja palvelujen käyttö Mikkelin alueella on yksi alustan keskeisimpiä kehittämiskohteita, johon Päämaja – Mikkelin matkailun kehittämishankkeessa pureudutaan mm. yhteistyöverkostoa osallistamalla sekä tiedolla johtamisen ja tutkitun ja kerätyn tiedon hyödyntämisellä.
Ainutlaatuinen päämajahistoria erottaa Mikkelin muista
Millään muulla kaupungilla Suomessa ei ole vastaavaa historiaa päämajakaupunkina kuin Mikkelillä. Aihe nostetaan nyt matkailun näkökulmasta uudelle tasolle, kun hankkeessa luodaan brändi, joka toimii laajalti Mikkelin tunnetuksi tekemisessä. Teemaa käsitellään historian ja kulttuuriperinnön näkökulmasta, mutta ennen kaikkea tuodaan päämaja tähän päivään – minkä kaikkien asioiden päämaja Mikkeli voisikaan olla? Päämajateeman matkailullinen tuotteistaminen pohjautuu yhteistyöhön, jossa mukana ovat aihepiiriä käsittelevien museoiden lisäksi suuri joukko paikallisia yrityksiä. Tuloksena syntyy tuotteita, tapahtumia, ja paketoituja matkailukokonaisuuksia ja markkinointia erilaisille kohderyhmille, myös kansainvälisille markkinoille.
Astuvansalmen opastuskeskus avautuu Ristiinan Brahelinnaan
Pohjoismaiden laajimman yhtenäisen kalliomaalausalueen Astuvansalmen matkailullinen kehittäminen saa jatkoa kalliotaiteen opastuskeskuksen toteuttamisella Ristiinan kirkonkylälle, entiseen everstin virkataloon. Opastuskeskukseen laaditaan näyttely, jossa Astuvansalmen kalliomaalausten tarina yhdistetään Saimaan tarinaan ja kerättyyn tutkimustietoon kalliotaiteesta. Opastuskeskus tulee tarjoamaan elämyksellisen ja digitaalisen aikamatkan Saimaan kalliotaiteen ja sen tekijöitten maailmaan. Erottautumistekijänä muista kalliomaalauksista tuodaan esille Suomen kalliomaalausten selväpiirteisin naishahmo, jousta kädessä pitävä Astuvan Artemis. Everstinvirkatalo eli Ristiinan Brahenlinna avauduttuaan tukee alueen kestävää kulttuurimatkailua sekä kalliotaiteen opastuskeskuksen osalta että rakennuksen monivaiheisen raja- ja sotahistoriatarinan osalta. Kalliotaiteen opastuskeskuksen näyttely pyritään avaamaan kaudelle 2025.
Tavoitteena elinvoimaa alueelle
Päämaja – Mikkelin matkailun kehittämishankkeen tavoitteena on luoda uutta elinvoimaa, uusia ympärivuotisia työpaikkoja ja investointeja alueelle synnyttämällä Mikkelin omiin vahvuuksiin – historiaan ja kulttuuriperintöön – perustuvaa uutta ja kestävää matkailuliiketoimintaa. Hanke nostaa esille Mikkelin matkailulliset vetovoimatekijät sekä edistää paikallisten toimijoitten kulttuuri- ja historiamatkailun osaamista tiedolla johtamisen keinoin. Osarahoitus hanketoimille tulee Euroopan unionin oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF) ja hanketta valvoo Etelä-Savon maakuntaliitto. Kaksivuotinen hanke kestää lokakuulle 2025.
Hanketiedot
Hanke alkoi:
01.11.2023
Hanke päättyy:
31.10.2025
Hankkeen päätoteuttaja:
Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy
Osatoteuttajat:
Sodan ja rauhan keskus Muisti
Muistin osuus hankebudjetista:
310 599 €
Hankkeen toteutusalue:
Mikkeli
Rahoittava viranomainen:
Etelä-Savon maakuntaliitto
Ota yhteyttä:
Markkinointiasiantuntija Minna Nupponen puh. 050 345 4547; sisältöasiantuntija Leena Hangasmaa 050 550 2118
Make Knits Not War – Rauhan kässäkahvilassa neulotaan lämpöä Ukrainaan
Kahvila-ravintola Rauhassa järjestetään kolmena peräkkäisenä torstai-iltana kässäkahvila teemalla ”Make Knits not War”. Kahvilassa pääsee ohjatusti neulomaan uutta tai parsimaan vanhoja neuleita. Yhteistyökumppani Pirtin kehräämö lahjoittaa langat niille, jotka antavat neuleensa Ukrainaan lähetettäviksi.
Kässäkahvila kokoontuu 8.2., 15.2. ja 22.2. klo 17.00-19.00 ja niihin on vapaa pääsy. Ohjatusti neulotaan muhkupipo, joka onnistuu aloittelevaltakin neulojalta. Myös muita omia neulomuksia tai parsittavia neuleita voi tuoda mukanaan. Ohjaajina toimivat luokanopettajat Anni Ignatius ja Suvi-Anna Leskinen. Ignatius on tunnettu käsityövaikuttaja Sormustin-nimisen bloginsa ja Instagram-tilinsä kautta, ja Leskinen on intohimoinen neuleharrastaja.
Kahvilaan voi tuoda omia lankoja ja välineitä, mutta niitä saa myös paikan päältä. Yhteistyökumppaneiden Pirtin kehräämön ja Säie Woolin lankoja voi ostaa, ja mikäli neuleensa lahjoittaa Ukrainaan lähetettäväksi, ovat Pirtin langat ilmaisia. Puikkoja, parsinsieniä ja -neuloja tapahtumiin lainaa Taito Itä-Suomi. Kahvila-ravintola palvelee tapahtumien ajan.
Muistissa vietetään valtakunnallista mediataitoviikkoa – ohjelmassa koululaisten työpajoja ja yleisöluento
Mediataitoviikkoa vietetään 5.-11.2.2024 eri puolilla Suomea järjestettävillä tapahtumilla ja tempauksilla. Sodan ja rauhan keskus Muisti on mukana suurelle yleisölle suunnatulla kirjailijaluennolla sekä yläkoululaisille järjestettävillä työpajoilla.
Maanantaina 5.2.2024 klo 12.00-13.00 Muistin auditoriossa luennoi tohtori ja psykologi Pekka Sauri aiheenaan Mielenrauha levottomassa maailmassa. Sauri kertoo samannimisen kirjansa pohjalta, kuinka selviytyä ajassamme, jossa uutiset ovat täynnä kriisejä ja sotaa ja sosiaalinen media lietsoo vastakkainasettelua. Tilaisuus on osa Muistin kirjailijavieraat -sarjaa ja sen pääsymaksu on 5 euroa.
Viikon aikana Muistissa vierailee useita peruskoulun 8. luokkia, jotka osallistuvat mediakasvatuksen työpajoihin. Työpajoissa keskitytään kuvanlukutaitoon hyödyntäen Muistin näyttelyä.
– Kuvanlukutaito on sosiaalisen median jatkuvassa kuvatulvassa eläville nuorille todella tärkeä taito. Esimerkiksi kuvien manipulointi ja niiden käyttäminen monenlaisessa vaikuttamistarkoituksessa on hyvä tunnistaa, kertoo työpajat vetävä Muistin pedagogi Mikko Siitonen.
– Tiedekeskuksena Muisti haluaa tuoda esille myös erilaisia tiedetaitoja, joista medialukutaito on yksi tärkeimpiä, jatkaa Siitonen.
Mediataitoviikko on mediakasvatuksen teemaviikko, jonka tavoitteena on kehittää lasten ja nuorten mediataitoja sekä vahvistaa aikuisten valmiuksia mediakasvatukseen. Vuosittain Mediataitoviikon aikana tuhansissa organisaatioissa käsitellään erilaisiin median ilmiöihin liittyviä aiheita ja kysymyksiä yhdessä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Mediataitoviikkoa koordinoi Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI.
Sodan ja rauhan keskus Muistissa ja Päämajamuseossa lähes 34 000 kävijää vuonna 2023
Sodan ja rauhan keskus Muistin ja Päämajamuseon ovi kävi viime vuonna taajaan. Kävijöitä oli yhteensä 33 659. Kävijämäärä kasvoi viimevuotisesta. Yhteensä Muistissa on käynyt sen 2,5-vuotisen historian aikana runsaat 92 000 kävijää.
”Olemme kävijämäärään tyytyväisiä, vaikka hiukan jäimmekin asettamastamme 35 000 kävijän tavoitteesta. Positiivista oli kävijämäärän kasvu etenkin kesäsesongin ulkopuolella, sillä helmi-maalis- sekä joulukuun kävijämäärä oli arvioitua suurempi”, kertoo toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen. ”Olemme myös onnistuneet kasvattamaan kävijämääräämme vuosittain. Suunta on hyvä”, jatkaa Leskinen.
Ryhmämatkailijoiden osuus kaikista kävijöistä oli noin 10 %. Ryhmien määrä laski viimevuotisesta. Samaa kehitystä on ollut havaittavissa muillakin Mikkelin seudun toimijoilla. Sen sijaan koululaisryhmien määrä jatkoi kasvuaan.
Museokorttilaisia Muistin asiakkaista oli 25 %. Museokortilla vierailtiin museoissa valtakunnallisesti vuonna 2023 ennätysmäärä.
Muistin tapahtumat vetivät myös mukavasti yleisöä. Muistin itse järjestämissä tai muiden Muistin tiloissa pitämissä tapahtumissa vieraili runsaat 7600 henkilöä. Suosituimpia tapahtumia olivat Museoiden yö ja Muistin itsenäisyyspäivä. Myös Muistin kahvila-ravintola Rauha sekä MUISTI Kauppa kasvattivat reilusti kävijämääräänsä ja myyntiään.
Vuosi 2024 alkaa rajoitetulla aukioloajalla. Muisti on tammikuun ajan avoinna ti-la klo 10.00-17.00. Maanantait käytetään näyttelyn huoltoon ja kehittämistyöhön. Normaaliin talvikauden aukioloon palataan helmikuun alusta, jolloin ovet ovat avoinna ma-la klo 10.00-17.00.
Päämajakaupungin mainekuvaa vahvistamassa – Olli-Pekka Leskinen ja Pia Puntanen palkittiin vuoden 2023 Pro Mikkeli -mitalilla
Helmikuun 24. päivänä vuonna 2022 Pia Puntanen heräsi arkiaamuun kotonaan Mikkelissä. Uutiset kuitenkin kertoivat, että aamun tavallisuuden saattoi äkkiä unohtaa. Kansalliseen unohdukseen painui myös Suomen turvallisuusympäristö. Sota, kaikessa karmeudessaan, oli palannut Eurooppaan.
– Kun näin uutisista, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, mietin heti kahta asiaa. Ensinnäkin on hirveää, että nykypäivänä Euroopassa joku oikeasti hyökkää, eikö tämän pitänyt olla historiaa? Ja toiseksi aika nopeasti ajattelin, menikö näyttelyssämme jotain uusiksi; tapahtuiko nyt jotain sellaista, että tarjoamamme tieto vanhenee?
Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja ja Muistin tukisäätiö sr:n asiamies Puntanen hiljentyy hetkeksi muistellessaan helmikuuta 2022. Tuolloin hän ei ollut ajatustensa kanssa yksin. Lukuisat muutkin suomalaiset ajattelivat: Mitä jos? Jos Suomikin on kohta Ukrainan asemassa? Jos Kiova kaatuu? Jos sota laajenee? Jos puheet ydinaseista eivät jää pelkiksi puheiksi?
– Sodan sytyttyä kävimme asioita läpi työyhteisössämme ja myöhemmin tieteellisessä neuvottelukunnassamme ja totesimme, ettei näyttelyä Muistissa tarvitse muokata. Ainoana muutoksena laitoimme näyttelyn loppuun merkittävien tapahtumien aikajanalle tapahtumaksi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.
Muistin näyttelykierroksen kierrettyään kävijä on saanut kokemukset sodan syistä ja seurauksista, inhimillisen kärsimyksen mittavista vaurioista, mutta myös toivosta, jälleenrakentamisesta ja rauhasta. Sodan ja rauhan keskus Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen painottaa, että Ukrainan sodan aiheuttamat haavat pysyvät auki vielä pitkään ja että nykytapahtumien objektiivinen analysointi ei vielä ole ajankohtaista, koska se on mahdotonta.
– Kun Ukrainassa joskus on saatu rauha, kärsimykset ja ihmisten traumat jatkuvat vielä pitkään. Jälleenrakennus tuo varmasti ison piristysruiskeen, mutta meidän suomalaisten on mietittävä, kuinka me voisimme olla auttamassa, kun jälleenrakennetaan ihmismieliä ja yhteiskuntaa. Suomessa itse onnistuimme siinä jatkosodan jälkeen. Säilytimme oikeusvaltiona parlamentaarisen demokratiamme. Se ei ole mikään yksinkertainen asia, Leskinen pohtii.
Myös syksyllä 2023 alkanut sotatila Lähi-idässä on ihmisten mielessä. Muisti puhuu molemmista: Sodasta ja rauhasta, mutta tuntuu, että maailmassa on nyt vain pelkkää sotaa. Muistin kaltaisten organisaatioiden tekemä tieteellinen työ on historian ja tämän päivän valossa monimutkaisten asioiden äärellä. Historia ja tarinat ovat tärkeässä roolissa, mutta toisaalta ne ovat väännettävissä millaiseen muotoon tahansa. Historiasta ja tarinoista syntyy herkästi propagandaa ja sosiaalisen median täyttävää informaatiovaikuttamista.
– Israel, Palestiina, Hamas… tilanne Lähi-idässä on todella vaikea, Pia Puntanen sanoo.
– Kaikilla asioilla on historiansa, mutta tässä tapauksessa jotenkin erityisesti. Mikä mieli olikaan Hamasilla tehdä sellainen hyökkäys? Hamas tiesi, mitä siitä seuraa palestiinalaisille. Israel on vastannut kovaa, ja se on karmeaa, mitä ihmisille siellä tapahtuu. Minulla ei ole asiaan viisautta, mutta mielestäni on selvää, että kahden valtion mallia ei ole ajettu tarpeeksi aktiivisesti kummankaan osapuolen toimesta, Puntanen jatkaa.
Olli-Pekka Leskinen korostaa historian ymmärtämistä. Tie rauhaan ei korjaannu, jos vanhoja asioita kaivetaan esteeksi.
– Historia on hyvä keino vahvistaa ymmärrystä asioista, mutta vaarana on, että historiaa käytetään poliittisiin tarkoituksiin. Aina voidaan löytää omaa näkökulmaa palveleva lähtökohta. Palestiinan on helppo syyttää Israelia ja Israelin Palestiinaa. Sitten ollaan syyttämisen kierteessä, mistä on vaikea mennä eteenpäin. Jos historian kautta pyritään ymmärtämään ja ymmärryksen kautta todetaan tilanne ilman, että kaivellaan vanhoja asioita esteeksi, päästään eteenpäin. Tie rauhaan löytyy ymmärryksestä ja halusta rauhaan.
Kunnianhimoisesti eteenpäin
Mikkelin kaupunginhallitus päätti myöntää vuoden 2023 Pro Mikkeli -mitalin Olli-Pekka Leskiselle ja Pia Puntaselle. Heidän tekemänsä työ ainutlaatuisen humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekeskuksen eteen on vahvistanut Mikkelin mainekuvaa sekä tuonut merkittävällä tavalla uutta kaupungin sotahistorialliseen tarjontaan.
– Pro Mikkeli -mitalin saaminen on todella hieno asia. Olemme tehneet pitkään töitä Muistin eteen. Muisti on tehty Mikkelin tarpeita varten ja tämän asian äärellä olemme ahertaneet, Leskinen sanoo.
– Muistin työskentelyn vahvuutena on usko omaan tekemiseen, halu edistää asioita sekä optimismi. Meillä on loistava henkilökunta ja tärkeä, asiaansa sitoutunut verkosto. Pidämme Pro Mikkeli -tunnustusta kunnianosoituksena myös henkilökunnallemme ja verkostollemme.
– Olimme molemmat iloisesti yllättyneitä. Samalla tämä tunnustus vetää nöyräksi, Puntanen jatkaa.
Sodan ja rauhan keskuksen sijoittuminen Mikkeliin juontaa juurensa vuoteen 2013. Puntanen oli yksi ensimmäisistä, jotka saivat tietää, että hanketta olisi mahdollisuus lähteä viemään eteenpäin.
– Joulun alla 2013 silloisen kaupunginjohtaja Kimmo Mikanderin luona vieraili delegaatio tiedustelemassa olisiko Mikkeli kiinnostunut sotahistoriakeskuksesta. Kimmo sitten soitti minulle, paikallishistorioitsijan töitä pitkään tehnyt Puntanen muistelee.
– Tuolloin oli ollut käynnissä Mikkelin kulttuuriperintöohjelma, jonka puitteissa määriteltiin Mikkelin kaksi vahvaa, muista paikkakunnista erottavaa tekijää: Päämajakaupunkihistoria ja Astuvansalmen kalliomaalaukset. Jo vuonna 2014 keskuksen esiselvityshankkeessa päätettiin, että tavoitteena on tehdä kansallinen tiedekeskus. Esiselvityshanke kesti kevättalveen 2018. Projektipäällikkönä oli Tapio Honkamaa, ja minä tulin mukaan sisältöasiantuntijaksi vuonna 2016. Olli-Pekka saapui myöhemmin samana vuonna näyttelyasiantuntijaksi.
Sittemmin Muistin toimitusjohtajaksi nimetty Leskinen muistelee, kuinka tiedekeskuksen alkuperäisiin ajatuksiin liittyi valtakunnallisuus ja sen tuoma riittävä vaikutus ja vetovoima.
– Jos emme olisi olleet tarpeeksi kunnianhimoisia, olisi ratkaisuna ollut esimerkiksi Päämajamuseon laajentaminen, jolloin vaikuttavuus olisi todennäköisesti jäänyt pienemmäksi, Leskinen sanoo.
– Hankkeessa aikoinaan tuli ilmi, että oli selkeästi olemassa tarve, halu ja ymmärrys tehdä laajempia yleisöjä puhutteleva paikka. Nyt Venäjän hyökkäyksen jälkeen Muistista on tullut entistä tärkeämpi ja ajankohtaisempi, Puntanen jatkaa.
Muisti kertoo historiasta, mutta elää nykyisyydessä
Sodan ja rauhan keskus Muisti avautui Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä ja Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta 2021. Siitä lähtien Muistissa on vieraillut lähes 100 000 ihmistä. Muistin kanssa historiallisessa päämajatalossa sijaitsee myös Mikkelin kaupungin museoiden ylläpitämä Päämajamuseo, jossa voi vierailla samalla pääsylipulla.
– Tänä vuonna vierailijoita on ollut lähes 32 000. Palaute on ollut kiitettävää. Usein on käynyt niin, että näyttelyn kierrettyään ihmisten ajatukset ovat tässä päivässä, vaikka käsittelemme historiaa. Ihmiset selkeästi peilaavat historian tapahtumia tähän päivään, mikä on ollut yksi tavoitteistamme, Leskinen kertoo.
Muistin näyttely kantaa nimeä Poikkeustila, ja se keskittyy toisen maailmansodin tapahtumiin. Näyttelyvieras voi tarkastella ja kokea monipuolisesti, millaista oli olla suomalainen nainen, mies, lapsi tai päättäjä talvi- ja jatkosotien Suomessa. Näyttelyaineisto koostuu tuoreimmasta tutkimustiedosta. Näyttelytyötä ohjaa tieteellinen neuvottelukunta, jossa on jäseninä historioitsijoita sekä kulttuurintutkimuksen ja historian didaktiikan asiantuntijoita.
Tietosisältöjen lisäksi näyttelyn ja verkkonäyttelyjen taustalla on Muistin oma oppimissuunnitelma, joka pohjaa kansallisiin opetussuunnitelmiin. Tiedon välittämisessä Muisti korostaa inhimillisyyttä ja yksilöiden omia, henkilökohtaisia kokemuksia. Sota ei ole kasvoton, koska sodalla on miljoonia kasvoja. Ja jokaisella kasvolla on kokemuksensa ja tarinansa.Nykyinen näyttely tulee kuitenkin piakkoin uudistumaan.
– Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Merkkivuosi tulee näkymään näyttelyn uudistumisena. Voi sen jo nyt paljastaa, että kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2025 osa näyttelystä avataan uudistettuna, Puntanen sanoo.
Muistin oma tarina on vielä nuori eikä taloudellisiltakaan haasteilta ole vältytty. Erinomainen pohjatyö on kuitenkin auttanut varautumisessa ja reagoinnissa.
– Onnistuimme suunnittelussa, sillä ne asiat, joista puhuttiin valmisteluhankkeessa ja jotka kirjoitettiin perustamissuunnitelmaan, ovat toteutuneet. Koen tärkeäksi, että alusta asti pyysimme mukaan tutkijoita ja kokenutta akateemista väkeä, jotka tekevät työtään sotahistorian, kulttuuriperinnön ja kasvatustieteiden parissa, Puntanen sanoo.
– Taloudenkin näkökulmasta haasteet on nähty jo vuosia sitten ja ne ovat oikeastaan tulleet niissä kohdissa, jolloin niiden arvioitiinkin tulevan, Leskinen sanoo.
– Vaikka olemme suhteellisen pieni organisaatio valtakunnan tasolla, olemme onnistuneet olemaan kokoamme suurempi. Tämä johtuu siitä, että tiedekeskuksena asioiden käsittelytapamme on tuore. Tuoreus herättää kiinnostusta. Olemme onnistuneet verkostoitumaan laajasti, sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.
Kulttuuri- ja museoala kaipaa panostusta
Ovensa avattuaan Sodan ja rauhan keskus Muisti on paikannut tiettyjä aukkoja. Tiedekeskuksen sijainti Mikkelissä sai vankan kivijalan Mikkelin historiasta päämajakaupunkina, mutta Mikkeli on muutakin kuin kokoelma päämajahistoriaa. Leskinen ja Puntanen seuraavat huolestuneina kotikaupunkinsa kulttuuri- ja museoalan nykytilaa.
– On totta, että me Muistina olemme tuoneet lisää Mikkelin kulttuuri- ja museoalan tarjontaan. Mutta haluaisin nähdä, että Mikkelissä satsattaisiin kulttuuriin ja museotoimintaan enemmän paikallisen identiteetin vuoksi, jotta kokisimme olevamme mikkeliläisiä ja tuntisimme oman historiamme. Suomessa ja maailmalla on useita esimerkkejä taantuvista paikkakunnista, joihin on onnistuttu ammentamaan uutta elinvoimaa kulttuurikohteiden avulla, Leskinen muistuttaa.
Puntasen mielestä taidemuseon tilakysymykseen on saatava ratkaisu. Nykyisin Mikkelin kaupungin museoiden taidemuseo sijaitsee kauppakeskus Akselissa ”väistötiloissa”. Martti Airion merkittävää taidekokoelmaa taidemuseo ei pysty pitämään esillä nyt lainkaan.
– Mikkelillä on hieno kokoelma nyt vain paketissa. Riittävällä näyttelytilalla voitaisiin palvella erilaisia yleisöjä, taidekasvatusta unohtamatta. Lempilapseni historioitsijana on Suur-Savon museo, johon on sata vuotta kerätty kokoelmia, mutta Mikkelillä ei ole kaupungin historiasta kertovaa näyttelyä. Kansallisen teeman ja sotahistorian lisäksi meille mikkeliläisille olisi tärkeää, että tietäisimme jotain itsestämme.
Ja vaikka Savossa ollaan, tällä kertaa vastuu ei jää kuulijalle. Viesti Muistin mitalikaksikolta on kirkas ja selkeä.
– Kuinka moni mikkeliläinen tietääkään, että olemme savolaisuuden synnyinsijoilla? Täältä on lähdetty kaskeamaan pohjoiseen, länteen, itään ja etelään. Ja vaikka ne Kuopiossa puhuvatkin ”hienompaa” savon murretta, on täältä Suur-Savosta lähdetty sinne. Voisimme olla ylpeitä historiastamme, Leskinen painottaa.
Puntanen nostaa paikallishistorian sävyihin mukaan myös kunniakkaan kartanohistorian.
– Mikkelin seutu, tämä Etelä-Savomme läntinen osa, on yksi Suomen vanhoista kartanoalueista Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lisäksi. Siinä on yhteys sotilasasutukseen ja upseeriston palkkaukseen. Meillä on oikeasti vanhaa historiaa, ja toki moni näistä paikoista on avoinna matkailukäytössä yleisölle, mutta tässäkin on vielä hyödyntämätöntä potentiaalia.
”Suomi on paras paikka asua”
Pro Mikkeli -mitalit julkistetaan ja luovutetaan perinteisesti Suomen itsenäisyyspäivänä. Kyseessä on Mikkelin kaupungin kunnianosoitus, johon usein kytkeytyy palanen kansallistunnetta. Tilanteen juhlavuus ja teema puhuttelevat sekä Leskistä että Puntasta. Mieleen nousee itsenäisen Suomen tarina, joka edelleen jatkuu vahvana – nyt myös osana Pohjois-Atlantin liittoa eli Natoa.
– Itsenäinen Suomi oli vain 49-vuotias, kun synnyin. Viime aikojen tapahtumat ovat herättäneet ajattelemaan, jos emme olisikaan itsenäisiä. Jos oikeasti tapahtuisikin jotakin. Suomessa asiat ovat hyvin, vaikka kaikenlaista parran pärinää meillä keskenämme onkin. Toivon, että ihmiset muistaisivat hyvät asiat, mutta samalla muistaisivat auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat. Itsenäisyyspäivänä katson Linnan juhlat, ja on ollut aina ilo osallistua itsenäisyyspäivän tapahtumiin Mikkelissä, esimerkiksi paraateihin. Mutta muistuttaisin, että itsenäisyyttä voi juhlia iloisesti ja railakkaasti ilman turhaa synkistelyä. Veteraanitkin sanovat, että ”ei koskaan enää”. Mielestäni se sisältää kehotuksen, että katse vain eteenpäin, Puntanen sanoo.
Olli-Pekka Leskinen sai muistutuksen itsenäisyyden arvosta yhdeksänvuotiaalta pojaltaan.
– Eräänä iltana tutkin poikani kanssa sukupuutamme. Jo edesmennyt mummoni oli syntynyt vuonna 1912 käytännössä Venäjällä. Pojalle tämä oli iso havahtuminen: ”Niin, että eihän Suomi kauhean vanha ole!” Sukupolvien kautta pystyy ymmärtämään, että ei siitä hirveän pitkä aika ole, kun Suomi ei ollut itsenäinen. Poikani on monesti sanonut, että Suomi on paras paikka asua, yhdyn kyllä hänen näkemykseensä.
Loppuun Leskinen ottaa puheeksi vielä Mikkeli-näkökulman ja tunnustuksen todellisen arvon.
– Pro Mikkeli -mitali on hienoa saada myös siksi, että olen syntynyt Mikkelissä. Muutin pois nuorena aikuisena ajatellen, etten varmaan koskaan tule tänne palaamaan. Silloin 2000-luvun vaihteessa Mikkeli oli nuorelle aika ankea paikka, täällä oli paljon tyhjiä liiketiloja ja kaupunkia vaivasi yleinen alakulo. Vuosia myöhemmin avautui mahdollisuus muuttaa takaisin. Päätös oli loppujen lopuksi helppo. Koen Mikkelin turvallisena paikkana kasvattaa lapsia. Mikkeli on lapsiystävällinen ja hyvä paikka asua.
Olli-Pekka Leskinen
– syntynyt Mikkelissä 1981
– Sodan ja rauhan keskus Muistin toimitusjohtaja, FM
– Suomen Museoliiton hallituksen jäsen
– asuu perheineen Mikkelin Nuijamiehessä
– harrastaa hiihtoa, liikuntaa ja luonnossa retkeilyä
Pia Puntanen
– syntynyt Kangasniemellä 1966, varttunut Mikkelin maalaiskunnassa
– Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja ja Muistin tukisäätiö sr:n asiamies, FM
– Suomen Tiedekeskukset ry:n hallituksen jäsen
– asuu Mikkelin keskustassa puolisonsa kanssa
– harrastaa lukemista, ruoanlaittoa, puutarhatöitä mökillä Puumalassa ja liikuntaa
**
Mikkelin kaupunki on vuodesta 1983 lähtien myöntänyt Pro Mikkeli -mitalin henkilölle, joka kotipaikastaan riippumatta on toiminut merkittävästi Mikkelin kaupungin hyväksi ja tehnyt kaupunkia tunnetuksi.
Perustelut vuoden 2023 Pro Mikkeli -mitalille
Toimitusjohtaja, FM Olli-Pekka Leskinen
Olli-Pekka Leskinen on johtanut Sodan ja rauhan keskus Muistia asiantuntevasti ja määrätietoisesti. Suomessa ainutlaatuinen tiedekeskus kertoo sodasta ja rauhasta uusimman tutkimustiedon valossa, unohtamatta inhimillisiä yksilön kokemuksia. Leskisen museoalan kokemus ja näkemykset ovat lisänneet Mikkelin sotahistoriallisten kohteiden tarjontaa ja vahvistaneet kaupungin mainekuvaa. Sisältöjohtaja, asiamies, FM Pia Puntanen
Pia Puntanen on Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtajana ja Muistin tukisäätiö sr:n asiamiehenä onnistunut vastuullisissa tehtävissään. Tiedekeskuksen sisältö tarjoaa laajan kuvan sodan syistä ja seurauksista, rauhan arvosta ja ihmisyydestä. Puntanen on tehnyt pitkää ja monipuolista uraa historioitsijana sekä ylläpitänyt Mikkelin päämajakaupungin muistoa ja mainetta.
Teksti: Mikko Tuovinen, viestintäsuunnittelija, Mikkelin kaupunki
Onnea, 106-vuotias Suomi!
Onnittelut 106-vuotiaalle Suomelle! Kunnioitamme itsenäisyyttäsi, historiaasi ja vahvuuttasi vaikeuksienkin keskellä. Olet kasvanut arvostetuksi oikeusvaltioksi ja näytät toiminnallasi esimerkkiä parlamentaarisen demokratian hyvästä toiminnasta. Toivotamme sinulle jatkuvaa kasvua, hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja rauhaa. Kiitos, että olet meille koti, missä voimme elää rauhassa ja tasa-arvoisina.
Sodan ja rauhan keskus Muistin tehtävä on kertoa sodasta edistääkseen rauhaa. Muisti selittää, välittää ja taltioi sotaan liittyviä tapahtumia, kokemuksia ja tietoa uusille sukupolville ja uusille suomalaisille. Muisti saa ihmiset ajattelemaan ja ymmärtämään sodan todellisuutta ja kauhistavuutta mutta myös ihmisen kykyä sopeutua ja selviytyä vaikeuksista. Toiminnan ydintavoitteena on rauhaa ja Suomen itsenäisyyttä arvostava ihminen.
Vuonna 2023 Muistin kaltaisten toimijoiden merkitys on suuri. Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan on jatkunut pian jo kaksi vuotta, eikä merkkejä rauhasta näy lähitulevaisuudessa. Terroristijärjestö Hamas hyökkäsi Gazasta Israeliin 7. lokakuuta. Hyökkäyksen seurauksena Israel aloitti voimakkaat ilmaiskut ja maahyökkäyksen Gazaan. Sodan myötä Gazan siviiliväestön tilanne on järkyttävä, eikä humanitaarista apua saada riittävästi perille. Sodassa on mahdollisesti kuollut jo yli 15 000 ihmistä ja haavoittuneita on useita kymmeniä tuhansia. Kotinsa on menettänyt arviolta yli 1,5 miljoonaa ihmistä.
Näiden sotien lisäksi sotaa käydään muun muassa Myanmarissa, Somaliassa, Ugandassa, Nigeriassa, Kongossa, Sudanissa, Syyriassa, Malissa ja Sudanissa. Väkivaltaiset konfliktit jatkuvat myös muun muassa Afganistanissa, Irakissa, Meksikossa, Pakistanissa, Intiassa, Turkissa, Armeniassa, Kamerunissa, Mosambikissa ja Libyassa. Kuolleiden määrä on useita kymmeniätuhansia ja haavoittuneita satojatuhansia. Pakolaisten määrä lasketaan kymmenissä miljoonissa.
Maailma näyttää konfliktien valossa aikaisempaakin synkemmältä paikalta. Tilannetta ei myöskään helpota se, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon myötä yhä useammat alueet maailmasta kärsivät muun muassa kuivuudesta ja epävarmoista ilmasto-olosuhteista.
Kaiken tämän keskelläkin meillä suomalaisilla on edelleen vahva usko tulevaisuuteen. Ja vaikka nuoren pahoinvointi herättää paljon keskustelua ja huolta, niin heidän tulevaisuudenuskonsa on vahva. Meillä on vahva kriisinsietokyky ja usko yhteiskuntaan. Meidän tulee jatkossakin tehdä töitä niiden tekijöiden eteen, joiden avulla voimme ylläpitää ja vahvistaa kriisinsietokykyä ja tulevaisuudenuskoa. Tässä historia voi olla tukena ja välineenä.
Veteraaniperintöä tai sotasukupolvien perintöä ymmärtämällä voimme löytää voimavaroja ja arvoja, joiden ansiosta Suomi selvisi viime sodista itsenäisenä ja joiden pohjalta demokraattinen hyvinvointivaltiomme rakennettiin. Tammenlehvän perinneliitto kiteyttää nämä arvot seuraavasti:
”Veteraanien perintö on kertomus uhrautuvaisuudesta, sitkeydestä, lähimmäisen huomioonottamisesta, velvollisuudentunnosta ja tulevaisuudenuskosta.”
Nämä arvot kantavat edelleenkin ja niiden voimalla voimme rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille!
Olli-Pekka Leskinen, toimitusjohtaja
Sodan ja rauhan keskus Muisti
MUISTI Kauppa jatkaa näyttelykokemusta tuoteperheissään
Sodan ja rauhan keskus Muistissa on sen avaamisesta lähtien palvellut MUISTI Kauppa, joka on Muistin ja Päämajamuseon yhteinen museokauppa. Lähes jokaisen museon ja tiedekeskuksen yhteydessä palvelee Suomessa museokauppa. Parhaimmillaan kauppojen tuotteet ovat uniikkeja ja jatkavat asiakkaan näyttelykokemusta. Myös MUISTI Kaupasta on mahdollista ostaa muistoksi palanen näyttelyä käyttö-, sisustus- tai lahjatavaran muodossa.
”MUISTI Kaupan tuotteet ammentavat ideansa historiasta ja sodan sekä rauhan teemoista”, kertoo palveluvastaava Tuomas Nalli. ”Olemme kehittäneet yhdessä paikallisten käsityöläisten kanssa erilaisia tuoteperheitä, jotka liittyvät Muistin aihepiireihin ja täydentävät kokonaisvaltaista käyntikokemusta. Tuotteet on suunniteltu ja toteutettu kestävyyden periaatteiden mukaan ja ne toimivat mainiosti myös tuliaisina tai lahjoina, vaikka näyttelyssä ei vierailisikaan. Museokauppaan on aina vapaa pääsy”, Nalli muistuttaa.
Tuoteperheissä Sarkaa, Rauhaa ja Puhteita
Suosituin Muistin tuoteperheistä on Rauha, joka keskittyy elintarvikkeisiin ja keittiötuotteisiin. Rauha-sarjassa tarjolla on mm. mikkeliläisen Kirjalan kahvipaahtimon Muistille valmistamaa korviketta ja kahvia, makeisia sekä Suomen armeijan ylijäämävaraston kankaista valmistettuja lautasliinoja ja keittiöpyyhkeitä. Sarka-sarjassa on taas paikallisen Taikatuu-yrityksen tutusta armeijan harmaasta sarkakankaasta tekemiä laukkuja ja muita tuotteita. Hittituote on ollut viilentävä unimaski Lepo-tekstillä. Puhde-sarja taas ammentaa ideansa rintamamiesten tekemistä puhdetöistä ja sisältää erilaisia käsityöpaketteja ja valmiita puuleluja. Uusin tuoteperhe on Korpi, jossa armeijan vanhat maastokuvioidut kankaat ovat saaneet uuden elämän erilaisina käyttötuotteina paikallisen käsityöläisen Marketta Eerikäisen käsissä.
Vuoden 2023 ehdottomasti suosituin tuote on ollut T-paita Haluan olla rauhassa -tekstillä. Paita on myynyt mainiosti niin kivijalassa kuin verkkokaupassakin. Samalla tekstillä on saatavilla myös emalimukeja, magneetteja, julisteita ja ovikylttejä.
Lahjaostokset myös verkkokaupasta
Pukinkonttia on hyvä täydentää MUISTI Kaupassa. Tuoteperheiden lisäksi tarjolla on tietokirjoja ja romaaneja, pelejä, teetä, makeisia ja muita elintarvikkeita, SA-tuotteita kenttälakeista teräskulhoihin, postikortteja ja muita paperitarvikkeita, lahjakortteja jne. Päämajamuseo myy samassa kaupassa Mannerheim- ja Mikkeli-aiheisia tuotteita. Muistin tuotteita voi tilata myös verkkokaupasta. 16.12. mennessä tehdyt tilaukset ehtivät jouluksi perille.
Tutustu verkkokaupan tarjontaan täällä.
Jouluna 1943 lahjoja sai eniten tuntematon sotilas
Sotajoulua 80 vuotta sitten leimasi auttaminen ja toisista välittäminen. Traagisilta tapahtumiltakaan ei vältytty.
Vuoden 1943 joulu oli suomalaisille jo neljäs sotajoulu. Jouluvalmisteluihin vaikutti muun elämän tavoin pula ja säännöstely. Joulua pyrittiin kuitenkin viettämään niin tavalliseen tapaan kuin se vain oli mahdollista. Kekseliäisyyden ja talkoohengen avulla jouluista tunnelmaa luotiin niin kodeissa kuin rintamalla.
Kotirintaman joulupöydässä puuroa ja juureksia
Perinteisistä jouluruuista tarjolla monessa kodissa oli ainakin lanttulaatikkoa. Lanttu oli harvoja säännöstelyn ulkopuolisia elintarvikkeita ja se säilyi myös hyvin, vaikka olisi välillä jäätynytkin. Porkkanaa ja punajuurta hyödynnettiin myös hyvin monessa muodossa rosolleista karamelleihin. Korttiannoksia oli ryhdytty säästämään hyvissä ajoin, jotta joulupöydässä voisi olla esimerkiksi lihaa ja jotain makeaa tarjolla. Kaupungeissa tarvikkeita jonotettiin tuntikaupalla. Kinkkua ei silti monessakaan pöydässä ollut, vaikka monet kasvattivatkin possuja pihojen perillä tai jopa asunnoissa sisällä. Monissa kodeissa jouduttiin tyytymään joulupuuroon. Helsingin Oulunkylässä lapsuuden jouluaan 1943 muistellut nainen kertoi ruokana olleen ohraryynipuuroa ja maaseudun sukulaisten lähettämää lampaanlihaa.
Maatiloilla asuneiden sukulaisten ja tuttavien lähettämät ruokapaketit olivatkin tärkeänä lisänä monen kaupunkilaisen joulupöydässä. Vähävaraisia autettiin myös nykyiseen tapaan keräyksillä. Esimerkiksi Helsingissä kaupunkilähetys jakoi kaupunkilaisten lahjoittamia limppuja, perunoita, joululehtiä ja pieniä rahalahjoja yhteensä 810 perheelle.
Joululahjojakin saatiin. Lasten paketeista saattoi löytyä peltilelu, puusukset, räsynukke tai omena. Moni rintamalla ollut perheenisä oli lähettänyt puhdetöinään tekemiä puu- tai metalliesineitä perheelleen jouluksi. Näistä paketeista kuoriutui mm. lampunjalkoja, keinuhevosia, erilaisia rasioita tai jopa kattokruunuja.
Myös rintamalle oli tehty lahjoja. Lotat ja pikkulotat olivat ennen joulua käyttäneet valtavan määrän työtunteja valmistaessaan tuhansia ja tuhansia ”tuntemattoman sotilaan” joulupaketteja. Näitä paketteja toimitettiin mahdollisuuksien mukaan kaikkiin yksiköihin, jotta jokainen sotilas – myös ne, joita syystä tai toisesta kotiväki ei muistanut − saisi lahjan. Paketeissa oli mm. neuleita ja makeisia.
Lotat ja sotilaskotisisaret valmistivat sotilaiden joulun
Jouluaattona lähes jokaiseen korsuun pystytettiin joulukuusi ja rintamaradio lähetti jouluohjelmaa. Monessa korsussa pidettiin jouluhartaus ja komentajat kävivät joulutervehdyksillä. Joulupukki, joka joskus oli hyvinkin improvisoiden naamioitu, jakoi lottien ja muiden naisjärjestöjen valmistamat lahjat. Muutkin, kuten vaikkapa eduskuntaryhmät, olivat kantaneet kortensa rintamamiesten lahjoituskekoon. Sotilaille jaettavaksi kertyi mm. taskupeilejä, kirjoja ja tupakkaa. Jouluksi 1943 oli järjestetty myös joulurahan keräys, jonka tuotosta oli voitu jakaa korsukunnille rahalahjoja näiden haluamien tavaroiden, kuten ajanvietepelien, sanomalehtien, kuva- ja joulujulkaisujen ja jopa radioiden ostoa varten.
Sotilaskodit ja lottalat olivat suuressa roolissa rintamajoulun vietossa. Tilat oli koristeltu paperisilla tontuilla, porsailla ja kuusilla ja tarjolla oli juhla-ateria: puuroa, sianlihasäilykkeitä, makeisia, rusinoita, pumpernikkeleitä ja kahvia. Kanttiineissa oli jopa viisi joulujuhlaa peräkkäin, jotta kaikki sotilaat pääsivät mukaan. Tavoitteena oli tarjota miehille jouluiloa lapsuuden joulumuistojen merkeissä, jotta sodan arki edes hetkeksi unohtuisi. Lotilla ja sotilaskotisisarilla ei ollut joululomaa.
Joulun 1943 uhrit
Helsingin Sanomat uutisoi 27.12.1943 joulun sujuneen rintamilla ”suhteellisen rauhallisesti”. Kuitenkin 24.−26.12.1943 menehtyi 56 sotilasta ja yksi lotta. Heistä yli puolet menehtyi muuhun kuin vihollistoiminnasta johtuvaan syyhyn. Neljä suomalaista kaatui Maaselän kannaksella Jolmajärvellä, missä Neuvostoliitto hyökkäsi jouluaattona suomalaisten kenttävartioon 250 miehen voimin. Lisäksi kiivaassa taistelussa katosi seitsemän miestä ja saman verran haavoittui.
Hieman pohjoisempana Ontajärvellä tuntemattomien sotilaiden joululahjojen toimittaminen kenttävartioihin koitui kahden muonituslotan, yhden jääkärin ja kahden hevosmiehen kohtaloksi. Jouluaattoaamuna lotat Anni Tekkala ja Kirsti Ruotsalainen, jääkärit Uuno Ullgren ja Voitto Pynninen sekä ajomiehet Väinö Komulainen ja Janne Savolainen lähtivät kahdella hevosella liikkeelle. Heidän kimppuunsa hyökkäsi neuvostoliittolainen partisaaniosasto, jonka tulituksessa ajomiehet ja toinen hevosista kuoli. Lotat ja toinen jääkäreistä jäi vangiksi ja vain jääkäri Pynninen pääsi pakenemaan paikalta. Kirsti Ruotsalainen oli vangiksi joutuessaan raskaana ja synnytti pojan Neuvostoliitossa 26.8.1944. Lotat tulivat Suomeen ensimmäisen kotiutetun vankierän mukana 22. marraskuuta 1944.
Tervetuloa joululomilla Muistiin!
Sodan ja rauhan keskus Muisti on joulun ja vuodenvaihteen tienoilla avoinna ma-la klo 10.00−17.00 seuraavin poikkeuksin:
Muisti on suljettuna 20.12.−26.12. ja 31.12.−1.1. Palvelemme siis joulun välipäivät 27.12.−30.12. normaalisti, kuten myös uuden vuoden jälkeisen viikon 2.−6.1. Olemme avoinna myös loppiaisena!
Tammikuussa olemme sunnuntaiden ohella suljettuna myös maanantaisin. Poikkeuksena tähän on su 28.1., jolloin Muisti palvelee 10.00−17.00.
