Avainsana: sodan ja rauhan keskus muisti
Päämajakaupungin mainekuvaa vahvistamassa – Olli-Pekka Leskinen ja Pia Puntanen palkittiin vuoden 2023 Pro Mikkeli -mitalilla
Helmikuun 24. päivänä vuonna 2022 Pia Puntanen heräsi arkiaamuun kotonaan Mikkelissä. Uutiset kuitenkin kertoivat, että aamun tavallisuuden saattoi äkkiä unohtaa. Kansalliseen unohdukseen painui myös Suomen turvallisuusympäristö. Sota, kaikessa karmeudessaan, oli palannut Eurooppaan.
– Kun näin uutisista, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, mietin heti kahta asiaa. Ensinnäkin on hirveää, että nykypäivänä Euroopassa joku oikeasti hyökkää, eikö tämän pitänyt olla historiaa? Ja toiseksi aika nopeasti ajattelin, menikö näyttelyssämme jotain uusiksi; tapahtuiko nyt jotain sellaista, että tarjoamamme tieto vanhenee?
Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja ja Muistin tukisäätiö sr:n asiamies Puntanen hiljentyy hetkeksi muistellessaan helmikuuta 2022. Tuolloin hän ei ollut ajatustensa kanssa yksin. Lukuisat muutkin suomalaiset ajattelivat: Mitä jos? Jos Suomikin on kohta Ukrainan asemassa? Jos Kiova kaatuu? Jos sota laajenee? Jos puheet ydinaseista eivät jää pelkiksi puheiksi?
– Sodan sytyttyä kävimme asioita läpi työyhteisössämme ja myöhemmin tieteellisessä neuvottelukunnassamme ja totesimme, ettei näyttelyä Muistissa tarvitse muokata. Ainoana muutoksena laitoimme näyttelyn loppuun merkittävien tapahtumien aikajanalle tapahtumaksi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.
Muistin näyttelykierroksen kierrettyään kävijä on saanut kokemukset sodan syistä ja seurauksista, inhimillisen kärsimyksen mittavista vaurioista, mutta myös toivosta, jälleenrakentamisesta ja rauhasta. Sodan ja rauhan keskus Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen painottaa, että Ukrainan sodan aiheuttamat haavat pysyvät auki vielä pitkään ja että nykytapahtumien objektiivinen analysointi ei vielä ole ajankohtaista, koska se on mahdotonta.
– Kun Ukrainassa joskus on saatu rauha, kärsimykset ja ihmisten traumat jatkuvat vielä pitkään. Jälleenrakennus tuo varmasti ison piristysruiskeen, mutta meidän suomalaisten on mietittävä, kuinka me voisimme olla auttamassa, kun jälleenrakennetaan ihmismieliä ja yhteiskuntaa. Suomessa itse onnistuimme siinä jatkosodan jälkeen. Säilytimme oikeusvaltiona parlamentaarisen demokratiamme. Se ei ole mikään yksinkertainen asia, Leskinen pohtii.
Myös syksyllä 2023 alkanut sotatila Lähi-idässä on ihmisten mielessä. Muisti puhuu molemmista: Sodasta ja rauhasta, mutta tuntuu, että maailmassa on nyt vain pelkkää sotaa. Muistin kaltaisten organisaatioiden tekemä tieteellinen työ on historian ja tämän päivän valossa monimutkaisten asioiden äärellä. Historia ja tarinat ovat tärkeässä roolissa, mutta toisaalta ne ovat väännettävissä millaiseen muotoon tahansa. Historiasta ja tarinoista syntyy herkästi propagandaa ja sosiaalisen median täyttävää informaatiovaikuttamista.
– Israel, Palestiina, Hamas… tilanne Lähi-idässä on todella vaikea, Pia Puntanen sanoo.
– Kaikilla asioilla on historiansa, mutta tässä tapauksessa jotenkin erityisesti. Mikä mieli olikaan Hamasilla tehdä sellainen hyökkäys? Hamas tiesi, mitä siitä seuraa palestiinalaisille. Israel on vastannut kovaa, ja se on karmeaa, mitä ihmisille siellä tapahtuu. Minulla ei ole asiaan viisautta, mutta mielestäni on selvää, että kahden valtion mallia ei ole ajettu tarpeeksi aktiivisesti kummankaan osapuolen toimesta, Puntanen jatkaa.
Olli-Pekka Leskinen korostaa historian ymmärtämistä. Tie rauhaan ei korjaannu, jos vanhoja asioita kaivetaan esteeksi.
– Historia on hyvä keino vahvistaa ymmärrystä asioista, mutta vaarana on, että historiaa käytetään poliittisiin tarkoituksiin. Aina voidaan löytää omaa näkökulmaa palveleva lähtökohta. Palestiinan on helppo syyttää Israelia ja Israelin Palestiinaa. Sitten ollaan syyttämisen kierteessä, mistä on vaikea mennä eteenpäin. Jos historian kautta pyritään ymmärtämään ja ymmärryksen kautta todetaan tilanne ilman, että kaivellaan vanhoja asioita esteeksi, päästään eteenpäin. Tie rauhaan löytyy ymmärryksestä ja halusta rauhaan.
Kunnianhimoisesti eteenpäin
Mikkelin kaupunginhallitus päätti myöntää vuoden 2023 Pro Mikkeli -mitalin Olli-Pekka Leskiselle ja Pia Puntaselle. Heidän tekemänsä työ ainutlaatuisen humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekeskuksen eteen on vahvistanut Mikkelin mainekuvaa sekä tuonut merkittävällä tavalla uutta kaupungin sotahistorialliseen tarjontaan.
– Pro Mikkeli -mitalin saaminen on todella hieno asia. Olemme tehneet pitkään töitä Muistin eteen. Muisti on tehty Mikkelin tarpeita varten ja tämän asian äärellä olemme ahertaneet, Leskinen sanoo.
– Muistin työskentelyn vahvuutena on usko omaan tekemiseen, halu edistää asioita sekä optimismi. Meillä on loistava henkilökunta ja tärkeä, asiaansa sitoutunut verkosto. Pidämme Pro Mikkeli -tunnustusta kunnianosoituksena myös henkilökunnallemme ja verkostollemme.
– Olimme molemmat iloisesti yllättyneitä. Samalla tämä tunnustus vetää nöyräksi, Puntanen jatkaa.
Sodan ja rauhan keskuksen sijoittuminen Mikkeliin juontaa juurensa vuoteen 2013. Puntanen oli yksi ensimmäisistä, jotka saivat tietää, että hanketta olisi mahdollisuus lähteä viemään eteenpäin.
– Joulun alla 2013 silloisen kaupunginjohtaja Kimmo Mikanderin luona vieraili delegaatio tiedustelemassa olisiko Mikkeli kiinnostunut sotahistoriakeskuksesta. Kimmo sitten soitti minulle, paikallishistorioitsijan töitä pitkään tehnyt Puntanen muistelee.
– Tuolloin oli ollut käynnissä Mikkelin kulttuuriperintöohjelma, jonka puitteissa määriteltiin Mikkelin kaksi vahvaa, muista paikkakunnista erottavaa tekijää: Päämajakaupunkihistoria ja Astuvansalmen kalliomaalaukset. Jo vuonna 2014 keskuksen esiselvityshankkeessa päätettiin, että tavoitteena on tehdä kansallinen tiedekeskus. Esiselvityshanke kesti kevättalveen 2018. Projektipäällikkönä oli Tapio Honkamaa, ja minä tulin mukaan sisältöasiantuntijaksi vuonna 2016. Olli-Pekka saapui myöhemmin samana vuonna näyttelyasiantuntijaksi.
Sittemmin Muistin toimitusjohtajaksi nimetty Leskinen muistelee, kuinka tiedekeskuksen alkuperäisiin ajatuksiin liittyi valtakunnallisuus ja sen tuoma riittävä vaikutus ja vetovoima.
– Jos emme olisi olleet tarpeeksi kunnianhimoisia, olisi ratkaisuna ollut esimerkiksi Päämajamuseon laajentaminen, jolloin vaikuttavuus olisi todennäköisesti jäänyt pienemmäksi, Leskinen sanoo.
– Hankkeessa aikoinaan tuli ilmi, että oli selkeästi olemassa tarve, halu ja ymmärrys tehdä laajempia yleisöjä puhutteleva paikka. Nyt Venäjän hyökkäyksen jälkeen Muistista on tullut entistä tärkeämpi ja ajankohtaisempi, Puntanen jatkaa.
Muisti kertoo historiasta, mutta elää nykyisyydessä
Sodan ja rauhan keskus Muisti avautui Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä ja Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta 2021. Siitä lähtien Muistissa on vieraillut lähes 100 000 ihmistä. Muistin kanssa historiallisessa päämajatalossa sijaitsee myös Mikkelin kaupungin museoiden ylläpitämä Päämajamuseo, jossa voi vierailla samalla pääsylipulla.
– Tänä vuonna vierailijoita on ollut lähes 32 000. Palaute on ollut kiitettävää. Usein on käynyt niin, että näyttelyn kierrettyään ihmisten ajatukset ovat tässä päivässä, vaikka käsittelemme historiaa. Ihmiset selkeästi peilaavat historian tapahtumia tähän päivään, mikä on ollut yksi tavoitteistamme, Leskinen kertoo.
Muistin näyttely kantaa nimeä Poikkeustila, ja se keskittyy toisen maailmansodin tapahtumiin. Näyttelyvieras voi tarkastella ja kokea monipuolisesti, millaista oli olla suomalainen nainen, mies, lapsi tai päättäjä talvi- ja jatkosotien Suomessa. Näyttelyaineisto koostuu tuoreimmasta tutkimustiedosta. Näyttelytyötä ohjaa tieteellinen neuvottelukunta, jossa on jäseninä historioitsijoita sekä kulttuurintutkimuksen ja historian didaktiikan asiantuntijoita.
Tietosisältöjen lisäksi näyttelyn ja verkkonäyttelyjen taustalla on Muistin oma oppimissuunnitelma, joka pohjaa kansallisiin opetussuunnitelmiin. Tiedon välittämisessä Muisti korostaa inhimillisyyttä ja yksilöiden omia, henkilökohtaisia kokemuksia. Sota ei ole kasvoton, koska sodalla on miljoonia kasvoja. Ja jokaisella kasvolla on kokemuksensa ja tarinansa.Nykyinen näyttely tulee kuitenkin piakkoin uudistumaan.
– Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Merkkivuosi tulee näkymään näyttelyn uudistumisena. Voi sen jo nyt paljastaa, että kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2025 osa näyttelystä avataan uudistettuna, Puntanen sanoo.
Muistin oma tarina on vielä nuori eikä taloudellisiltakaan haasteilta ole vältytty. Erinomainen pohjatyö on kuitenkin auttanut varautumisessa ja reagoinnissa.
– Onnistuimme suunnittelussa, sillä ne asiat, joista puhuttiin valmisteluhankkeessa ja jotka kirjoitettiin perustamissuunnitelmaan, ovat toteutuneet. Koen tärkeäksi, että alusta asti pyysimme mukaan tutkijoita ja kokenutta akateemista väkeä, jotka tekevät työtään sotahistorian, kulttuuriperinnön ja kasvatustieteiden parissa, Puntanen sanoo.
– Taloudenkin näkökulmasta haasteet on nähty jo vuosia sitten ja ne ovat oikeastaan tulleet niissä kohdissa, jolloin niiden arvioitiinkin tulevan, Leskinen sanoo.
– Vaikka olemme suhteellisen pieni organisaatio valtakunnan tasolla, olemme onnistuneet olemaan kokoamme suurempi. Tämä johtuu siitä, että tiedekeskuksena asioiden käsittelytapamme on tuore. Tuoreus herättää kiinnostusta. Olemme onnistuneet verkostoitumaan laajasti, sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.
Kulttuuri- ja museoala kaipaa panostusta
Ovensa avattuaan Sodan ja rauhan keskus Muisti on paikannut tiettyjä aukkoja. Tiedekeskuksen sijainti Mikkelissä sai vankan kivijalan Mikkelin historiasta päämajakaupunkina, mutta Mikkeli on muutakin kuin kokoelma päämajahistoriaa. Leskinen ja Puntanen seuraavat huolestuneina kotikaupunkinsa kulttuuri- ja museoalan nykytilaa.
– On totta, että me Muistina olemme tuoneet lisää Mikkelin kulttuuri- ja museoalan tarjontaan. Mutta haluaisin nähdä, että Mikkelissä satsattaisiin kulttuuriin ja museotoimintaan enemmän paikallisen identiteetin vuoksi, jotta kokisimme olevamme mikkeliläisiä ja tuntisimme oman historiamme. Suomessa ja maailmalla on useita esimerkkejä taantuvista paikkakunnista, joihin on onnistuttu ammentamaan uutta elinvoimaa kulttuurikohteiden avulla, Leskinen muistuttaa.
Puntasen mielestä taidemuseon tilakysymykseen on saatava ratkaisu. Nykyisin Mikkelin kaupungin museoiden taidemuseo sijaitsee kauppakeskus Akselissa ”väistötiloissa”. Martti Airion merkittävää taidekokoelmaa taidemuseo ei pysty pitämään esillä nyt lainkaan.
– Mikkelillä on hieno kokoelma nyt vain paketissa. Riittävällä näyttelytilalla voitaisiin palvella erilaisia yleisöjä, taidekasvatusta unohtamatta. Lempilapseni historioitsijana on Suur-Savon museo, johon on sata vuotta kerätty kokoelmia, mutta Mikkelillä ei ole kaupungin historiasta kertovaa näyttelyä. Kansallisen teeman ja sotahistorian lisäksi meille mikkeliläisille olisi tärkeää, että tietäisimme jotain itsestämme.
Ja vaikka Savossa ollaan, tällä kertaa vastuu ei jää kuulijalle. Viesti Muistin mitalikaksikolta on kirkas ja selkeä.
– Kuinka moni mikkeliläinen tietääkään, että olemme savolaisuuden synnyinsijoilla? Täältä on lähdetty kaskeamaan pohjoiseen, länteen, itään ja etelään. Ja vaikka ne Kuopiossa puhuvatkin ”hienompaa” savon murretta, on täältä Suur-Savosta lähdetty sinne. Voisimme olla ylpeitä historiastamme, Leskinen painottaa.
Puntanen nostaa paikallishistorian sävyihin mukaan myös kunniakkaan kartanohistorian.
– Mikkelin seutu, tämä Etelä-Savomme läntinen osa, on yksi Suomen vanhoista kartanoalueista Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lisäksi. Siinä on yhteys sotilasasutukseen ja upseeriston palkkaukseen. Meillä on oikeasti vanhaa historiaa, ja toki moni näistä paikoista on avoinna matkailukäytössä yleisölle, mutta tässäkin on vielä hyödyntämätöntä potentiaalia.
”Suomi on paras paikka asua”
Pro Mikkeli -mitalit julkistetaan ja luovutetaan perinteisesti Suomen itsenäisyyspäivänä. Kyseessä on Mikkelin kaupungin kunnianosoitus, johon usein kytkeytyy palanen kansallistunnetta. Tilanteen juhlavuus ja teema puhuttelevat sekä Leskistä että Puntasta. Mieleen nousee itsenäisen Suomen tarina, joka edelleen jatkuu vahvana – nyt myös osana Pohjois-Atlantin liittoa eli Natoa.
– Itsenäinen Suomi oli vain 49-vuotias, kun synnyin. Viime aikojen tapahtumat ovat herättäneet ajattelemaan, jos emme olisikaan itsenäisiä. Jos oikeasti tapahtuisikin jotakin. Suomessa asiat ovat hyvin, vaikka kaikenlaista parran pärinää meillä keskenämme onkin. Toivon, että ihmiset muistaisivat hyvät asiat, mutta samalla muistaisivat auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat. Itsenäisyyspäivänä katson Linnan juhlat, ja on ollut aina ilo osallistua itsenäisyyspäivän tapahtumiin Mikkelissä, esimerkiksi paraateihin. Mutta muistuttaisin, että itsenäisyyttä voi juhlia iloisesti ja railakkaasti ilman turhaa synkistelyä. Veteraanitkin sanovat, että ”ei koskaan enää”. Mielestäni se sisältää kehotuksen, että katse vain eteenpäin, Puntanen sanoo.
Olli-Pekka Leskinen sai muistutuksen itsenäisyyden arvosta yhdeksänvuotiaalta pojaltaan.
– Eräänä iltana tutkin poikani kanssa sukupuutamme. Jo edesmennyt mummoni oli syntynyt vuonna 1912 käytännössä Venäjällä. Pojalle tämä oli iso havahtuminen: ”Niin, että eihän Suomi kauhean vanha ole!” Sukupolvien kautta pystyy ymmärtämään, että ei siitä hirveän pitkä aika ole, kun Suomi ei ollut itsenäinen. Poikani on monesti sanonut, että Suomi on paras paikka asua, yhdyn kyllä hänen näkemykseensä.
Loppuun Leskinen ottaa puheeksi vielä Mikkeli-näkökulman ja tunnustuksen todellisen arvon.
– Pro Mikkeli -mitali on hienoa saada myös siksi, että olen syntynyt Mikkelissä. Muutin pois nuorena aikuisena ajatellen, etten varmaan koskaan tule tänne palaamaan. Silloin 2000-luvun vaihteessa Mikkeli oli nuorelle aika ankea paikka, täällä oli paljon tyhjiä liiketiloja ja kaupunkia vaivasi yleinen alakulo. Vuosia myöhemmin avautui mahdollisuus muuttaa takaisin. Päätös oli loppujen lopuksi helppo. Koen Mikkelin turvallisena paikkana kasvattaa lapsia. Mikkeli on lapsiystävällinen ja hyvä paikka asua.
Olli-Pekka Leskinen
– syntynyt Mikkelissä 1981
– Sodan ja rauhan keskus Muistin toimitusjohtaja, FM
– Suomen Museoliiton hallituksen jäsen
– asuu perheineen Mikkelin Nuijamiehessä
– harrastaa hiihtoa, liikuntaa ja luonnossa retkeilyä
Pia Puntanen
– syntynyt Kangasniemellä 1966, varttunut Mikkelin maalaiskunnassa
– Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja ja Muistin tukisäätiö sr:n asiamies, FM
– Suomen Tiedekeskukset ry:n hallituksen jäsen
– asuu Mikkelin keskustassa puolisonsa kanssa
– harrastaa lukemista, ruoanlaittoa, puutarhatöitä mökillä Puumalassa ja liikuntaa
**
Mikkelin kaupunki on vuodesta 1983 lähtien myöntänyt Pro Mikkeli -mitalin henkilölle, joka kotipaikastaan riippumatta on toiminut merkittävästi Mikkelin kaupungin hyväksi ja tehnyt kaupunkia tunnetuksi.
Perustelut vuoden 2023 Pro Mikkeli -mitalille
Toimitusjohtaja, FM Olli-Pekka Leskinen
Olli-Pekka Leskinen on johtanut Sodan ja rauhan keskus Muistia asiantuntevasti ja määrätietoisesti. Suomessa ainutlaatuinen tiedekeskus kertoo sodasta ja rauhasta uusimman tutkimustiedon valossa, unohtamatta inhimillisiä yksilön kokemuksia. Leskisen museoalan kokemus ja näkemykset ovat lisänneet Mikkelin sotahistoriallisten kohteiden tarjontaa ja vahvistaneet kaupungin mainekuvaa. Sisältöjohtaja, asiamies, FM Pia Puntanen
Pia Puntanen on Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtajana ja Muistin tukisäätiö sr:n asiamiehenä onnistunut vastuullisissa tehtävissään. Tiedekeskuksen sisältö tarjoaa laajan kuvan sodan syistä ja seurauksista, rauhan arvosta ja ihmisyydestä. Puntanen on tehnyt pitkää ja monipuolista uraa historioitsijana sekä ylläpitänyt Mikkelin päämajakaupungin muistoa ja mainetta.
Teksti: Mikko Tuovinen, viestintäsuunnittelija, Mikkelin kaupunki
Onnea, 106-vuotias Suomi!
Onnittelut 106-vuotiaalle Suomelle! Kunnioitamme itsenäisyyttäsi, historiaasi ja vahvuuttasi vaikeuksienkin keskellä. Olet kasvanut arvostetuksi oikeusvaltioksi ja näytät toiminnallasi esimerkkiä parlamentaarisen demokratian hyvästä toiminnasta. Toivotamme sinulle jatkuvaa kasvua, hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja rauhaa. Kiitos, että olet meille koti, missä voimme elää rauhassa ja tasa-arvoisina.
Sodan ja rauhan keskus Muistin tehtävä on kertoa sodasta edistääkseen rauhaa. Muisti selittää, välittää ja taltioi sotaan liittyviä tapahtumia, kokemuksia ja tietoa uusille sukupolville ja uusille suomalaisille. Muisti saa ihmiset ajattelemaan ja ymmärtämään sodan todellisuutta ja kauhistavuutta mutta myös ihmisen kykyä sopeutua ja selviytyä vaikeuksista. Toiminnan ydintavoitteena on rauhaa ja Suomen itsenäisyyttä arvostava ihminen.
Vuonna 2023 Muistin kaltaisten toimijoiden merkitys on suuri. Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan on jatkunut pian jo kaksi vuotta, eikä merkkejä rauhasta näy lähitulevaisuudessa. Terroristijärjestö Hamas hyökkäsi Gazasta Israeliin 7. lokakuuta. Hyökkäyksen seurauksena Israel aloitti voimakkaat ilmaiskut ja maahyökkäyksen Gazaan. Sodan myötä Gazan siviiliväestön tilanne on järkyttävä, eikä humanitaarista apua saada riittävästi perille. Sodassa on mahdollisesti kuollut jo yli 15 000 ihmistä ja haavoittuneita on useita kymmeniä tuhansia. Kotinsa on menettänyt arviolta yli 1,5 miljoonaa ihmistä.
Näiden sotien lisäksi sotaa käydään muun muassa Myanmarissa, Somaliassa, Ugandassa, Nigeriassa, Kongossa, Sudanissa, Syyriassa, Malissa ja Sudanissa. Väkivaltaiset konfliktit jatkuvat myös muun muassa Afganistanissa, Irakissa, Meksikossa, Pakistanissa, Intiassa, Turkissa, Armeniassa, Kamerunissa, Mosambikissa ja Libyassa. Kuolleiden määrä on useita kymmeniätuhansia ja haavoittuneita satojatuhansia. Pakolaisten määrä lasketaan kymmenissä miljoonissa.
Maailma näyttää konfliktien valossa aikaisempaakin synkemmältä paikalta. Tilannetta ei myöskään helpota se, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon myötä yhä useammat alueet maailmasta kärsivät muun muassa kuivuudesta ja epävarmoista ilmasto-olosuhteista.
Kaiken tämän keskelläkin meillä suomalaisilla on edelleen vahva usko tulevaisuuteen. Ja vaikka nuoren pahoinvointi herättää paljon keskustelua ja huolta, niin heidän tulevaisuudenuskonsa on vahva. Meillä on vahva kriisinsietokyky ja usko yhteiskuntaan. Meidän tulee jatkossakin tehdä töitä niiden tekijöiden eteen, joiden avulla voimme ylläpitää ja vahvistaa kriisinsietokykyä ja tulevaisuudenuskoa. Tässä historia voi olla tukena ja välineenä.
Veteraaniperintöä tai sotasukupolvien perintöä ymmärtämällä voimme löytää voimavaroja ja arvoja, joiden ansiosta Suomi selvisi viime sodista itsenäisenä ja joiden pohjalta demokraattinen hyvinvointivaltiomme rakennettiin. Tammenlehvän perinneliitto kiteyttää nämä arvot seuraavasti:
”Veteraanien perintö on kertomus uhrautuvaisuudesta, sitkeydestä, lähimmäisen huomioonottamisesta, velvollisuudentunnosta ja tulevaisuudenuskosta.”
Nämä arvot kantavat edelleenkin ja niiden voimalla voimme rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille!
Olli-Pekka Leskinen, toimitusjohtaja
Sodan ja rauhan keskus Muisti
MUISTI Kauppa jatkaa näyttelykokemusta tuoteperheissään
Sodan ja rauhan keskus Muistissa on sen avaamisesta lähtien palvellut MUISTI Kauppa, joka on Muistin ja Päämajamuseon yhteinen museokauppa. Lähes jokaisen museon ja tiedekeskuksen yhteydessä palvelee Suomessa museokauppa. Parhaimmillaan kauppojen tuotteet ovat uniikkeja ja jatkavat asiakkaan näyttelykokemusta. Myös MUISTI Kaupasta on mahdollista ostaa muistoksi palanen näyttelyä käyttö-, sisustus- tai lahjatavaran muodossa.
”MUISTI Kaupan tuotteet ammentavat ideansa historiasta ja sodan sekä rauhan teemoista”, kertoo palveluvastaava Tuomas Nalli. ”Olemme kehittäneet yhdessä paikallisten käsityöläisten kanssa erilaisia tuoteperheitä, jotka liittyvät Muistin aihepiireihin ja täydentävät kokonaisvaltaista käyntikokemusta. Tuotteet on suunniteltu ja toteutettu kestävyyden periaatteiden mukaan ja ne toimivat mainiosti myös tuliaisina tai lahjoina, vaikka näyttelyssä ei vierailisikaan. Museokauppaan on aina vapaa pääsy”, Nalli muistuttaa.
Tuoteperheissä Sarkaa, Rauhaa ja Puhteita
Suosituin Muistin tuoteperheistä on Rauha, joka keskittyy elintarvikkeisiin ja keittiötuotteisiin. Rauha-sarjassa tarjolla on mm. mikkeliläisen Kirjalan kahvipaahtimon Muistille valmistamaa korviketta ja kahvia, makeisia sekä Suomen armeijan ylijäämävaraston kankaista valmistettuja lautasliinoja ja keittiöpyyhkeitä. Sarka-sarjassa on taas paikallisen Taikatuu-yrityksen tutusta armeijan harmaasta sarkakankaasta tekemiä laukkuja ja muita tuotteita. Hittituote on ollut viilentävä unimaski Lepo-tekstillä. Puhde-sarja taas ammentaa ideansa rintamamiesten tekemistä puhdetöistä ja sisältää erilaisia käsityöpaketteja ja valmiita puuleluja. Uusin tuoteperhe on Korpi, jossa armeijan vanhat maastokuvioidut kankaat ovat saaneet uuden elämän erilaisina käyttötuotteina paikallisen käsityöläisen Marketta Eerikäisen käsissä.
Vuoden 2023 ehdottomasti suosituin tuote on ollut T-paita Haluan olla rauhassa -tekstillä. Paita on myynyt mainiosti niin kivijalassa kuin verkkokaupassakin. Samalla tekstillä on saatavilla myös emalimukeja, magneetteja, julisteita ja ovikylttejä.
Lahjaostokset myös verkkokaupasta
Pukinkonttia on hyvä täydentää MUISTI Kaupassa. Tuoteperheiden lisäksi tarjolla on tietokirjoja ja romaaneja, pelejä, teetä, makeisia ja muita elintarvikkeita, SA-tuotteita kenttälakeista teräskulhoihin, postikortteja ja muita paperitarvikkeita, lahjakortteja jne. Päämajamuseo myy samassa kaupassa Mannerheim- ja Mikkeli-aiheisia tuotteita. Muistin tuotteita voi tilata myös verkkokaupasta. 16.12. mennessä tehdyt tilaukset ehtivät jouluksi perille.
Tutustu verkkokaupan tarjontaan täällä.
Jouluna 1943 lahjoja sai eniten tuntematon sotilas
Sotajoulua 80 vuotta sitten leimasi auttaminen ja toisista välittäminen. Traagisilta tapahtumiltakaan ei vältytty.
Vuoden 1943 joulu oli suomalaisille jo neljäs sotajoulu. Jouluvalmisteluihin vaikutti muun elämän tavoin pula ja säännöstely. Joulua pyrittiin kuitenkin viettämään niin tavalliseen tapaan kuin se vain oli mahdollista. Kekseliäisyyden ja talkoohengen avulla jouluista tunnelmaa luotiin niin kodeissa kuin rintamalla.
Kotirintaman joulupöydässä puuroa ja juureksia
Perinteisistä jouluruuista tarjolla monessa kodissa oli ainakin lanttulaatikkoa. Lanttu oli harvoja säännöstelyn ulkopuolisia elintarvikkeita ja se säilyi myös hyvin, vaikka olisi välillä jäätynytkin. Porkkanaa ja punajuurta hyödynnettiin myös hyvin monessa muodossa rosolleista karamelleihin. Korttiannoksia oli ryhdytty säästämään hyvissä ajoin, jotta joulupöydässä voisi olla esimerkiksi lihaa ja jotain makeaa tarjolla. Kaupungeissa tarvikkeita jonotettiin tuntikaupalla. Kinkkua ei silti monessakaan pöydässä ollut, vaikka monet kasvattivatkin possuja pihojen perillä tai jopa asunnoissa sisällä. Monissa kodeissa jouduttiin tyytymään joulupuuroon. Helsingin Oulunkylässä lapsuuden jouluaan 1943 muistellut nainen kertoi ruokana olleen ohraryynipuuroa ja maaseudun sukulaisten lähettämää lampaanlihaa.
Maatiloilla asuneiden sukulaisten ja tuttavien lähettämät ruokapaketit olivatkin tärkeänä lisänä monen kaupunkilaisen joulupöydässä. Vähävaraisia autettiin myös nykyiseen tapaan keräyksillä. Esimerkiksi Helsingissä kaupunkilähetys jakoi kaupunkilaisten lahjoittamia limppuja, perunoita, joululehtiä ja pieniä rahalahjoja yhteensä 810 perheelle.
Joululahjojakin saatiin. Lasten paketeista saattoi löytyä peltilelu, puusukset, räsynukke tai omena. Moni rintamalla ollut perheenisä oli lähettänyt puhdetöinään tekemiä puu- tai metalliesineitä perheelleen jouluksi. Näistä paketeista kuoriutui mm. lampunjalkoja, keinuhevosia, erilaisia rasioita tai jopa kattokruunuja.
Myös rintamalle oli tehty lahjoja. Lotat ja pikkulotat olivat ennen joulua käyttäneet valtavan määrän työtunteja valmistaessaan tuhansia ja tuhansia ”tuntemattoman sotilaan” joulupaketteja. Näitä paketteja toimitettiin mahdollisuuksien mukaan kaikkiin yksiköihin, jotta jokainen sotilas – myös ne, joita syystä tai toisesta kotiväki ei muistanut − saisi lahjan. Paketeissa oli mm. neuleita ja makeisia.
Lotat ja sotilaskotisisaret valmistivat sotilaiden joulun
Jouluaattona lähes jokaiseen korsuun pystytettiin joulukuusi ja rintamaradio lähetti jouluohjelmaa. Monessa korsussa pidettiin jouluhartaus ja komentajat kävivät joulutervehdyksillä. Joulupukki, joka joskus oli hyvinkin improvisoiden naamioitu, jakoi lottien ja muiden naisjärjestöjen valmistamat lahjat. Muutkin, kuten vaikkapa eduskuntaryhmät, olivat kantaneet kortensa rintamamiesten lahjoituskekoon. Sotilaille jaettavaksi kertyi mm. taskupeilejä, kirjoja ja tupakkaa. Jouluksi 1943 oli järjestetty myös joulurahan keräys, jonka tuotosta oli voitu jakaa korsukunnille rahalahjoja näiden haluamien tavaroiden, kuten ajanvietepelien, sanomalehtien, kuva- ja joulujulkaisujen ja jopa radioiden ostoa varten.
Sotilaskodit ja lottalat olivat suuressa roolissa rintamajoulun vietossa. Tilat oli koristeltu paperisilla tontuilla, porsailla ja kuusilla ja tarjolla oli juhla-ateria: puuroa, sianlihasäilykkeitä, makeisia, rusinoita, pumpernikkeleitä ja kahvia. Kanttiineissa oli jopa viisi joulujuhlaa peräkkäin, jotta kaikki sotilaat pääsivät mukaan. Tavoitteena oli tarjota miehille jouluiloa lapsuuden joulumuistojen merkeissä, jotta sodan arki edes hetkeksi unohtuisi. Lotilla ja sotilaskotisisarilla ei ollut joululomaa.
Joulun 1943 uhrit
Helsingin Sanomat uutisoi 27.12.1943 joulun sujuneen rintamilla ”suhteellisen rauhallisesti”. Kuitenkin 24.−26.12.1943 menehtyi 56 sotilasta ja yksi lotta. Heistä yli puolet menehtyi muuhun kuin vihollistoiminnasta johtuvaan syyhyn. Neljä suomalaista kaatui Maaselän kannaksella Jolmajärvellä, missä Neuvostoliitto hyökkäsi jouluaattona suomalaisten kenttävartioon 250 miehen voimin. Lisäksi kiivaassa taistelussa katosi seitsemän miestä ja saman verran haavoittui.
Hieman pohjoisempana Ontajärvellä tuntemattomien sotilaiden joululahjojen toimittaminen kenttävartioihin koitui kahden muonituslotan, yhden jääkärin ja kahden hevosmiehen kohtaloksi. Jouluaattoaamuna lotat Anni Tekkala ja Kirsti Ruotsalainen, jääkärit Uuno Ullgren ja Voitto Pynninen sekä ajomiehet Väinö Komulainen ja Janne Savolainen lähtivät kahdella hevosella liikkeelle. Heidän kimppuunsa hyökkäsi neuvostoliittolainen partisaaniosasto, jonka tulituksessa ajomiehet ja toinen hevosista kuoli. Lotat ja toinen jääkäreistä jäi vangiksi ja vain jääkäri Pynninen pääsi pakenemaan paikalta. Kirsti Ruotsalainen oli vangiksi joutuessaan raskaana ja synnytti pojan Neuvostoliitossa 26.8.1944. Lotat tulivat Suomeen ensimmäisen kotiutetun vankierän mukana 22. marraskuuta 1944.
Tervetuloa joululomilla Muistiin!
Sodan ja rauhan keskus Muisti on joulun ja vuodenvaihteen tienoilla avoinna ma-la klo 10.00−17.00 seuraavin poikkeuksin:
Muisti on suljettuna 20.12.−26.12. ja 31.12.−1.1. Palvelemme siis joulun välipäivät 27.12.−30.12. normaalisti, kuten myös uuden vuoden jälkeisen viikon 2.−6.1. Olemme avoinna myös loppiaisena!
Tammikuussa olemme sunnuntaiden ohella suljettuna myös maanantaisin. Poikkeuksena tähän on su 28.1., jolloin Muisti palvelee 10.00−17.00.
Muistin itsenäisyyspäivässä on tarjolla ohjelmaa kaikenikäisille
Sodan ja rauhan keskus Muistissa vietetään 6.12. itsenäisyyspäivää monipuolisen ohjelman merkeissä. Tekemistä on tarjolla kaikille vauvasta vaariin.
Aikuisille näyttelyopastuksia ja dokumentti
Muistin ja Päämajamuseon näyttelyt ovat avoinna klo 10-17 ja pääsylipun hinta on alennettu 10 euroon. Alle 12-vuotiaat ja museokorttilaiset pääsevät tavalliseen tapaan veloituksetta. Näyttelyn opastetut kierrokset alkavat klo 12.00, ja kierrokselle pääsee pääsylipun hinnalla. Kierroksille mahtuu 40 ensimmäistä, joten paikalla kannattaa olla ajoissa. Kierros kestää kaksi tuntia.
Klo 10.30 esitetään Muistin auditoriossa dokumenttielokuva Isäni Illu, äitini Anni. Virpi Adamssonin ohjaama elokuva kertoo sota-ajan lentäjä-ässä Ilmari Juutilaisesta ja hänen perheestään; millainen ihailtu lentäjä oli perheenisänä ja puolisona? Elokuva kestää 35 minuuttia ja siihen on vapaa pääsy.
Lapsille konsertti ja työpajoja
Pikku Kakkosesta tuttu Pikkuli juhlistaa lasten itsenäisyyspäivää. Klo 14.00 Muistin auditoriossa on Pikkulin laululeikki-show teemalla Itsenäisyyspäivän iloittelu. Konsertti kestää noin 40 minuuttia. Liput 3 €.
Ennen konserttia on tarjolla kaksi työpajaa Kahvila-ravintola Rauhan kabinetissa. Klo 10-11.30 askarrellaan teemalla Suomen rauhat ja rajat. Aikuisemmille osallistujille on mm. tietovisa, jonka osallistujille arvotaan palkintoja. Klo 12.30-14 pidettävässä työpajassa askarrellaan puolestaan rauhan kyyhkyjä ja lippurivejä. XAMKin yhteisöpedagogiopiskelijoiden vetämiin työpajoihin on vapaa pääsy.
Lisäksi Muistin pihalla on klo 10-14 Mikkelin Reserviläisten piste puolijoukkuetelttoineen.
Rauhassa Linnanjuhlien etkot
Kahvila-ravintola Rauhassa on katettuna itsenäisyyspäivän lounas klo 11-14 hintaan 34 €/hlö, lapset 4-12 v. 1 €/ikävuosi. Kello 16-18 vuorossa ovat Linnanjuhlien etkot. Mannerheimin Mikkelissä nauttimien aterioiden pohjalta koostettu herkullinen buffet on tarjolla hintaan 39 €/hlö. Ruokailijoita viihdyttää kotimaisella musiikilla trio, jossa musisoivat Pauliina Hintsanen laulu, Juha Lindbohm laulu ja kosketinsoittimet sekä Lauri Ronimus laulu ja trumpetti. Tiedustelut ja varaukset puh. 050 365 6688 tai sähköpostilla [email protected].
Ohjelma:
– klo 10.00-17.00 Muistin ja Päämajamuseon näyttelyt auki
– klo 10.00-14.00 pihalla Mikkelin Reserviläiset puolijoukkuetelttoineen
– klo 10.00-11.30 Rauhan kabinetti: Työpaja Suomen rauhat ja rajat – askartelua, tietovisa yms. Vapaa pääsy.
– klo 10.30 auditorio: Virpi Adamssonin dokumentti Isäni Illu, äitini Anni. Minkälainen oli lentäjäsankari Ilmari Juutilainen isänä ja perheen päänä? Kesto 35 min. Vapaa pääsy.
– klo 11.00-14.00 Kahvila-ravintola Rauhan itsenäisyyspäivälounas katettuna. Hinta 34 e/hlö, lapset 4-12 v. 1 e/ikävuosi
– klo 12.00 Kahden tunnin opastettu näyttelykierros pääsylipun hinnalla (10e/museokortilla ilmainen). Kierrokselle mahtuu 40 ensimmäistä.
– klo 12.30-14.00 Rauhan kabinetti: Askartelutyöpaja Rauhan kyyhkyt ja lippurivit. Vapaa pääsy.
– klo 14.00 auditorio: Pikkulin laululeikkishow – Itsenäisyyspäivän iloittelu. Pikku Kakkosesta tuttu Pikkuli ystävineen laulaa ja leikittää! Liput 3 euroa. Kesto noin 40 min.
– klo 16.00-18.00 Linnanjuhlien etkot kahvila-ravintola Rauhassa, herkullinen buffa 39 e/hlö. Trio Pauliina Hintsanen laulu, Juha Lindbohm laulu/ kosketinsoittimet ja Lauri Ronimus laulu/ trumpetti viihdyttävät kotimaisen musiikin siivin.
”Semmosta ol sota” – Sodan ja rauhan keskus Muisti välittää sotasukupolven perintöä
Suomi juhlii 106-vuotista taivaltaan itsenäisenä valtiona. Maailmantilanne on myrskyisä: useat sodat ja konfliktit täyttävät uutiset. Pienen maan keinot selviytyä kriisiajoista ovat aina olleet rajallisia, mutta mahdollisia. On tarvittu päättäväisyyttä, sitkeyttä, sopeutumista, tulevaisuudenuskoa ja yhteistyötä.
Näitä ominaisuuksia edustaa etenkin sotasukupolvi. Ne naiset, miehet ja lapset, jotka kokivat maailmansodan kauhut, mutta myös selvisivät, takasivat itsenäisyytemme ja demokratian säilymisen, uskoivat parempaan huomiseen ja rakensivat meille hyvinvointivaltion. Näiden ihmisten kokemuksista kertoo Sodan ja rauhan keskus Muisti – jotta ymmärtäisimme edellisten polvien kokemusten kautta, että emme koskaan enää halua sotaa.
Tähän Muisti tarvitsee sinun apuasi: tee lahjoitus Muistin tukisäätiölle, jotta työ historian, perinteen ja tiedekasvatuksen parissa jatkuu.
Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa
Muistin modernit näyttelyt vievät sinut mm. talvisodan rintamalle, evakkomatkalle ja sota-ajan päättäjäksi. Näet myös, kuinka sota muuttui rauhaksi ja muistoiksi ja mitä on tehty kestävän rauhan takaamiseksi. Tiedekeskuksen periaatteena on saada kävijä oivaltamaan ja oppimaan tekemisen avulla.
– Kertomalla historiasta avaamme ymmärrystä nykypäivälle. Pidämme tärkeänä, että ihmiset oivaltavat, miten sodat syttyvät, mikä niihin johtaa, ja mitä ne tekevät ihmiselle. Muistin näyttely johdattaa kävijät kokemaan, näkemään ja ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita, toisten ihmisten ja valtioiden toimintaa sekä itseämme, kertoo Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja Pia Puntanen.
Samastuminen sodan kokemuksiin tuo mahdollisuuden asettua sodan kokeneiden asemaan niin historiassa kuin nykypäivässä: vaikeista kokemuksista on mahdollista selviytyä, rakentaa rauhaa ja hyvää elämää. Muistin toiminnan ydintavoitteena on rauhaa ja Suomen itsenäisyyttä arvostava ihminen.
– On tärkeää, että vanhempien sukupolvien kokemukset eivät unohdu. Heidän kokemuksillaan on merkitystä tulevaisuuden kannalta. Niiden kautta kasvatamme tulevaisuuspääomaa näyttämällä, että vaikeista asioista voi selviytyä. Se on tärkeä viesti kaikille ihmisille. Muisti kantaa tätä tarinaa, jatkaa Puntanen.
Tiedetaidot antavat avaimia nykyhetkessä selviytymiseen
Yhtä tärkeää kuin tutkitun tiedon jakaminen Muistille on nostaa esille tiedetaitoja, jotka ovat tärkeässä roolissa nykyhetken maailmassa ja uutistulvassa. Miten erotan valeuutisen oikeasta? Miten eri puolilla maailmaa tapahtuvat asiat liittyvät toisiinsa tai Suomeen? Miten historiaa käytetään politiikan aseena? Mistä voin aloittaa, jos haluan tehdä jotain rauhan hyväksi?
Muistin tavoitteina on mm. synnyttää empatiaa, osoittaa syy- ja seuraussuhteita, vahvistaa lähdekriittisyyttä ja antaa eväitä omien tulkintojen tekemiseen tutkitun tiedon pohjalta. Tässä työssä keinona ovat mm. koululaisvierailut ja verkkomateriaalit.
Lahjoittamalla tuet Muistin tärkeää työtä
Sodan ja rauhan keskus Muistin tukisäätiö sr kanavoi lahjoituksesi sodan ja rauhan tutkimuksen ja esittämisen edistämiseen: Sodan ja rauhan keskus Muisti Oy:n toiminnan ylläpitämiseen, näyttelyiden kehittämiseen, lapsille ja nuorille suunnattuun yleisötyöhön ja tiedekasvatukseen, sotasukupolven perinteen vaalimiseen sekä sotaan liittyvien aineistojen digitointiin ja pitkäaikaissäilytykseen. Säätiö voi jakaa myös apurahoja.
Tutustu eri lahjoitusmuotoihin! Jokainen lahjoitus auttaa varmistamaan Muistin toiminnan jatkuvuuden.
Tämä on tarina, jota ei saa unohtaa.
Tämä on paikka, joka kertoo, miltä sota tuntuu ihmisessä.
Tämä on paikka, johon muistot talletetaan.
Muistin marraskuussa tapahtuu – tarjolla tilaisuuksia luennoista teatteriin
Vietä isänpäivää Muistissa! Muisti & Päämajamuseo palvelee su 12.11. klo 10.00-17.00 ja sisään pääsee kaksi yhden hinnalla – tarjoamme edullisemman lipun ilmaiseksi. Tarjous ei koske museokorttia. Museovierailun lomassa maistuu herkullinen Kahvila-ravintola Rauhan isänpäivälounas, kattaukset ovat klo 10.30, 12.30 ja 14.30. Maistuvan menun hinta on 34 €/hlö, 1-12-vuotiaat lapset 1 €/ikävuosi. Katso menu täältä. Tiedustelut ja varaukset [email protected] tai +358 50 365 6688.
Muista myös isänpäivälahjat MUISTI Kaupasta! Kauppa palvelee Muistin aukioloaikoina sekä verkossa https://muisti.org/muisti-kauppa/. Viimeistään aanantaina 6.11.2023 tilatut tuotteet ehtivät vielä isänpäiväksi perille.
ESITYS PERUUNTUNU SAIRAUSTAPAUKSEN TAKIA! Lauantaina 18.11. klo 14.00 Muistin auditoriossa vietetään Pähkinäsaari 1323 -rajakarnevaalia. Maarianvaaran teatteri tuo Mikkeliin esityksensä, joka juhlistaa, pohtii ja karnevalisoi tänä vuonna 700 vuotta täyttänyttä Suomen ensimmäiset rajat piirtänyttä rauhansopimusta ja sen todellisia ja kuvitteellisia seurauksia. Pähkinäsaaren arvoitusta lavalla ratkovat näyttämötaiteilijat Timoi Munne ja Henry Räsänen sekä muusikko Janne Vänskä. Esityksen on ohjannut Juhani Joensuu. Maarianvaaran teatteri on Kaavilla, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajamailla tukikohtaansa pitävä kiertävä ammattiteatteri. Esitys kiertää syksyn ajan paikkakunnilla, jotka sivuavat Pähkinäsaaren rauhan rajaa. Liput 22 / 20 €.
Torstaina 23.11. klo 17.00 Muistin auditoriossa jatkuu suosittu Muistin kirjailijavieraat -sarja. Tällä kertaa vuorossa on historiantutkija, dosentti Ville Jalovaara uusimman teoksensa Helsinki 1944 -taistelu pääkaupungista kanssa. Teos avaa kiinnostavasti helmikuussa 1944 tapahtuneita Helsingin suurpommituksia. Turun yliopiston poliittisen historian dosentti Jalovaara yhdistää kirjassaan Helsingin paikallishistoriaa ja helsinkiläisten kokemuksia valtakunnan- ja maailmanpolitiikkaan. Hän myös purkaa joitakin aiempia pommituksiin liittyneitä myyttejä. Liput 5 €.
Lauantaina 25.11. klo 13.00-14-00 Muistin auditoriossa on Mikkelin Reservinupseerien järjestämä esitelmätilaisuus. Palomies Matti Kaarna Etelä-Savon pelastuslaitokselta luennoi 72 tunnin varautumisesta. Vapaa pääsy.
Joulukuun puolella 6.12. vietetään Muistin itsenäisyyspäivää koko perheen ohjelmalla. Luvassa on mm. Pikku Kakkosesta tutun Pikkulin laululeikki-show teemalla Itsenäisyysiloittelu, työpajoja ja opastettuja näyttelykierroksia. Katso tarkemmat tiedot täältä.
Museoiden yö Muistissa ja Rauhassa
Perinteinen Museoiden yö järjestetään Mikkelissä tänä vuonna perjantaina 27.10. klo 17.00-24.00. Muistin ja Rauhan ohjelma illan osalta on seuraava:
Muistissa
klo 17-24 Muistin erikoisvalaistus
klo 17-18 auditoriossa Muistin kirjailijavieraat – Kari Kallonen & Rauno Juhola: Operaatio Turkoosin taistelija. Kuinka yksilö ja yhteiskunta toipuvat sisällissodasta? Historijoitsija Kari Kallonen haastattelee yritysjohtaja Rauno Juholaa, joka nuorena muukalaislegioonalaisena koki Ruandan kansanmurhan.
klo 17-21 Muistin aulassa hyvinvointionnenpyörä sekä askartelutyöpaja
klo 18-24 auditoriossa ELKAn Mikkeli-filmejä. Elinkeinoelämän keskusarkiston aarteita menneestä Mikkelistä.
Klo 20.45 Muistin lipalla räjähtävää räppiä ja hyvää energiaa! Räppärit Mehu ja Saldo sekä Chokko ja Aleksi
Kahvila-ravintola Rauhassa
klo 17-20 Lämpöä ja Rauhan terveisiä Ukrainaan -työpajassa neulotaan villasukkia Ukrainaan. Langat tarjoaa Pirtin kehräämö, välineet Taito Itä-Suomi ja ohjauksen Savon Kässämartat. Voit myös tulla oman keskeneräisen neuleesi kanssa paikalle tai tuoda valmiita villasukkia. Mikäli käsityöt eivät ole sinun juttusi, voit kirjoittaa tai piirtää postikorttitervehdyksen toimitettavaksi sukkalähetylsen mukana.
klo 20 & 22 Synnyin valoon. Lauluja ja ajatelmia elämästä. Päivi Haapalehto
Klo 19.30 & 22.30 Villasukkarokkia ja rauhan lauluja, Hiljaistenmiestenlaakso-duo
klo 17-24 tarjolla kahvilapalvelut ja iltapalabuffa (A-oikeudet)
Kaikkiin ohjelmiin vapaa pääsy! Pääsyliput Muistin ja Päämajamuseon näyttelyyn 10 euroa.
Museokauppa palvelee koko illan. Tarjouksessa valikoidut palapelit ja julisteet -40 %.
TET-jakso Muistissa innosti historia-alalle
Olen viikon ajan päässyt tutustumaan Sodan ja rauhan keskus Muistin toimintaan ja ihmisiin. Olen tutustunut keskuksen työtehtäviin kuten näyttelyn avaamiseen, myytävien tuotteiden hyllyttämiseen, koululaisryhmän ohjaamiseen ja työskentelemiseen keskuksen ravintolan puolella. Olen tehnyt näiden viiden päivän aikana kaikenlaista asiantuntijatehtävistä suurtalousastianpesukoneen tyhjentämiseen.
Pääsin pedagogina työskentelevän Mikko Siitosen ohjaamana tutustumaan asiantuntijatyöhön ja tuomaan nuoren näkökulmaa asioihin. Olen muun muassa ollut mukana valitsemassa kuvitustyyliä uuteen Suomen Sotavuodet -verkkosivustoon ja tuomassa nuoren näkökulmaa Muistin kouluille suunnattuihin tehtäväpaketteihin. Yksi tärkeimmistä työtehtävistäni tällä viikolla oli etsiä tietoa jatkosodan aikana tapahtuneista tapahtumista keskuksen some-päivityksiä varten. Olen tutkinut eri lähteistä, mitä jatkosodassa tapahtui eri päivämäärinä joulu-, tammi- ja helmikuiden 1943-1944 aikana. Tämä tehtävä annettiin minulle viikon alussa ja työstin sitä oman aikatauluni mukaan muiden töiden lomassa.
Asiantuntija- ja tutkijatehtävien lisäksi olen saanut työskennellä Muistin myymälä sekä kahvila ravintola Rauhan puolella. Olen päässyt pakkaamaan sekä postittamaan kaupan tilauksia sekä järjestämään varastoa. Keittiön puolella työskentelin keittiöapulaisena eli täytin nonstoppina astianpesukonetta ja pyyhin pöytiä, mikä antoi minulle arvokasta kokemusta museokahvilan puolelta. Parasta tässä oli kuitenkin se, että pääsin tutustumaan niin monenlaisiin työtehtäviin. Mitä Muistin henkilökuntaan tulee, on ilmapiiri tuttavallisen lämmin ja toivottavasti pääsen vielä työskentelemään tällä esimerkiksi kesätöissä. Kaiken kaikkiaan tämä tutustuminen avasi silmiäni museoalaa kohtaan ja vahvisti entisestään haaveitani ja haluani työllistyä tälle alalle.
Otto Lindstedt, Urheilupuiston koulun 9.lk oppilas ja Muistin tettiläinen viikolla 42/2023
