Avainsana: muisti
Kotirintaman joulupöydässä -lanttua, perunaa ja lihankorviketta
Sota-aikana joulua vietettiin pulan keskellä. Vaikka ajat olivat niukat, juhla haluttiin kuitenkin erottaa arjesta.
Elintarvikkeiden säännöstely alkoi Suomessa talvisodan alla, kun kahvi, sokeri ja siirappi menivät kortille. Talvisodan yli päästiin vielä hyvän elintarviketilanteen vallitessa, mutta Moskovan rauhassa menetetyt viljelyalueet, ulkomaisen elintarvike- ja lannoitetuonnin tyrehtyminen sekä jatkosodan sytyttyä työvoimapula aiheuttivat lopulta sen, että ruoasta sekä kaikesta kulutustavarasta oli huutava pula. Säännöstelyssä oli enimmillään kaikki kulutus- ja elintarvikkeet kotimaisia vihanneksia, hedelmiä ja sisävesikalaa lukuun ottamatta. Korttiannokset oikeuttivat iän ja ammatin mukaan porrastettuihin annoksiin, jotka vaihtelivat 20‒60% normaalikulutuksesta. Lopun ruoantarpeesta kattoi kotitarveviljely tai mustan pörssin kauppa. Kaikilla, joilla suinkin oli mahdollisuus, olikin viljelypalsta, jolla kasvatettiin vihanneksia ja perunaa, sekä sika tai kaneja kasvamassa pihan perällä. Myös kerrostaloissa saatettiin pitää possua kylpyhuoneessa tai keittiössä.
Jouluna tahdottiin sodankin keskellä tarjota perinteisiä jouluruokia. Tämä vaati kekseliäisyyttä ja paljon työtä. Korttiannoksia ryhdyttiin säästämään hyvissä ajoin, jotta joulupöydässä voisi olla esimerkiksi lihaa ja jotain makeaa tarjolla. Tarvikkeita jonotettiin tuntikaupalla. Kinkkua ei silti monessakaan pöydässä ollut, etenkään kaupungeissa. Eläimistä käytettiin kaikki osat; verivanukasta, mahasylttymuhennosta, vasikanaivomuhennosta ja sisälmyspihvejä valmistettiin. Lihaa jatkettiin usein sienillä ja juureksilla. Joulupöydässä kokolihan sijaan saattoi olla myös aladobia, lihahyytelöä, johon käytettiin sian sorkkia tai pää. Makua saatettiin vahvistaa Lahden liemivoimalla, lihankorviketahnalla, jota Lahden Polttimo Oy valmisti lipeästä jalostetusta ravintohiivasta. Lihan ohella tai sijaan joulupöydässä saattoi olla kalaa. Lipeäkala sekä järvikalat ja silakka tarjottiin perunan ja juureslaatikoiden rinnalla.
Perunakin meni kortille elokuussa 1942. Silti joulupöytään sitä yleensä riitti. Lanttu kylmänkestävänä juureksena näytteli usein pääroolia niin arki- kuin juhlapöydässä. Porkkanaa ja punajuurta hyödynnettiin myös hyvin monessa muodossa rosolleista karamelleihin.
Jälkiruokia ja joululeivonnaisiakin valmistettiin. Perheessä saattoi jokainen saada esimerkiksi yhden joulupullan. Sokerin, voin ja vehnäjauhojen puutteessa hyödynnettiin itsetehtyjä perunajauhoja, sokerijuurikkaasta keitettyä siirappia ja marjoja. Näin saatiin kiisseleitä ja kakkuja. Sekahedelmäsopasta voitiin vain haaveilla; samannäköistä mutta ei lainkaan saman makuista soppaa keitettiin kotikaljasta. Ne, joilla oli rahaa ja suhteita, nauttivat joulusta huomattavasti leveämmin. Mustassa pörssissä liikkui monenlaista tavaraa, mutta hinnat olivat kovat.
Ruispiparkakut
4 dl ruisjauhoja
0,7 dl voisulaa
1 muna
1 dl siirappia
1 dl maitoa
0,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl mausteita
Muna ja sokeri vatkataan, siirappi, sula voi, maito, mausteet ja pieneen jauhomäärään sekoitettu leivinjauhe lisätään. Viimeksi lisätään jauhot. Taikina saa kovettua kylmässä paikassa. Piparkakut leivotaan tavalliseen tapaan ja paistetaan kohtalaisessa uuninlämmössä.
Kauraryynikakku
0,5 l maitoa
0,5 l kauraryynejä
hiukan suolaa
marjasosetta
kuorrutus maitokiisselillä
Voideltuun vuokaan pannaan kerroksittain makeata marjasosetta ja maito-kauraryyniseosta, joka on kevyesti maustettu suolalla. Alimmainen ja päällimmäinen kerros on kauraryyniseosta. Kakku paistetaan hyvässä uuninlämmössä kypsäksi. Jäähtyneenä se kaadetaan vadille ja kuorrutetaan maitokiisselillä ja pinnalle ripotellaan koristeeksi esimerkiksi paahdettuja kauraryynejä, jotka ovat sopivaa mantelinkorviketta.
Reseptit kirjasta Kallioniemi, Jouni (toim.) 2006: 123 Sotavuosien ruokaohjetta. Jyväskylä: Vähäheikkilän Kustannus.
Kirjoittaja
FL Leena Hangasmaa, tutkija
Mitä tapahtui näyttelytuotannossa 2020 ja mitä tehdään 2021
Vuosi 2020 on ollut Muistin näyttelytuottajalle vauhdikas. Kun tehdään kokonaan uutta tiedekeskusta, työtä on valtavan paljon. Usein museot ja tiedekeskukset pitävät sisällään useita näyttelyosioita ja niitä uudistetaan yksi kerrallaan, mutta uutta tehdessä koko kokonaisuus on työn alla yhtä aikaa. Muistin tuleva näyttelykokonaisuus sisältää useita toisistaan täysin poikkeavia kohteita, joista jokainen vaatii paljon monenlaista työtä.
Näyttelyn tuotanto alkaa suunnittelusta: mistä halutaan kertoa, mitkä asiat siihen liittyvät, mitä halutaan nostaa esille? Tässä työssä Muistin tieteellisellä neuvottelukunnalla on ollut merkittävä rooli. Kun aiheet ja teemat ovat selvillä, mietitään, millaisin esittämisen tavoin keskeinen viesti saadaan välitettyä.
Näyttely tarjoaa mediana erilaisia työkaluja asioista kertomiseen: tunteisiin vetoava videoesitys historiallisten henkilöiden kokemuksista toimii toisessa kohtaa paremmin, toisessa taas seinälle projisoitu datavisualisointi tai vitriiniin asetettu esine ja siitä lisätietoa antava kosketusnäyttö. Työryhmässä pohditaan, mikä näkökulma valitaan, millainen tieto ja tunnelma kävijälle halutaan tarjota. Muistissa suunnittelutyö on ollut käynnissä jo pitkään, mutta sitä on riittänyt myös kuluneelle vuodelle. Porukalla olemme hioneet hyvistä ideoista toimivia näyttelykonsepteja.
Kun suunnitelmat ovat valmiina, alkaa tutkijoiden kova perustyö. He keräävät tarvittavat aineistot, selvittävät, kirjoittavat, etsivät kuvia, asiakirjoja ja esineitä. He laativat videotuotantojen käsikirjoituksia tutkimuskirjallisuutta ja mielikuvitusta yhdistäen, keräävät koosteita tärkeimmistä tapahtumista aikajanoille, selailevat arkistoja, koostavat ja karsivat ja tekevät loputtoman määrän valintoja siitä, mitä kaikkea näyttelyssä voidaan esittää. Sisällöntuotanto on näyttelyntekemisen ydintyötä, jonka merkitys jää usein piiloon. Onneksi olemme saaneet tiimiimme lahjakkaita tutkijoita, jotka kaivavat esiin kaiken tarvittavan. Aina välillä käy ilmi, ettei kaivattua kuvaa tai tietoa ole olemassa. Sekin on kuitenkin tulos, joka kertoo historiasta – ja siitäkin voi näyttelyssä kertoa.
Sisällöntuotannon edetessä mukaan prosessiin tulevat erilaiset talon ulkopuoliset tuottajat ja tekijät. Nykyaikainen näyttely vaatii niin monenlaista osaamista, ettei sitä kaikkea mitenkään voi löytyä omalta henkilökunnalta. Tämä on näyttelytuottajan kannalta kiireisin työvaihe: on löydettävä puuseppä, liuta näyttelijöitä, graafikko, ohjaaja, valo- ja äänisuunnittelija, VR-tuottaja, mustavalkokuvien värittäjä, taiteilija, lavastesuunnittelija, arkistonhoitaja, sähkömies, koodari ja kääntäjä – noin muutamia mainitakseni. Heidän kanssaan on sovittava mitä tehdään ja milloin, tarjottava oikeat aineistot oikeille henkilöille, seurattava työn etenemistä ja kommentoitava, viilattava ja hiottava lopputulosta. Siinä riittää langanpäitä pideltäväksi, mutta on ollut ilo huomata, kuinka ammattitaitoisia ihmisiä ympäriltämme löytyy. On myös avartavaa päästä seuraamaan niin monenlaisia ammattilaisia heidän työssään.
Vuosi 2021 laittaa vielä viimeisen vaihteen silmään, kun edellisten lisäksi pakettiin tulevat näyttelyrakenteiden rakennustyöt, tekniikan asennukset ja lopulta kaikkien sisältöjen paikoilleen asettaminen. Jo nyt tänä syksynä valmistuneissa näyttelytiloissamme tapahtuu hiljalleen muutoksia: lipunmyyntitiski on kohonnut kauppaan ja seinät alkavat saada näyttelyilmeen mukaista väriä ylleen. Tällaiset konkreettiset edistysaskeleet ilahduttavat näyttelytuottajaa eniten ja antavat virtaa arjen pyöritykseen. Kun on monta haastetta ratkaistavana, saan iloa videotuotannon viimeisimmän editointikierroksen tuloksesta tai tuoreen maalipinnan tuoksusta. Ja tätä riemua on luvassa ensi vuodelle runsain mitoin!
Jenni Korhonen, näyttelytuottaja
Hallintoneuvoston puheenjohtaja Paavo Lipponen: Sodan kokemus tulee muistaa
Sodan ja rauhan keskus Muistin hallintoneuvoston puheenjohtaja Paavo Lipponen näkee, että Suomessa on tarve sodan kokemusta monipuolisesti käsittelevälle keskukselle.
Entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies Lipponen on kokenut sodan myös omassa elämässään.
– Sota on aina suuri tragedia, olen itsekin kokenut sen lapsena. Muistan, kun menimme Lapissa Ruotsin puolelle evakkoon, ylitimme joen ja katsoimme, kun Pello paloi. Isäni oli mukana kaikissa kolmessa sodassa ja äitini sai toimistaan talvisodan kotirintamalla mitalin. Näen heidät ja heidän sukupolvensa sankareina, jotka pelastivat Suomen itsenäisyyden. Tuota sukupolvea ja heidän tekojaan pitää muistaa.
– Sekin oli melkoinen kokemus, kun rauha tuli ja pääsimme takaisin Suomeen. Suomen tahto nousta sodasta oli todella vaikuttava. Lappi rakennettiin saman rakennuskannan mittaluokkaan kuin ennen sotaa, parissa, kolmessa vuodessa. Rauha antoi mahdollisuuden Suomen nousuun, sillä rauha on kaiken kehityksen edellytys, ja se mahdollistaa ihmisoikeuksien toteutumisen ja demokratian, Lipponen sanoo.
Lipponen näkee Sodan ja rauhan keskus Muistin tärkeäksi erityisesti muistamisen ja kokemuksen välittämisen näkökulmasta.
– Muisti on tärkeä, koska tarvitsemme nykyaikaisen keskuksen, jossa on esillä viime sotien aika. Muistista tulee kansainvälisen tason kohde, jossa hyödynnetään nykyaikaisinta teknologiaa ja joka esittää sodan ja sen kokemuksen, ei pelkästään sodan historiaa, uudella tavalla. Muistin näyttelyissä tuodaan esille sodan kokemuksen eri puolet: miten sota on koettu rintamalla, myöskin vastapuolella, miltä se on tuntunut kotirintamalla ja mitä se merkitsi esimerkiksi perheille ja ihmisten kohtaloille, tästä on kysymys.
Muistin suunnittelussa ja valmistelussa hallintoneuvoston puheenjohtaja on ollut mukana alusta saakka.
– Muistin perustaminen on edennyt erittäin hyvin. Kyseessähän on pitkäaikainen hanke, sillä idea keskuksesta on syntynyt jo kauan sitten ja sitä on matkan varrella kehitelty monella tapaa, aiemmissa suunnitteluvaiheissa mukana oli myös venäläistutkijoita. Olemme kiitollisia siitä, että Mikkelin kaupunki on lähtenyt tukemaan hanketta vahvasti ja mukaan on saatu erilaisia säätiöitä ja muita aiheesta kiinnostuneita toimijoita. Hanketta on valmisteltu erittäin ammattitaitoisesti eri vaiheissa ja uskon, että Mikkeliin avautuu aivan aikataulussaan tasokas, tieteellisesti korkeatasoinen kohde. Samoissa tiloissa sijaitsevat Muisti ja Päämajamuseo nostavat Mikkelin aivan omaan luokkaansa Suomen sotien muistamisessa ja käsittelyssä, Suomen Päämajakaupunkina.
80 vuotta talvisodasta
Miten vuoden 1939 tapahtumat etenivät? Miten Suomi ajautui talvisotaan? Seuraamme Muistin Facebookissa sekä verkkosivulla vuoden 1939 tapahtumia samoina päivämäärinä kuin ne aikanaan tapahtuivat.
Marraskuu 1939
30.11.1939
Neuvostojoukot ylittivät Suomen rajan useista kohdin vailla sodanjulistusta. Vaikka Suomen hallitus ja kansa olivat viimeiseen saakka optimistisesti uskoneet, että neuvotteluratkaisu olisi mahdollinen, pahin oli nyt tapahtunut: maa oli sodassa.
Suomen II armeijakunnan komentaja Harald Öhqvist merkitsi päiväkirjaansa: ”Klo 7.30 soitti Takkula ja ilmoitti venäläisten klo 7 tienoissa avanneen tykkitulen pitkin koko rajaa.” Suomi julistettiin sotatilaan ja Mannerheimista tuli Suomen armeijan ylipäällikkö.
Neuvostoilmavoimat pommittivat heti sodan alettua useita suomalaisia kaupunkeja, mm. Viipuria ja Helsinkiä. Koska siviiliväestöön kohdistuvat ilmapommitukset olivat tuolloin uusi ilmiö, ihmisiä oli virheellisesti ohjeistettu jopa hakeutumaan avoimille paikoille, jotta lentäjät näkisivät nämä eivätkä vahingossa pommittaisi. esimerkiksi osa Cajanderin hallituksen ministereistä haki pommituksen aikana suojaa Ritarihuoneen puiston lehdettömien puiden alta.
Ihmiset eivät myöskään ottaneet hälytyksiä tosissaan: Helsingin Erottajalla siviilit jopa vilkuttivat pommikoneille. Tämä selittää osaltaan ensimmäisen sotapäivän uhrimäärän. Neuvostoliitto pyrki pommituksien avulla murtamaan Suomen henkisen selkärangan, mutta yritys kääntyi itseään vastaan. Maan Turva raportoi: ”Pommitukset ovat synnyttäneet kaikkialla maassa ja kaikissa kansankerroksissa järkkymättömän tahdon vastustaa maahan tunkeutuvaa vihollista viimeiseen asti”.
Kuva: Helsingin pommituksissa loukkaantunut siviili. (SA-kuva.)
26.-29.11.1939
Saadakseen syyn hyökkäykseen marraskuussa 1939, Neuvostoliitto järjesti Mainilan laukauksina tunnetun provokaation. Neuvostotykistö tulitti noin 800 metrin päässä rajasta Neuvostoliiton puolella sijaitsevaa Mainilan kylää. Neuvostojohto syytti 26.11. lähettämässään nootissa tapauksesta Suomea ja järjesti tapauksen ympärille laajamittaisen propagandakampanjan.
Suomi jätti seuraavana päivänä vastausnoottinsa, jossa todettiin, että laukauksia ei ole voitu ampua Suomen puolelta. Myöhempi tutkimus osoitti, että myös Neuvostoliiton väitteet laukauksien aiheuttamista kuolonuhreista olivat tekaistuja.
28. marraskuuta Neuvostoliitto jätti Suomelle nootin, jossa ilmoitti yksipuolisesti irtisanovansa Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen.
29. marraskuuta Neuvostoliitto ilmoitti katkaisevansa diplomaattisuhteet Suomeen. Neuvostoliiton lähetystön henkilökunta poistui Suomesta joulukuun alussa saksalaisella hl. Donaulla, joka vei matkustajat Tallinnaan.
Kuvat:
1. Suomalaisupseeri selostaa tilannetta Suomeen saapuneille ulkomaisille lehtimiehille. (SA-kuva.)
2. Hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoitustilaisuus 1932. (Wikimedia)
13.11.1939
Suomen neuvottelijat palasivat 13.11.1939 Moskovasta neuvotteluyhteyden katkettua. Suomessa katkosta pidettiin yleisesti väliaikaisena. Samana päivänä Moskovassa alettiin kuitenkin koota Suomelle ”kansanvaltaista hallitusta”, myöhempää Kuusisen hallitusta, jonka johtoon kutsuttiin Arvo ”Poika” Tuominen. Tuominen kieltäytyi tehtävästä.
Kuva: Arvo Tuominen 1950-luvulla. (Wikipedia.)
9.11.1939
Stalin, Molov, Paasikivi ja Tanner tapasivat Moskovassa viimeisen kerran ennen neuvotteluyhteyden katkeamista. Yhteisymmärrykseen ei päästy tälläkään kertaa, ei edes Kannaksen rajalinjasta. Osapuolten näkemykset jäivät liian kauaksi toisistaan, ja toisaalta Suomessa yleinen mielipide ei olisi sallinut Neuvostoliiton vaatimuksiin.
Kuva: Stalin ja Molotov. (Wikimedia.)
31.10.1939
Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov piti korkeimman neuvoston kokouksessa puheen, jossa hän julkisti Neuvostoliiton keskeisimmät vaatimukset Suomelle. Samanaikaisesti Paasikivi ja Tanner olivat menossa Moskovaan kolmatta neuvottelukierrosta varten.
Kuva: Paasikivi ja Tanner lähdössä Moskovaan. (SA-kuva.)
23.10.1939
Paasikivi ja Tanner kävivät neuvotteluja alueluovutuksista venäläisten kanssa 23.10.1939. Yhteisymmärrykseen ei päästy. Samalla viikolla hallitus ja eduskuntaryhmät neuvottelivat toistuvasti Suomen linjasta Moskovan neuvotteluja silmällä pitäen. Hangon tukikohtaa suomalaiset eivät katsoneet voivansa luovuttaa, mutta Kannaksella oltiin nyt valmiita joihinkin myönnytyksiin.
Kuva: Kansanedustajille esitellään Karjalankannaksella tehtyjä linnoitustöitä ennen talvisotaa. (SA-kuva)
17.10.1939
C. G. E. Mannerheim nimitetettiin tasavallan presidentin asetuksella puolustusvoimien komentajaksi 17.10.1939.
Seuraavana päivänä 18.10. Suomessa julkaistiin USA:n presidentti Rooseveltin vetoomus Neuvostoliitolle:
”Yhdysvaltain presidentti lähettää tervehdyksensä presidentti Kalininille seuraavan henkilökohtaisen viestin kera:
Vaikka Yhdysvallat eivät sekaannu vallitseviin vastakkainasetteluihin Euroopassa, presidentti toivoo voivansa kiinnittää huomiota siihen pitkään ja syvään ystävyyteen, joka vallitsee Yhdysvaltojen ja Suomen välillä. Hän tuntee voivansa saattaa tämän presidentti Kalininin tietoon, kun muistamme ne yhteiset ponnistelumme, jotka johtivat vuosia sitten ystävällisten suhteiden palautumiseen Neuvosto-Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä.
Amerikassa on paljon suomalaista syntyperää olevia kansalaisia ja kansakunnalla kokonaisuudessaan on aivan erityinen ystävyys Suomea kohtaan. Tämän vuoksi presidentti toivoo, että Neuvosto-Venäjän hallitus ei tule tekemään mitään sellaisia vaatimuksia, jotka ovat vastakkaisia tuon tasavallan itsenäisyydelle, koskemattomuudelle ja elintärkeille eduille.”
Kuva: Sotamarsalkka Mannerheim talvisodan alla siviilipuvussa. (SA-kuva)
15.10.1939
Sanomalehdistössä julkistettiin 15.10.1939 Lotta Svärd -järjestön vetoomus kansalaisille, jotta nämä toimittaisivat lämpimiä vaatteita reserviläisiä varten keräyspaikkoihin.
Kuva: Armeijan varusteita valmistetaan talvisodan aikana naisvoimin. (SA-kuva)
Mikko Karjalainen: Mannerheimin Päämaja
Kauan odotettu kokonaisesitys on Mannerheimin Päämajasta on ilmestynyt mikkeliläislähtöisen, Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Mikko Karjalaisen tutkimusten tuloksena.
Mannerheimin Päämajassa Mikkelissä tehtiin Suomen kohtalon määritelleet ratkaisut. Millaista oli arki ja juhla Päämajassa? Havahduttiinko Päämajassa suurhyökkäyksen uhkaan keväällä 1944?
Mikko Karjalainen saapuu Mikkeliin esitelmöimään Mannerheimin Päämaja -kirjastaan ja Päämajan kiinnostavasta historiasta 26.11. Tilaisuus on maksuton. Ennen tilaisuutta paikalla kirjamyynti, jonka yhteydessä Mikko Karjalainen signeeraa teoksia.
Aika: 26.11. klo 17-19
Paikka: Kampussali A, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK, Patteristonkatu 3, Mikkeli.
Lisätietoa kirjasta: https://otava.fi/kirjat/mannerheimin-paamaja/
Tapahtuman järjestävät yhteistyössä: Jalkaväkimuseo, Päämajamuseo ja Sodan ja rauhan keskus Muisti
Sotahistoriasyksy 2019 – Uutta, vanhaa ja lainattua
Sotahistoriallinen kirjallisuus ja sotahistoriaan liittyvät tilaisuudet nauttivat Suomessa perinteisesti suurta suosiota. Ei olekaan yllättävää, että Suomen viime sotiin ja toiseen maailmansotaan laajemminkin liittyvää kirjallisuutta löytyy kustantajien katalogeista vuosi toisensa jälkeen. Joka vuosi järjestetään myös runsaasti erilaisia sotahistoriallisia tapahtumia. Tässä katsauksessa tarkastellaan muutamien nostojen kautta vuoden 2019 kirjatuotantoa ja muita sotahistoriallisia julkaisuja sekä tapahtumia ja julkista keskustelua.
Ensi vilkaisulla vuosi 2019 näyttäytyy jonkinlaisena suvantovaiheena kahden kiivastempoisen vuoden jälkeen. Vuodet 2017 ja 2018 olivat erikoistapauksia merkkivuosiasemansa ansiosta: vuonna 2017 julkisuudesta nousi erityisesti esille 100 vuotta täyttäneen Suomen itsenäistymiskehitys, vuoden 2018 kirjatuotantoa ja julkista keskustelua yleensäkin hallitsi kansan kahtia repinyt vuoden 1918 sisällissota ja siihen liittyvät eri näkökulmat.
Sotahistoria nousee silti otsikoihin myös vuonna 2019. Alkuvuoden osalta keskustelua on hallinnut kysymys suomalaisten SS-miesten osallisuudesta sotarikoksiin Saksan itärintamalla. Keskustelun aloitti kirkkohistorian dosentti André Swanström jo vuonna 2018 julkaistulla teoksellaan Hakaristin ritarit (Atena kustannus). Aiheen toi uudelleen julkisuuteen helmikuussa 2019 julkaistu Kansallisarkiston selvitys sekä sen nostattama kiivas keskustelu. Tämän monipolvisen keskustelun vaiheet on nyt koottu Agricolaverkkoon tutustuttavaksi.
Muistovuosia riittää myös vuodelle 2019. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan alkamisesta sekä 75 vuotta Neuvostoliiton suurhyökkäyksestä kesällä 1944. Kansainvälisistä tapahtumista voidaan mainita Varsovan kansannousu 1944.
Suomessa erityisesti talvisodan muistovuosi näkyy kirjatuotannossa. Sotaa edeltänyt viimeinen rauhan kausi on fokuksessa Jussi Jäppisen teoksessa Viimeisen kesän maisemia (Atena), jossa esitellään Suomea vuonna 1939 kierrelleen saksalaisen valokuvaajan kuvaperintöä. Pekka Visurin ja Eino Murtorinteen teos Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940 (Docendo) puolestaan lupaa uusia tietoa Suomen asemasta suurvaltojen välissä. Lapin sotahistoriaan erikoistuneelta tietokirjailija Mika Kuljulta taas ilmestyy talvisodan Lapin rintamaa käsittelevä teos Kaksintaistelu lumessa – Lapin talvisota 1939–1940 (Gummerus).
Tarjolla on silti myös muuta kuin talvisotaa käsitteleviä teoksia: esimerkiksi Mikko Karjalaisen teos Mannerheimin päämaja (Otava), jossa Suomen sotahistoriallisen hermokeskuksen historiaa tarkastellaan kokonaisesityksenä lukuisista eri näkökulmista. Joukko-osastohistorioista kiinnostuneet ilahtunevat Erkki Nordbergin ja Jarmo Niemisen Ässärykmentin jatkosotaa käsittelevästä teoksesta Ässät jyllää! Stadin kundit jatkosodassa (Gummerus). Vuosi 2019 on myös suomalaisen tykistöaselajin 100-vuotisjuhlavuosi, ja suurteoksiin erikoistuneelta Amanita-kustantamolta ilmestyykin Suomen tykistön satavuotisjuhlakirja Tuli-iskuja! Suomalainen tykistö 100 vuotta.
Sotahistoriaa julkaistaan myös muuten kuin kirjamuodossa. Vuonna 2019 erityisesti talvisota on inspiroinut pelintekijöitä: Tamperelainen Timo Pohja on julkaissut elektronisen version lautapelistään the Coldest Winter, varsinaissuomalaisen Linden Lake Games -pelikustantamon Jäinen kuolema – Suomen talvisota 1939-1940 ilmestyy fyysisenä lautapelinä loka-marraskuussa.
Vuoteen 2019 mahtuu myös runsaasti erilaisia sotahistoriallisia seminaareja ja muita tapahtumia. Sodan ja Rauhan keskus Muisti on mukana järjestämässä Mikkelin kolmatta sotakirjallisuustapahtumaa, jonka teemana on juhlavuoteen sopivasti talvisota. Tänä vuonna 75-vuotista taivaltaan juhlinut Suomen Sotahistoriallinen seura ry. puolestaan järjestää syksyn aikana muun muassa Vienan roolia sodissa käsittelevän miniseminaarin Helsingissä sekä tiedusteluhistoriaan keskittyvän seminaarin Jyväskylässä.
Tekstin on kirjoittanut Olli Kleemola, erikoistutkija
Muistin Pia Puntaselle kotiseututyön korkein tunnustus
Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtajalle ja Sodan ja rauhan keskus Muistin tukisäätiö sr:n asiamiehelle Pia Puntaselle on myönnetty Suomen Kotiseutuliiton kotiseututyön ansiomitali, joka on Kotiseutuliiton korkein tunnustuksen osoitus.
Mitalin saivat myös tuusulalainen Sakari Heikkilä, kauhajokelainen Jussi Kleemola, mikkeliläinen Heikki Kupiainen, lapinlahtelainen Mirja Lehikoinen, leppävirtalainen Kirsi Moisander ja merikarvialainen Jorma Rinne. Mitaleja jaetaan kerran vuodessa, ja ne luovutetaan Valtakunnallisten kotiseutupäivien gaalassa. Tänä vuonna gaala järjestettiin lauantaina 10. elokuuta Rykmentinpuistossa Tuusulassa, Hyrylän lakkautetun varuskunnan historiallisessa miljöössä. Ansiomitalin myöntäminen edellyttää saajalta maakunnallisia tai valtakunnallisia ansioita kotiseututyössä tai erittäin merkittäviä ansioita paikallisessa kotiseututyössä.
Kotiseutuliitto kertoo Puntasen ansioista näin: ”Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtaja ja säätiöasiamies, historiantutkija Pia Puntanen on tullut kulttuuriperintökentällä tunnetuksi myös Suomen Kotiseutuliiton hallituksen aktiivisena jäsenenä, Kotiseutu-vuosikirjan toimituskunnan jäsenenä sekä muun muassa Vuoden kotiseututeko -raadin puheenjohtajana. Puntasen työuran aikaisena linjana kulkevat sotaan ja sotien perintöön liittyvät tutkimukset ja hankkeet: hän oli projektipäällikkönä Mikkelissä vuonna 2015 järjestetyssä kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa, järjestämässä Mikkelin sotakirjallisuustapahtumaa ja nyt Sodan ja rauhan keskus Muistin sisältöjohtajana. Puntanen on viime vuosina myös kirjoittanut useita yritysten, kuntien ja yhteisöjen historioita sekä on ollut laatimassa Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelmaa. Puntasen ansiot sekä paikallisessa, maakunnallisessa että valtakunnallisessa kotiseutu- ja kulttuuriperintötyössä on katsottu erittäin merkittäviksi.”
Historiallinen päämajatalo saa uuden ilmeen
Sodan ja rauhan keskus Muisti avautuu keväällä 2021 kaikkien Suomen itsenäisyyden ajan sotien päämajana toimineessa rakennuksessa Mikkelin keskustassa. Sekä rakennuksen ulkoalue että sisätilat saavat uuden, mutta rakennuksen historiaa kunnioittavan ilmeen.
1900-luvun alussa kouluksi valmistunut Päämajatalo palveli ylipäällikkö Mannerheimin johdossa puolustusvoimien päämajana sekä talvisodan että jatkosodan aikana. Rakennus toimi sotien jälkeen jälleen kouluna ja viimeisimpänä siellä on ollut Mikkelin kaupungin toimistoja. Rakennuksen koillispäädyssä on sijainnut vuodesta 1974 lähtien Päämajamuseo, joka jatkaa toimintaansa Sodan ja rauhan keskus Muistin yhteydessä.
Päämajatalon tilat vaativat muokkaamista avattavan tiedekeskuksen tarpeisiin sopiviksi. Rakennuksen ilme tulee muuttumaan sekä ulko- että sisäpuolelta.
– Tässä projektissa saadaan kaikki: rakennus, jolla on hieno menneisyys ja tarinat, tinkimättä toimivista, mukautumiskykyisistä tiloista. Säilytetään vanhaa ja vaalitaan rakennuksen henkeä, mutta saadaan näyttävä sisältö, sanoo Muistin muutostöistä vastaava näyttelytuottaja Jenni Korhonen.
Muutostöiden ja näyttelyarkkitehtuurin suunnittelusta vastaa lahtelainen Arkviiri Oy.
– Suunnitelmissa ollaan jo varsin pitkällä, aivan pian siirrytään seuraaviin vaiheisiin: kilpailutukseen ja konkreettiseen töiden aloittamiseen. Suurimmat muutokset koskevat piha-aluetta ja talon sisäpuolta, julkisivuun tulee vain pieniä muutoksia. Piha-alue tulee muuttumaan merkittävästi nykyisestä: tavoitteena kaupunkilaisille avoin oleskelutila, jonka läpi saa kulkea ja jossa saa vapaasti oleskella, Korhonen selittää.
Urakkakilpailutus alkaa pian
Päämajatalon muutostöiden rakennuttajana toimii Mikkelin kaupunki, joka myös omistaa kiinteistön. Remontin toteutuksesta järjestetään kilpailutus tänä syksynä ja töiden suunnitellaan alkavan vielä tämän vuoden puolella.
– Urakkakilpailutus avataan elokuun lopulla julkisten hankintojen ilmoituskanava Hilmassa. Työt on tarkoitus aloittaa marras-joulukuussa. Muutostöissä menee noin vuosi, eli tilojen on ajateltu olevan valmiina vuodenvaihteessa 2020-2021, näin ollen näyttelyn rakentamiselle jää riittävästi aikaa, kertoo rakennuttaja Saija Himanen Mikkelin kaupungilta.
Muutostöiden kustannukset ovat noin 3 miljoonaa euroa.
– Rakenteelliset muutokset ovat melko pieniä, sillä olemassa olevia rakenteita pystytään hyvin hyödyntämään. Erillisenä hankkeena toteutetaan samaan aikaan Päämajatalon vesikaton uusinta, joka olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä. Muistin suunnitteluvaiheessa on huomioitu se, että investoinnit tuottavat aluetaloudellisia vaikutuksia, toisin sanoen Muisti tuo aikanaan euroja paikkakunnalle, sanoo Mikkelin kaupungin kiinteistöjohtaja Jarkko Hyttinen.
Perustaminen etenee aikataulussa
Muistin perustaminen etenee muiltakin osin tavoiteaikataulussa. Avainhenkilöt on saatu vuoden ensimmäisen puoliskon aikana rekrytoitua ja viimeisimpänä heistä aloittaa pedagogi Jere Linnanen elokuussa.
– Syksyn aikana paneudutaan muun muassa sisältöasioihin ja aletaan kehittää verkkopalveluita. Järjestämme myös kolmatta kertaa Mikkelin sotakirjallisuustapahtuman syyskuun lopussa yhteistyökumppaniemme kanssa, tällä kertaa teemana on talvisota. Muistista rakennetaan kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävää vierailukohdetta, joten viestinnän ja markkinoinnin toimenpiteillä on tulevina vuosina suuri merkitys, nekin alkavat suunnitteluvaiheen jälkeen näkyvämmin tänä syksynä, luettelee sisältöjohtaja Pia Puntanen tulevia vaiheita.
– Muistin tiloihin tulevaan kahvila-ravintolaan etsitään ulkopuolista yrittäjää. Kutsumme myöhemmin syksyn aikana asiasta kiinnostuneita kuulemaan lisää, eli kiinnostuksestaan kannattaa meille kertoa, vinkkaa Puntanen.
Päämajatalon muutokset
Päämajatalon piha jakautuu tulevaisuudessa kolmeen osaan
- Päämajamuseon edustalle tulee paraatipiha, joka toimii muistumana Päämajan toiminnan ajalta.
- Pääpiha on pääsisäänkäynnin ympärillä: uusi moderni katos korostaa sisäänkäyntiä ja saapujille tehdään selkeät kulkureitit. Ravintola-kahvilan edustalle tulee terassi, jonka yhteyteen tulee uusi, luonnonmateriaaleja hyödyntävä leikkialue.
- Savilahdenkadun puoleiseen päätyyn tulee pysäköintitilaa pyörille ja autoille.
Sisätilat
- Sisätiloissa muutostyöt ovat ennen kaikkea tilojen riisumista ja pintojen uusimista. Jonkin verran seiniä puretaan tilojen avaamiseksi ja vain yksi välikatto puretaan. Isommat muutokset keskittyvät talon toiseen päätyyn ja toisaalla koulumaisuutta vaalitaan säilyttämällä pitkän käytävän varrella sijaitsevat luokkahuoneet.
- Vanhan juhlasalin paikalle rakennetaan 120-paikkainen auditorio, joka palvelee näyttelykävijöiden ja omien tapahtumien lisäksi vuokrattavana tilana esimerkiksi kokousten tai seminaarien järjestämiseen. Auditorio varustetaan modernilla esitystekniikalla ja nousevalla katsomolla.
- Saavutettavuutta ja esteettömyyttä parannetaan rakentamalla hissi.
- Näyttelypinta-alaa saadaan noin 700 neliötä Sodan ja rauhan keskus Muistin puolelle. Näyttelykierto tulee yhdistämään Muistin ja Päämajamuseon asiakkaan näkökulmasta yhdeksi kokonaisuudeksi: asiakas kiertää rakennuksessa siten, että aloittaa Muistin puolelta, siirtyy puolessa välissä Päämajamuseoon ja palaa sitten Muistiin. Näin yhdellä käynnillä sotaa tarkastellaan kahdesta toisiaan täydentävästä näkökulmasta: sodan kokemisen ja sen johtamisen kautta.
- Kierrettyään näyttelyt, asiakas voi poistua joko tiedekeskuksen kaupan tai entiseen ruokalaan sijoittuvan ravintola-kahvilan kautta.
1. kerros
2. kerros
Haluatko osallistua Muistin matkalle?
Sodan ja rauhan keskus Muisti julkaisee vuonna 2019 uutiskirjeen noin kahden kuukauden välein.
Kirjeessä kerromme Muistin perustamisen etenemisestä, värväyksistämme (avoimista työmahdollisuuksista), tapahtumistamme sekä muiden tahojen järjestämistä sodan ja rauhan teemoihin liittyvistä tapahtumista.
UUTISKIRJEEMME VOIT TILATA TÄÄLTÄ!
Muistin visuaalista ilmettä työstämään mikkeliläinen Hupi kollektiivi
Sodan ja rauhan keskus Muisti on valinnut visuaalisen ilmeensä suunnittelijaksi mikkeliläisten toimijoiden OiOi Collectiven, Haajan, 3dbasen sekä Metatavun muodostaman Hupi kollektiivin.
Yhteistyökumppani visuaalisen ilmeen toteutukseen valittiin tarjouskilpailulla. Kyseessä oli perustettavan tiedekeskuksen kannalta merkittävä ja näkyvä valinta, joten vaihtoehtoja kartoitettiin laajasti ja perusteellisesti.
– Saimme yhteensä 13 hyvää tarjousta, joista valitsimme parhaiten tarpeisiimme sopivan vaihtoehdon. Arvostimme erityisesti aiheeseen perehtymistä ja siihen liittyvää näkemyksellisyyttä, toteaa Sodan ja rauhan keskus Muisti Oy:n toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen.
Mikkeliläisen kollektiivin monipuolinen osaaminen palvelee hyvin Muistin tarpeita.
– On hienoa, että saimme kumppaniksemme tämän työryhmän, jossa yhdistyy visuaalisen markkinointiviestinnän osaaminen, digitietotaito sekä kyky vaativaan 3D-suunnitteluun. Haaja on tasokas ja valtakunnallisella tasolla mainetta niittänyt mainostoimisto, joka valittiin juuri suunnittelemaan Suomen olympiajoukkueen brändi-ilme Tokion olympialaisiin. OiOi:lla on kokemusta työskentelystä muun muassa Muumimuseon sekä Helsinki-Vantaan lentoaseman kanssa ja he tekevät mielenkiintoisia projekteja myös maailmalla. 3dbasen Christopher Hunter puolestaan on kansainvälisen tason 3D-taitaja, joka on työskennellyt muun muassa filmi- ja peliteollisuuden parissa, eli puhumme hyvin vakuuttavista referensseistä omaa ilmettämme ajatellen, jatkaa Leskinen.
– On hienoa päästä mukaan Muistin tarinaan näin alkuvaiheessa. Olen erityisen iloinen siitä, että Muistin työryhmä luottaa paikalliseen osaamiseen. Kansainvälistäkin huomiota saanut Muisti on kokonaisuutena erittäin mielenkiintoinen. On syntymässä jotain täysin uutta ja ennennäkemätöntä. Tällä työryhmällä saadaan varmasti näyttävää jälkeä aikaiseksi, kommentoi yhteistyötä osakas ja art director Juha Jukarainen Haajalta.
– Mielestäni Muistilla on hieno tausta-ajatus. On mahtavaa olla mukana luomassa juuri tässä ajassa näin tärkeää toimijaa. Muistin uudenlainen tapa käsitellä sotaa ja rauhaa viimeisimpään tutkimustietoon nojaten on mielenkiintoinen viestinnällinen haaste työllemme. Muodostimme Hupi kollektiivin juuri tämänkaltaisia, monenlaista osaamista vaativia projekteja varten. Pystymme tarjoamaan saman katon alta kokonaisuuksia, joista myös asiakas hyötyy, sanoo puolestaan Sami Kämppi OiOi:lta.