Kategoria: Näkökulmat
Sota ja rauha – entä Ukraina? – kenraali Gustav Hägglund Muistissa 30.9.2023
SODAN MUODOT
Valloitussota
on perinteinen sodan muoto, jolla mm. rakennettiin imperiumeja. Euroopassa näitä olivat Rooman imperiumi ja sitten mongolien imperiumi, jonka raunioille Venäjä rakensi imperiuminsa. Pietari Suuren aloitteesta tämä imperiumi laajeni 1700-luvulta alkaen länteen kunnes se hajosi Neuvostoliiton lopun mukana. Eurooppalaiset pyrkivät rakentamaan imperiumeja merten taa 1500-luvulta lähtien, Espanja, Portugal, Hollanti, Englanti, Ranska, Belgia, Saksa ja Italia.
Sisällissota
eli kamppailu vallasta rajallisella alueella oli pääasiallisin sodan muoto Euroopassa yli 1500 vuotta Rooman valtakunnan hajottua. Erilaiset kuppikunnat ottivat mittaa toisistaan kuten karoliinit ja habsburgit, katoliset ja protestantit, kenenkään saavuttamatta yliherruutta. Vasta Napoleon pystyi 1800-luvun alussa valtaamaan niin suuren osan Eurooppaa, että siihen olisi voinut perustaa imperiumin, mutta hänet syöstiin vallasta. Ainoat imperiumit luotiin Euroopan ulkopuolelle kun Ranska ja Englanti teollisen vallankumouksen ansiosta pystyivät ylivoimaisin asein valtaamaan suuren määrän merentakaisia maita 1800-luvulla.
Ydinsota
Ydinaseita on käytetty vain kerran, Toisen maailmansodan päätteeksi Japaniin. Amerikkalaiset kenraalit olisivat halunneet käyttää ydinaseita sekä Korean että Vietnamin sodissa, mutta poliittinen johto eväsi niiden käytön. Ydinasekilpa rävähti hetkeksi käyntiin Neuvostoliiton kehitettyä oman aseen; Ranska, Englanti ja Kiina hankkivat myös omansa. Kuuban kriisissä vuonna 1962 ajauduttiin ydinsodan kynnykselle, se herätti suurvallat huomaamaan että sota johtaisi maailman loppuun. Ydinaseita ryhdyttiin rajoittamaan ja sitten vähentämään sopimuksin, joista tärkeimmät Salt ja Start. Solmittiin Ydinsulkusopimus, johon valtaosa maailman maista liittyi, estämään ydinaseiden leviämistä uusiin maihin. Tähän myönteiseen kehitykseen vaikutti Kuuban Kriisin ohella juuri sitä ennen (1961) ilmestynyt ydinsodan merkittävin klassikko Herman Kahnin On Escalation. Siinä Kahn osoitti vakuuttavasti, että ydinsodan rajoittaminen on lähes mahdotonta. Ydinaseisiin tarttuminen johtaa ihmiskunnan tuhoon. Tämän ansiosta mikään paikallinen konflikti ei ole vuoden 1945 jälkeen laajentunut suursodaksi. Siitä meidän on kiittäminen ydinasepelotetta.
Agenttisota
Varsinkin suurvallat pyrkivät lietsomaan vallankumouksia agenttien avulla. Euroopassa tunnetuimpia ovat Venäjän lietsonnat naapurimaissaan Suomi ml. Mutta on USA:kin sitä harrastanut, esim Unkarissa 1956, Tsekkoslovakiassa 1968 ja Ukrainassa 2014. Agenttien välityksellä molemmat suurvallat ovat pyrkineet ohjaamaan kehitystä haluamaansa suuntaan Lähi-idässä, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Seurauksena on ollut moninaisia konflikteja ja sotia.
Epäsymmetrinen sota
suurvallan ja pienen maan välillä. Asetelma saattaa syntyä suurvallan raa’asta hyökkäyksestä pienemmän kimppuun kuten Talvisodassa, mutta myös seurauksena suurvallan tuesta korruptoituneelle hallitukselle kuten Vietnamissa 1960-luvulla ja Afganistanissa 1980-luvulla ja 2001-2021. Näissä suurvalta, Venäjä Afganistanissa, USA ensin Vietnamissa ja sitten Afganistanissa, hävisi sodan aseellisesta ja teknologisesta ylivoimastaan huolimatta. Tämä johtui puolustajan korkeammasta motivaatiosta ja tämän tuomasta kestävyydestä. Venäläiset ja amerikkalaiset kyllästyivät sotimiseen ja lähtivät kotiin. Aika on heikomman osapuolen valttikortti epäsymmetrisessä sodassa. Niin se oli Suomen viime sodissakin. Stalin lopetti hyökkäyksen 1940 koska pelkäsi joutuvansa sotaan Englannin ja Ranskan kanssa sodan pitkittyessä ja 1944 koska pelkäsi jäävänsä toiseksi matkalla Berliiniin.
Sodankäynnin välineet
Sotaa käydään edelleen pääasiassa samoin välinein kuin Toista maailmansotaa, modernisoituina tietenkin. Uutuuksia on kaksi: lennokit ja internet. Lennokit kehitti Israel, joka sitten lisensoi ne Yhdysvaltoihin. Kehitystä kuvaa se, että Afganistanin sodan alkaessa USA:lla oli parikymmentä lennokkia, sen loppuessa 8000. Lennokkeja voidaan valmistaa kännykän kokoisista pommikoneen mittoihin, varustaa ja aseistaa mitä moninaisempiin tarkoituksiin, ohjata läheltä tai kymmenien tuhansien kilometrien päästä, ohjelmoida etsimään ja tuhoamaan tietyn kohteen ja tekemään tämän kaiken ilman lentäjää. Viimemainittu ominaisuus on erityisen tärkeä israelilaisille ja amerikkalaisille, jotka pelkäävät alas ammutun lentokoneen miehistön jäävän vaikeasti vapautettavaksi panttivangiksi. Ihastuin israelilaisten lennokkeihin Libanonissa 1980-luvulla. Suomeen palattuani yritin kovasti innostaa Puolustusvoimia hankkimaan niitä. Vastakaikua en juuri saanut; minua pidettiin varmaan kaiken maailman leluihin hurahtaneena YK-miehenä. Ehkäpä säälistä tykistö lopulta hankki 6 lennokkia tulenjohtotehtäviin. Internet puolestaan on tavattomasti laajentanut hybridisodankäynnin keinovalikoimaa. Kyberhyökkäykset johtamis- ja asejärjestelmiä vastaan ovat arkipäivää. Somen avulla voidaan ihmisiä ja järjestöjä maalittaa ja vaikuttaa vaaleihin demokratioissa.
TIET RAUHAAN
Kukistamalla vastustaja
Tuolloin voittaja yleensä sanelee ehdot. Voitonhuumassa ne helposti laaditaan liian nöyryyttäviksi hävinneelle, jolloin ne muodostavat uuden sodan siemenen. Näin tapahtui Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Versaillesin rauhassa.Toisen maailmansodan jälkeen oli otettu opiksi eikä hävinneitä enää samassa määrin nöyryytetty. Näiden ruodussa pysyminen varmistettiin niiden lakeja muuttamalla ja muuntamalla miehitysjoukot liittolaisiksi niin Japanissa kuin Saksassa.
Neuvottelemalla
Tämä onnistuu helpoimmin pitkän sodan jälkeen kun osapuolet kyllästyvät sotimaan. Klassinen esimerkki tästä on kolmenkymmenen vuoden sodan jälkeen solmittu Westfalenin rauha 1648. Siinä osapuolet sopivat, että jokainen maa hoitaa suvereenisesti oman alueensa muiden siihen puuttumatta. Rauhanhäiritsijät suitsitaan yhdessä. Tätä mallia ystäväni Henry Kissinger suosittelee kirjassaan World Order noudatettavaksi nykymaailmassa. Westfalenin sopimus toikin Eurooppaan kymmenien vuosien rauhantilan. Napoleonin sotien jälkeisessä Wienin kongressissa vuonna 1814 päädyttiin samankaltaiseen tulokseen kuin Westfalenissa ja taas oli tuloksena kymmenien vuosien rauhantila maanosassamme.
Jäädyttämällä konflikti
Klassisena esimerkkinä esitetään Korean sodan jälkeen solmittu rauha. Sota oli keskeytynyt tulitaukoon. Ajan mittaan osapuolet väsyivät tähän ja kypsyivät rauhaan. Tämä malli sopii parhaiten suhteellisen rajallisiin konflikteihin kuten Israelin ja sen naapurimaiden välisiin yhteenottoihin. Siellähän rauha solmittiin sekä vuosien 1967 että 1973 sodissa aselevon jälkeen ja diplomaattisuhteitakin palautettiin ajan myötä. Aselepo ei kuitenkaan automaattisesti johda rauhaan. Esimerkiksi Armenian ja Azerbaidzan välillä on solmittu lukuisia aselepoja, mutta sota on pian taas leimahtanut käyntiin. Jäätynyttä konfliktia voidaan myös käyttää hyväksi valmistautumiseen sodan jatkamiseen. Tästä on läheisin esimerkki Ukrainan sota 2014 ja Minskin sopimus, jota Venäjä käytti juuri tuohon tarkoitukseen.
UKRAINAN SOTA
Vuonna 2014 sota oli vielä monimuotoinen. Krimillä ja muuallakin Ukrainan itäosissa oli kapinahenkeä maan uuden hallituksen leikattua venäjänkielisen väestön etuja. Venäjän agentit, vihreät miehet, yllyttivät väestöä aseelliseen vastarintaan. Venäjän asevoimat vyöryivät maahan ”pelastamaan” sorrettuja veljiään. Monin paikoin heidät otettiin vastaan vapauttajina.
Vuonna 2022 tilanne oli aivan toinen. Ukraina oli kuluneina 8 vuotena yhdistynyt kansallisvaltioksi, jossa isänmaallinen henki läpäisi kaikki kansankerrokset, venäjänkieliset mukaan lukien. Venäjän hyökkäys helmikuussa oli selväpiirteinen valloitusoperaatio ilman mitään lieventäviä verukkeita.
Ratkaisuksi sotaan on esitetty Korean mallia. Neuvoteltaisiin aselepo jonka aikana sitten osapuolet suostuteltaisiin rauhaan. Venäjä saisi pitää laittomasti liittämänsä alueet ja Ukraina saisi lännen turvatakuut EU- ja Natojäsenyyden kautta. Kumpainenkaan osapuoli ei menettäisi kasvojaan. Eikö olekkin mallikas ratkaisu aina vain jatkuvaan sotaan? EI ole mielestäni ollenkaan. Siinä on ainakin kolme heikkoutta. Ensinnäkin on kohtuutonta vaatia, että ukrainalaiset hyväksyisivät kaiken verenvuodatuksen, pommitusten ja hävityksen jälkeen että niihin syypää pääsisi kuin koira veräjästä. Toiseksi ratkaisu toisi sulan Putinin hattuun ja antaisi kimmokkeen jatkaa samalla linjalla muuallakin tilaisuuden ilmaantuessa. Kolmanneksi se vaurioittaisi vakavasti kansainvälistä sopimusjärjestelmää kun kaikki säännöt rikkonut sotarikollinen pääsi tuosta vaan jatkamaan toimiaan.
Venäjän päämääränä on nyt kovertaa Ukrainan tuki pitkittämällä sotaa. Mitä pitemmälle sota jatkuu sitä houkuttelevammaksi Korean mallin mukainen ratkaisu tulee Ukrainan tukijoidenkin mielessä. Afrikan maiden ja BRICS-maiden mielestä kyseessä on eurooppalaisten selkkaus, joka näiden kuuluu ratkaista sotkematta muuta maailmaa mukaan. Yhdysvalloissa kauhistellaan Eurooppaan Ukrainan tueksi suunnattuja dollareita. Kummahan se onkin ettei 500 miljoonaa eurooppalaista saa 140 miljoonaa venäläistä ruotuun. Rahaakin EU[1]mailla on 8 kertaa enemmän kuin Venäjällä ja tälläkin hetkellä enemmän miehiä aseissa kuin Venäjällä. EU:n on korkea aika ryhdistäytyä ja ottaa vastuu alueestaan ympäristöineen. Ilman omaa sotilaallista voimaa sitä ei pidetä varteenotettavana tekijänä kansainvälisessä politiikassa. Yhdysvaltain läsnäolon varaan ei turvallisuutta ole järkevää pitkän päälle rakentaa nyt kun sen päävihollinen on Kiina eikä Venäjä. Samalle alueelle ei kannata rakentaa kahta samojen maiden sotilasorganisaatiota; ainut järkevä ratkaisu on Naton eurooppalaisten rakenteiden siirtäminen EU:lle, kahden pilarin, EU:n ja USA:n Naton luominen, kuten olen jo kaksikymmentä vuotta suositellut.
EU:ssa olisi aivan välttämätöntä siirtyä turvallisuuspolitiikassa enemmistöpäätöksiin. Muuten Unioni ei kykene reagoimaan eteen tuleviin haasteisiin niiden vaatimalla nopeudella. Naton rakenteilla ja jäsenmaiden joukoilla varustettu päätöksenkykyinen Euroopan Unioni kykenisi myös turvaamaan Ukrainan itsenäisyyden. Ainut mitä USA:lta tarvitaan on ydinasesateenvarjo.
Muisti uuden edessä vilkkaan kesän jälkeen
Muistin kolmas kesä oli matkailusesongin näkökulmasta ensimmäinen ”normaali kesä”. Koronapandemia ei enää vaikuttanut ihmisten liikkuvuuteen ja elokuussa myös ulkomaiset matkailijat olivat jälleen liikkeellä. Vaikka taloudellinen tilanne maassa on kiristynyt ja Ukrainan sota edelleen käynnissä, kasvoi Muistin kävijämäärä – 25 000 kertaa kiitoksia vieraillemme!
Muistin kesään ja alkusyksyyn kuului myös kaksi kiinnostavaa seminaaria – elokuussa pohdimme Uskontoa sodan aseena ja rauhan välineenä. Yhteistyössä Suomen kirkkohistoriallisen seuran, Paavali Juusten -säätiön ja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan kanssa järjestetyn seminaarin esitykset ovat kuunneltavissa Muistin Youtube-kanavalta. Syyskuun viimeisenä lauantaina 30.9. puolestaan paneudutaan Diktatuurin jälkiin Mikkelin V sotakirjallisuustapahtumassa.
Toimimme laajalti verkottuneina. Tärkeitä ovat ammatilliset verkostot, joissa näemme alan kokonaisuutena ja pääsemme myös vaikuttamaan. Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen toimii Suomen Museoliiton ja Museokortista vastaavan FMA Creations Oy:n hallituksissa ja sisältöjohtaja Pia Puntanen Suomen Tiedekeskukset ry:n hallituksessa. Viimeiseksi mainittu on vuonna 2020 perustettu yhdistys, ja sen jäseniä ovat 15 maamme tiedekeskusta ja -museota. Toiminnallaan tiedekeskukset kartuttavat kansallista tiedepääomaa ja vahvistavat tiedeosaamista, tiedelukutaitoa ja tiedeosallisuutta. Kriittinen ajattelu, tutkiva elämänasenne ja tutkitun tiedon merkitys yksilön ja yhteisön arjen valinnoissa ja poliittisessa päätöksenteossa ovat kaikki pääomaa, jonka avulla maailma tulee paremmaksi!
Syksyn tullen katseemme kääntyvät paitsi alkaneen syksyn tapahtumiin ja toimintaan, myös jo vuoteen 2025, jolloin tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Suomen osalta sotatoimet päättyivät 27.4.1945. Sodan päättymisen päivästä ja rauhan alkamisen päivästä tuli myöhemmin kansallinen veteraanipäivä, muistamisen päivä. Se on myös Sodan ja rauhan keskus Muistin syntymäpäivä, ja tuolloin avaamme uudistetun näyttelymme.
Pia Puntanen, sisältöjohtaja, Sodan ja rauhan keskus Muisti
Muisti aloittaa kolmannen kesäsesonkinsa Ukrainan sodan varjossa
Sodan ja rauhan keskus Muistin kesäsesonki käynnistyy yhtä aikaa koulujen kesälomien kanssa. 4.6.−31.8.2023 näyttelyt ja MUISTI Kauppa ovat avoinna päivittäin klo 10.00−17.00. Poikkeuksena on juhannus, jolloin olemme suljettuna 23.−24.6.
Muisti lähtee kolmanteen kesäänsä odottavaisin mielin. Kyseessä on Muistin historian ensimmäinen kesä, jota koronavirus ei varjosta.
”Avajaiskesänämme 2021 koronavirusrajoitukset olivat päällä ja matkustaminen rajoitettua. Seuraavana kesänä rajoitusten päättyminen purkautui ulkomaanmatkailubuumina ja matkustamisena pääkaupunkiseudulle. Vasta nyt pääsemme näkemään todellisen vetovoimamme”, pohtii Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen. ”Kävijätavoitteemme ovat koko vuoden osalta 35 000 henkilöä, joista yli 50 % vierailee keskuksessa kesä-elokuussa”, Leskinen jatkaa.
Tilanne maailmalla ei kuitenkaan ole normaali. Jo yli vuoden kestänyt Ukrainan sota heittää varjonsa kaiken ylle. Euroopassa käytävä sota on tuonut Muistin näyttelyynkin uuden tason ja antanut sille aivan uudenlaisia merkityksiä. Lähellä tapahtuva sota on nostanut monen iäkkään kävijän mieleen omat tai vanhempien kokemukset. Nuorillekin vanhojen sukupolvien kertomukset avautuvat nyt eri tavalla.
”Sodan kokemus on aina yhtä kauhea, tapahtui se sitten menneessä tai nykypäivässä”, pohtii toimitusjohtaja Leskinen. ”On hyvä muistaa, että sodan koettelemuksista yleensä selviydytään. Menetetään paljon, mutta ihminen pystyy uudistumaan. Tulevaisuudenusko ja toivo ovat taustalla”, Leskinen muistuttaa.
Lisää Olli-Pekka Leskisen ajatuksia sodasta ja rauhasta, sekä tiedekeskuksesta näiden teemojen esittäjänä voi kuunnella Museoliiton podcastista Meidän aikamme, joka käsittelee aikamme suuria kysymyksiä ja museoiden vastauksia niihin.
Muistin interaktiivinen näyttely Poikkeustila kertoo Suomesta ja suomalaisista toisessa maailmansodassa kansainvälisessä kontekstissa. Millaisia kokemuksia suomalaisilla oli sodan aikana? Entä jos se olisit ollut sinä?
Ukrainaa ajatellen
On kulunut reilu vuosi siitä, kun Venäjä aloitti täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan. Sodan syttyminen mursi meidän eurooppalaisten harhaluulot siitä, että saisimme elää Euroopassa rauhassa. Olimme näin jälkikäteen ajateltuna uskoneet jopa naiivisti siihen, että keskinäisriippuvuuden vahvistaminen kaupankäynnillä ja poliittisella yhteistyöllä luovat pysyvän rauhan Venäjän ja muun Euroopan välille. Uskoimme yllättävänkin pitkään Venäjän demokraattiseen kehitykseen, vaikka viimeistään Krimin valtaus Ukrainalta 2014 osoitti Putinin itsevaltaiset ja imperialistiset aikeet.
Helmikuussa 2022 vain harva uskoi siihen, että Ukraina kykenee puolustautumaan Venäjän suurta sotakoneistoa vastaan. Jo sodan alku kuitenkin osoitti sen, kuinka sinnikkäästi ihminen kykenee puolustamaan omaansa.
Kulunut vuosi on yhdistänyt Eurooppaa ja näyttänyt kuinka demokraattisesti johdetut yhteiskunnat kykenevät yhdistämään voimansa hädän hetkellä. Olemme saaneet kokea sodan myötä eurooppalaista solidaarisuutta, jollaista ei ole nähty vuosikymmeniin. Haluan uskoa, että me jatkamme ukrainalaisten tukemista ja lopulta demokratia voittaa.
Inhimillisen kärsimyksen määrä on musertava.
Eri arvioiden mukaan vuoden aikana on kuollut yli 10 000 siviiliä ja haavoittuneita on kymmeniä tuhansia. Kotinsa on menettänyt yli 10 miljoonaa ihmistä. Yli 4 miljoonaa ukrainalaista on paennut maasta.
Viime vuoden marraskuun loppuun mennessä 437 lasta oli kuollut ja 837 oli haavoittunut. Voimme vain arvailla tarkkoja lukuja tänä päivänä.
Emme pysty varmuudella kertomaan tappioiden määriä sotilaiden osalta, mutta arviot myös näistä ovat järkyttäviä. Kahdentoista kuukauden aikana on kuollut tai haavoittunut ainakin yli 100 000 ukrainalaista ja 200 000 venäläistä sotilasta.
Kärsimys Ukrainassa on suuri ja talvi on tehnyt lukemattomien ihmisten elämästä sietämätöntä.
Me haluamme Muistissa muistuttaa ihmisiä sodankäynnin seurauksista, mutta myös ihmisen kyvystä selviytyä mitä vaikeimmista tilanteista. Muistin näyttelyt kertovat sodasta edistääkseen rauhaa.
Muistin päänäyttely Poikkeustila käsittelee toisen maailman sodan aikaa ihmislähtöisestä näkökulmasta. Vaikka näyttelyn asiasisällöt syventyvät vuosikymmenten takaisiin tapahtumiin, niin aiheet ovat ajankohtaisia ja puhuttelevia tänä päivänä. Sota koettelee ihmistä ja yhteiskuntaa nyt hyvin samalla tavalla kuin 1930–1940-luvuilla.
Muisti kertoo sodasta myös taiteen keinoin. On kulunut vuosi Ukrainan sodan alkamisesta. Ajatuksemme ovat heidän luonaan, jotka joutuvat kokemaan sodan kovuuden, mutta taiteen kautta pyrimme antamaan ihmisille mahdollisuuden käsitellä niitä tunteita, joita sota on herättänyt. Tutkimukseen perustuvien näyttelyjen aika on myöhemmin.
Ukrainan sota nousee Muistin näyttelyssä esille tunteita herättävällä tavalla Alexander Reichsteinin Repairin the irreparable – Empathy with Ukraine -näyttelyssä. Teosten sijoittuminen Muistin Tarinat-näyttelyosion loppuun luo vuoropuhelun menneiden ja tämän päivän sotien välille. Reichsteinin näyttely avautui Venäjän hyökkäyksen vuosipäivänä 24.2.2023 ja on nähtävillä 5.5.2023 asti.
Olli-Pekka Leskinen, Muistin toimitusjohtaja
SKS:n Sota Ukrainassa -keruu kirvoitti muistoja ja nostatti tunteita
Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 synnytti suomalaisissa tunteita ja toimintaa. Ensi hetkistä lähtien uutisvirta täyttyi sotatapahtumista ja kadut mielenosoittajista. Sosiaalinen media värjäytyi sinikeltaiseksi. Myös monet muistiorganisaatiot reagoivat tapahtumiin ripeästi. Vain muutama päivä hyökkäyksen jälkeen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kutsui ihmisiä kirjoittamaan sodan herättämistä ajatuksista ja reaktioista. Syyskuun puoliväliin mennessä Sota Ukrainassa -keruuseen saapui 70 vastausta.
Aineistoa luonnehtii laaja ja voimakkaasti latautunut tunteiden kirjo. Ahdistus, avuttomuus, pelko ja viha täyttivät mielen varsinkin sodan alkuaikoina. Uutiset herättivät huolta ja surua sekä järkyttivät perusturvallisuuden tunnetta ja maailmankuvaa.
Osalle kirjoittajista Ukrainan tilanne on palauttanut mieleen sota-ajan muistot lapsuudesta. Nuorempien sukupolvien ajatukset taas hakeutuvat Tsekkoslovakian miehitykseen, 1970-luvun rauhanlauluihin tai lähisukulaisilta kuultuihin evakkomuistoihin.
Tulevaisuus mietityttää, mutta usko ja toivo paremmista ajoista auttavat jaksamaan. Toimeen ryhtyminen, esimerkiksi osallistuminen pakolaisaputoimintaan ja kriisin ihmisiä yhdistävä vaikutus ovat tuoneet monelle helpotusta pahaan oloon. Joku on sodan myötä syventänyt historian tietämystään, kun toinen taas on joutunut miettimään omaa kriisivalmiuttaan ensimmäistä kertaa elämässään.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa dokumentointi Ukrainan sodan vaikutuksista jatkuu, joskin eri näkökulmasta. SKS käynnisti 1.3.2023 tutkimushankkeen, jossa tallennetaan Ukrainasta Suomeen tulleiden ihmisten kokemuksia sodasta, pakolaisuudesta ja elämästä pakolaisena Suomessa. Marraskuun loppuun jatkuvaan hankkeeseen on rekrytoitu ukrainalainen tutkija Iryna Koval-Fuchylo, joka on aiemmin dokumentoinut Ukrainan sotapakolaisten kokemuksia Puolassa ja Ranskassa.
Kertominen ja kirjoittaminen voivat auttaa käsittelemään vaikeita tunteita, mutta dokumentointihankkeet Ukrainan sodasta tuottavat myös arvokasta tutkimusaineistoa . Keruuaineisto on jo nyt löytänyt tutkijansa ja myös juuri käynnistyneen tutkimushankkeen aineisto arkistoidaan aikanaan SKS:n arkistoon. Aikalaiskokemukset poikkeuksellisesta ja raskaasta ajasta eivät saa unohtua.
Marja-Leena Jalava, arkistotutkija, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Tutkimus: Suomalaismuseoiden koetut hyvinvointivaikutukset ovat satojen miljoonien arvoiset
Uuden tutkimuksen mukaan kävijät kokevat, että museovierailu tuottaa heille myönteisiä hyvinvointivaikutuksia keskimäärin 864 euron arvosta käyntikertaa kohti. Museovierailun arvoa kävijälle arvioitiin uudenlaisessa tutkimuksessa, johon osallistui kahdeksan suomalaismuseota ja Suomen museoliitto. Tutkimusryhmää johti kansainvälisesti arvostettu yhdysvaltalaistutkija tohtori John H. Falk.
Tutkimus toteutettiin valtakunnallisesti, ja siihen osallistui Suomesta taidemuseoita, kulttuurihistoriallisia museoita sekä tiedekeskuksia. Mukana olivat HAM Helsingin taidemuseo, Helsingin kaupunginmuseo, Heureka, Kansallismuseo, Museo- ja tiedekeskus Luuppi, museokeskus Vapriikki, Nykytaiteen museo Kiasma ja Serlachius-museot. Tutkimusta tuki Museoliitto-konserniin kuuluva FMA Creations Oy, joka tuottaa Museokortti-palvelua.
Tutkimus tuotti ainutlaatuista tietoa museokäynnin pitkäkestoisesta ja laaja-alaisesta vaikuttavuudesta. Kyselytutkimuksessa erityistä on, että museokävijät arvioivat käynnin vaikutukset myönteisiksi vielä kuukauden kuluttua käynnistä. Peräti 99 prosenttia vastaajista koki, että käynti edisti hyvinvointia.
Poikkeuksellista ja uutta tutkimuksessa on myös, että kävijöitä pyydettiin arvioimaan museokäyntien koettujen hyvinvointivaikutusten rahallista arvoa. Kahdeksan suomalaismuseon kävijöiden arvioiden keskiarvo oli 864 euroa yhtä museokäyntiä kohden.
Kun tulokset kerrotaan museoiden kävijämäärillä, yhden tutkimukseen osallistuneen museon tuottaman vuotuisen hyvinvoinnin arvo on keskimäärin yli 230 miljoonaa euroa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös koetun hyvinvoinnin arvoa suhteessa museotoiminnan aiheuttamiin kustannuksiin. Museoiden tuottama arvo suhteessa sijoituksiin oli keskimäärin +2 900 prosenttia. Jokainen sijoitettu euro tuotti museokävijälle hyvinvointia 30 euron arvosta.
Aloitteen suomalaismuseoiden osallistumisesta tutkimukseen esitti Heureka, joka osallistui myös John H. Falkin tutkimusryhmän pilottitutkimukseen vuonna 2021.
”Museo- ja tiedekeskusvierailut ovat poikkeuksellisen mieleenpainuvia. Sen lisäksi tämä tutkimus tuo hätkähdyttävästi esiin, kuinka yleisömme tunnistaa vielä kuukaudenkin päästä vierailunsa monenlaisia arvokkaita hyvinvointivaikutuksia”, sanoo Heurekan toimitusjohtaja Mikko Myllykoski.
Uraauurtava tutkimus avaa museoiden merkitystä kansainvälisesti
”Suomalaismuseot ovat edelläkävijöitä tässä kansainvälisestikin uraauurtavassa tutkimuksessa. Se on tärkeä avaus, joka tarjoaa uuden tavan määrittää museoiden merkitystä yhteiskunnassa. Museoiden tuottamat palvelut ovat erittäin kustannustehokkaita, ja niillä on sekä laajat että pitkäkestoiset vaikutukset”, sanoo Suomen museoliiton toimitusjohtaja Petra Havu.
Tutkimusdata kerättiin touko–lokakuussa 2022. Tutkimukseen osallistuneiden museoiden kävijöistä poimittiin 5 499 henkilön satunnaisotos, joista 70 % oli halukkaita osallistumaan tutkimukseen. Osallistujille lähetettiin kuukauden kuluttua museokäynnistä kysely, johon vastasi 1 942 henkilöä. Heistä noin puolet vastasi kysymyksiin, jotka liittyivät museokäynnin koettuihin hyvinvointivaikutuksiin, ja puolet arvioi hyvinvointivaikutusten rahallista arvoa heille itselleen.
”Näiden kahden kyselyn tulosten analysoiminen mahdollisti sen, että pystyimme määrittelemään sekä museokäynnistä seuranneen koetun hyvinvoinnin luonteen että sen keston. Tuloksista pystyimme myös laskemaan, kuinka suuri museokäynneistä syntyneen hyvinvoinnin arvo oli yhteensä”, kertoo tutkimusta johtanut John H. Falk.
Kävijät arvioivat, että museokäynnin sosiaaliset ja fyysiset hyvinvointivaikutukset kestivät keskimäärin päivän ajan. Vaikutukset henkilökohtaiseen ja älylliseen hyvinvointiin kestivät joidenkin vastaajien mielestä jopa kuukauden ja keskimäärin kahdesta kolmeen päivään.
Hyvinvointivaikutusten rahallista arvoa vastaajat arvioivat kullakin neljällä osa-alueella asteikolla 0–1000 euroa. Näiden osa-alueiden arviot laskettiin yhteen, jolloin koetun hyvinvoinnin arvo oli keskimäärin 864 euroa käyntiä kohti. Summa sisältää arvion vaikutuksesta henkilökohtaiseen hyvinvointiin (käynnin arvo keskimäärin 236,89 €), älylliseen hyvinvointiin (217,46 €), sosiaaliseen hyvinvointiin (205,36 €) ja fyysiseen hyvinvointiin (204,61 €).
John H. Falkin julkaisu The Value of Museums. Enhancing Societal Well-Being (2022) on herättänyt kansainvälisesti vilkasta keskustelua museoalalla. Falk pyrkii menetelmällään mittaamaan ihmisten kokeman museokäyntien hyvinvointiarvon myös rahassa. Suomalaismuseoiden lisäksi hän tutkii ryhmineen museoiden koettua arvoa Yhdysvalloissa. Falk toimii johtajana the Institute for Learning Innovation -tutkimuslaitoksessa.
Korkeakouluharjoittelu Muistissa
Jo aloittaessani maisteriopintoni Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuksen ohjelmassa, oli minulle selvää, että haluaisin sisällyttää työharjoittelun tutkintooni. Hain harjoittelupaikkaa juuri Muistista, sillä olen pitkään ollut kiinnostunut Suomen sotahistoriasta nimenomaan yhteiskunnallisesta ja psykologisesta perspektiivistä. Myös museoala ja näyttelyiden suunnittelu on kiinnostanut minua, joten Muistissa yhdistyi useampi mielenkiinnonkohteeni. Muutto Tampereelta Mikkeliin oli helppo, sillä Mikkeli on minulle ennestään tuttu kaupunki. Äitini on kotoisin täältä, ja mummoni asuu täällä edelleen.
Harjoittelutehtävät Muistissa ovat olleet hyvin monipuolisia. Päätehtäväni oli suunnitella opetusmateriaalia koululaisten käytettäväksi Muistissa, mutta olen oikeastaan päätynyt tekemään paljon enemmän kaikkea muuta. Olen päässyt esimerkiksi osallistumaan näyttelysuunnitteluun etsimällä kuvamateriaalia tuleviin näyttelyihin ja luonnostelemalla näyttelytekstiä. Viestintään olen osallistunut kääntämällä mainostekstejä ja Muistin verkkosivuja englanniksi, suunnittelemalla sosiaalisen median tulevia postauksia ja koonnut esimerkiksi postituslistoja. Olen myös päässyt toimimaan asiakaspalvelussa ja vetämään kävijäryhmille johdanto-opastuksia, sekä oppinut avaamaan ja sulkemaan Muistin näyttelyn. Vaihtelevat tehtävät ovat pitäneet työviikot mielekkäinä.
Harjoittelu Muistissa on antanut minulle paljon. Olen oppinut paljon museoalasta ja siitä, miten näyttelyitä suunnitellaan. Jokainen yksityiskohta on harkittu, näyttelytekstejä hiotaan lukemattomia tunteja, ja tilankäyttö mietitään tarkasti parhaan mahdollisen kävijäkokemuksen takaamiseksi. Osaan nyt katsoa museonäyttelyitä aivan uudesta perspektiivistä ja pohtia, miksi näyttely on toteutettu tietyllä tapaa. Olen oppinut myös valtavan määrän Suomen sotahistoriasta, ja päässyt miettimään aihetta oman alani ja nykyhetken näkökulmasta. Tärkein asia, mitä olen tämän harjoittelu kautta saavuttanut, on kuitenkin se, että olen saanut uutta itsevarmuutta omista kyvyistäni. Esimerkiksi johdanto-opastuksia pitämällä olen päässyt tietyllä tapaa asettumaan asiantuntijan rooliin, ja osallistumalla palavereihin ja tapaamisiin ajatuksilleni ja läsnäololleni on annettu arvoa. Minusta tuntuu, että minut on todella otettu osaksi työyhteisöä ja että minulle luotetaan tärkeitä tehtäviä.
Vaikka harjoitteluni loppuu, yhteys Muistiin säilyy näillä näkymin pro gradu -tutkielmani kautta. Sain idean graduun harjoitteluni aikana, ja Muistissa oltiin innokkaita tekemään yhteistyötä. Kolme kuukautta Muistissa ei siis antanut vain arvokasta työkokemusta, vaan myös auttoi minua opinnoissani eteenpäin. Kiitos koko Muistin väelle tästä kokemuksesta!
Sanni Tiusanen
korkeakouluharjoittelija
Vuoden vaihtuessa Muisti on uuden edessä
Mennyt vuosi 2021 oli merkillinen. Covid-19 -pandemia kiersi ympäri maailmaa, Yhdysvaltain kongressi vallattiin, Afganistanista tapahtui kaoottinen joukkopako ja Valko-Venäjä masinoi turvapaikanhakijoita EU:n vastaiselle rajalleen. Suomessa hikoiltiin kesällä ennätyshelteissä ja otettiin koronarokotuksia, ja Mikkelissä avattiin Sodan ja rauhan keskus Muisti.
Muistin avautuminen oli ehkä pieni askel maailman mittakaavassa, mutta paikallisesti ja valtakunnallisesti merkittävä. Maailman myllerrykset tosin vaikuttivat meihinkin; koronasulku ja Suezin kanavassa jumissa olleet tekniset laitteet lykkäsivät Muistin avaamisen huhtikuusta kesäkuulle. 4.6.2021 yli seitsemän vuoden kehitystyö tuli viimein päätökseen, kun ovet avautuivat remontoidussa entisessä Mikkelin keskuskansakoulussa ja ensimmäiset asiakkaat astuivat sisään.
Ovet ovat sittemmin käyneet taajaan. Muistissa vieraili kesä-joulukuussa 28 997 kävijää. Ylitimme kävijätavoitteemme lähes kahdella tuhannella, vaikka olimme avoinna reilun kuukauden vähemmän kuin tavoitetta asetettaessa suunniteltiin. Kesäsesongin aikana väkeä oli välillä ruuhkaksi saakka ja syksy oli vilkas etenkin ryhmien suhteen. Lämmin kiitos kaikille alkuvaiheemme kävijöille ja tukijoille!
Virallisesti Muistin perustamisvaihe päättyi vuoden 2021 loppuun. Vuosi oli melkoinen rypistys Muistin pienelle mutta toimeliaalle henkilökunnalle. Alkuvuotta hallitsivat hektinen näyttelysisällöntuotanto ja fyysinen rakentaminen, näyttelynhallintajärjestelmämme kehittäminen, MUISTI Kaupan ja Kahvila Rauhan perustaminen sekä markkinointityö. Muistin avauduttua hyppäsimme suoraan syvään päähän asiakastyön maailmaan. Palaute on ollut asiakkailta 95-prosenttisesti myönteistä. Tulimme valituksi myös Vuoden mikkeliläiseksi ja olimme ehdolla Kulttuurigaalassa vuoden museokaupungiksi. Tästä kaikesta olemme äärettömän iloisia ja kiitollisia.
Laakereille ei auta jäädä lepäämään eikä tuleen makaamaan. Vuoden vaihduttua aukeaa Muistin tarinassa uusi lehti, kun perustamisvaihe vaihtuu toiminnan vakiinnuttamisen aikakauteen. Ensimmäinen päänäyttelymme Poikkeustila kertoo Suomesta ja suomalaisista toisessa maailmansodassa kansainvälisessä kontekstissa. Alkavan vuoden mittaan näyttely jatkuu ja kehittyy ja Päämajamuseon puolella avataan uusia näyttelyhuoneita. Tavoitteenamme on edelleen kertoa sodasta ilmiönä edistääksemme rauhaa. Tiedekeskuksena haluamme tarjota tutkittua tietoa kiinnostavassa ja oivalluttavassa muodossa siten, että tulevaisuuden haasteet olisivat yhteisesti kaikkien ratkaistavissa. Jotta ymmärtäisimme toisiamme ihmisinä, ja jotta meillä olisi välineitä käsitellä, ymmärtää ja ratkaista ympärillämme tapahtuvia asioita – kuten alussa mainittuja pandemioita, konflikteja, vastakkainasetteluja ja valeuutisia.
Tähän työhön Muisti tarvitsee tukea. Mieluinen joululahja tulikin Arkadianmäeltä, kun valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto esitti vuoden 2022 budjettiin 120 000 euroa, jolla pääsemme kehittämään tiedeviestintäämme ja näyttelynhallintajärjestelmäämme. Suuret kiitokset tästä alueemme kansanedustajille ja etenkin Heli Järviselle (vihr.), joka ajoi aktiivisesti asiaamme eduskunnassa. Mainiota oli, että samassa jaossa Etelä-Savoon kohdistui muutakin matkailuun ja markkinointiin liittyvää tukea.
Vuoden 2022 alkaessa olemme siis uuden edessä. Innokkaina, uteliaina ja motivoituneina katsomme tulevaan ja haluamme kehittää Muistia siten, että saisimme palvella yhä uusia asiakkaita ja kohderyhmiä. Olemme kaikkia teitä varten, joita sodan historia kiinnostaa, ja erityisesti teitä varten, joita se ei kiinnosta. Tervetuloa!
Olli-Pekka Leskinen
toimitusjohtaja
Pääkirjoitus: Muisti valmistuu koronan varjossa
Kun maailmanlaajuinen pandemia alkoi vuosi sitten, ajattelimme Muistissa, että se ei tule koskemaan meitä, vaan tilanne on jo ohi, kun avaamme ovat loppukeväällä 2021. Vähänpä tiesimme!
Epävarmuuden keskellä Muisti rakentuu kovaa vauhtia ja joukkoomme on tullut uusia osaajia, kuten tästä uutiskirjeestä saatte lukea. Olemme iloisia voidessamme kertoa Muistin käsittelevän sotaa myös taiteen keinoin. Osaksi Muistin näyttelykiertoa tulevat Jarmo Vellosen & Marikki Hakalan työryhmineen työstämä teos pasifisti Ardnt Pekurisesta sekä Juhana Moisanderin videoinstallaatio.
Sodan ja rauhan keskus Muisti on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriöltä 100 000 euron yleisavustuksen. Myönnetyllä avustuksella edistetään tiedekasvatuksen kenttää ja tiedeviestintää. Avustuksen tavoitteena on edistää tiedettä täydentäen kansallista tutkimusjärjestelmää. Avustus myönnettiin haussa ”Yleisavustukset tiedeinstituuttien ja tutkimuslaitosten, Tiedekeskus Heurekan, sekä tieteellisten seurojen ja yhdistysten toimintaan”. Arvostamme tätä suuresti ja kiitämme OKM:ää lämpimästi!
Muisti on hyväksytty Suomen Museoliiton jäseneksi ja niin muodoin tulemme osaksi Museokortti-perhettä. Avaamme Muistin verkkokaupan lähiaikoina, joka mahdollistaa pääsylippujen oston ja aikavarauksen etukäteen. Kaikkiin ilmeisimpiin kosketuspintoihimme tulee nanopinnoite, joka valon vaikutuksesta tuhoaa bakteerit ja virukset. Käsidesit, maskit ja jaksotettu asiakkaiden sisäänotto varmistavat asiakkaillemme turvallisen näyttelykäynnin. Seuraamme tarkasti koronapandemian etenemistä ja toivomme pääsevämme vahvistamaan Sodan ja rauhan keskus Muistin avajaispäivän mahdollisimman pian.
Pia Puntanen
asiamies, sisältöjohtaja
Kriisiaikojen tiedottamisesta
Meneillään olevan pandemian aikana on käyty useaan otteeseen keskustelua tiedonvälityksestä. Poikkeustilanteissa tiedonkululla ja sen sääntelyllä on monenlaisia merkityksiä. Jotta kansalaisia voitaisiin suojella taudilta, tarvittavista toimenpiteistä on viestittävä tehokkaasti ja ymmärrettävästi. Samaan aikaan on pyrittävä ehkäisemään kaikenlaisen näennäistiedon ja huuhaan, kuten rokotusvastaisen propagandan, leviämistä.
Tilanteesta on helppo löytää paralleeleja toisen maailmansodan aikaiseen tilanteeseen. Tuolloin Suomen johto otti sotatilalain nojalla käyttöön keskitetyn tiedottamisen. Perustettiin tiedotusorganisaatio, josta sittemmin kehittyi aina sodan loppuun saakka toiminut Valtion tiedotuslaitos. Se tuotti yhdessä eri toimijoiden kanssa tiedotusmateriaalia, jonka perimmäinen tavoite oli kansalaisten motivoiminen sotaponnistusten tukemiseen.
Sota-ajan tiedotustoiminnan kääntöpuolena oli sensuuri. Nykyään länsimaissa sensuuria harjoittavat lähinnä kansainväliset digijätit, jotka somepalveluissa poistavat epätosia tietoja koronaviruksesta. Sota-ajan Suomessa sensuuri oli periaatteessa kaikenkattavaa. Lehdistöä valvottiin, kirjeitä luettiin ja puheluita kuunneltiin. Toki voimavarat rajoittivat sitä, mihin tosiasiassa pystyttiin: esimerkiksi kaikkiaan kuudesta miljoonasta kenttäpostikirjeestä voitiin käytännössä lukea vain pieni osa. Kirjeenvaihdon osapuolet olivat tietoisia sensuurista, ja monesti sekin lienee hillinnyt halua käsitellä kiellettyjä aiheita, vaikka sensuuria kierrettiinkin.
Toisin kuin monissa totalitaarisissa valtioissa, kuten Saksassa ja Neuvostoliitossa, suomalaisen sotasensuurin linjana oli esimerkiksi talvisodan aikana niukka, mutta totuudenmukainen tiedottaminen. Valehtelemaan ei ruvettu, vaan sen, mitä kerrottiin, piti olla totta. Vaikeista asioista, kuten vaikkapa lapsien kuolemasta junaonnettomuudessa tai heikkenevästä rintamatilanteesta vaiettiin. Niukan tiedotuslinjan kääntöpuolena olivat kulovalkean tavoin levinneet huhut, jotka usein liioittelivat tilanteen vakavuutta täysin perusteettomasti.
Yhteiskunnalliset kriisitilanteet synnyttävät ihmisissä epävarmuutta. Suomi selvisi sodasta, ja olemme kansainvälisessä vertailussa selvinneet verrattain hyvin tähän mennessä myös koronakriisistä. Pandemian ja sodan kaltaiset poikkeustilanteet vaativat niin päättäjiltä kuin tavallisiltakin ihmisiltä vaikeita, epämiellyttäviä valintoja. On hyvä muistaa, että yksinkertaiset ratkaisut monimutkaisiin ongelmiin ovat harvoin ovat niitä oikeita.
VTT Olli Kleemola, erikoistutkija
