Avainsana: sodan ja rauhan keskus muisti
Museokortti tarjoushintaan Muistista!
Tule ostamaan uusi museokortti tai jatkamaan vanhan voimassaoloa Muistiin 68 euron tarjoushintaan! Kampanja on voimassa 3.6.−17.6.2024. Hankkimalla korttisi meiltä tuet samalla Muistin toimintaa.
Museokortti on pääsylippusi yli 360 museoon kaikkialla Suomessa. Kortti on voimassa vuoden sen ensimmäisestä käyttökerrasta alkaen.
Suomen kohtalonhetkistä 80 vuotta – Neuvostoliiton suurhyökkäyksen ensi päivät jatkosodassa kesäkuussa 1944
Keväällä 1944 Stalin halusi Suomen irti sodasta, ja sitä varten suomalaisille päätettiin antaa isku, joka tuntuisi. Karjalankannaksen suurhyökkäyksen suunnitelma oli vahvistettu 3.5.1944, ja 7.6.1944 Neuvostoliitto sai 21. armeijan siirron Kannakselle suoritettua loppuun.
Vielä keväällä verrattain tasan olleet voimasuhteet Karjalankannaksella olivat nyt kääntyneet peruuttamattomasti puna-armeijan eduksi. Aikaisemmin rintamavastuussa olleella neuvostoliittolaisella 23. armeijalla oli ollut kolme divisioonaa. Nyt sen tueksi tuotiin 21. armeija. Kesäkuussa Karjalankannakselle oli keskitetty 24 jalkaväkidivisioonaa, kaksi tykistödivisioonaa, kahdeksan panssarirykmenttiä ja kuusi panssariprikaatia, kahdeksan rynnäkkötykkirykmenttiä, 146 patteristoa tykistöä ja noin 1 500 lentokonetta. Neuvostojoukkoja oli Kannaksella siis noin 270 000 miestä, 450 panssarivaunua, 170 rynnäkkötykkiä, 5 500 kenttätykkiä sekä 880 raketinheitintä ja satakunta rannikkotykkiä. Niitä vastassa oli viisi suomalaisdivisioonaa, panssaridivisioona ja kaksi prikaatia eli noin 75 000 miestä, sata panssarivaunua, 25 rynnäkkötykkiä ja 289 kenttätykkiä. Puna-armeija odotti suomalaisilta lähtökohtaisesti sitkeää vastarintaa: Suomea vastaan kesällä 1944 keskitetyt joukot muodostivat kokonaisuudessaan hiukan yli 10 % neuvostoarmeijan kokonaisvahvuudesta.
Suomalaisten kuva tilanteesta ei ollut kovinkaan ajantasainen: suurhyökkäyksen alkupäivänä 9.6. julkaistu suomalaisen IV armeijakunnan tilannekatsaus kuvaa vihollisjoukkojen tilannetta suomalaisesta näkökulmasta ylioptimistisesti: ”Kannakselle tuodut joukot ovat loppuunkulutettuja, joten ennen perusteellista täydennystä ja organisointia niitä tuskin voidaan pitää hyökkäyskelpoisina”. Tosiasiassa suomalaisilla oli kesällä 1944 vastassaan paitsi voimakkaampi, myös monella tapaa taitavampi suurvalta-armeija kuin muutamaa vuotta aikaisemmin. Puna-armeijan hyökkäysperiaatteisiin kuului massiivisen iskun suuntaaminen tavoiteltuun läpimurtokohtaan. Hyökkäystä edelsi murskaava tulivalmistelu ja ilmavoimat tukivat läpimurtoyritystä voimakkain pommituksin. Myös eri aselajien yhteistyö toimi neuvostoarmeijassa nyt huomattavasti aikaisempaa paremmin.
Noin 60-70 patteriston vahvuinen neuvostotykistö aloitti 9. kesäkuuta 1944 aamulla kello 6 voimakkaan tulivalmistelun Valkeasaaren suomalaisasemia vastaan. Murskaavaa tykistötulta täydensivät maataistelu- ja pommikoneet sekä raketinheittimien tuli. Suomalaistykistö joutui ampumaan sulkutulta sokkona, koska tähystys ei onnistunut ilmassa olleen pölyn ja savun vuoksi.
Pienet, tunnustelevat hyökkäykset saatiin torjuttua, mutta neuvostotykistö uusi voimakkaan tulivalmistelunsa iltapäivällä klo 16.30 ja keskitti tulen nyt Jalkaväkirykmentti 1:n asemiin. Tulivalmistelu ei ollut ehtinyt vielä loppua, kun neuvostojalkaväki hyökkäsi panssarien tukemana. Osa jalkaväkirykmentti 1:n miehistä jätti asemansa ja puna-armeija onnistui näin saamaan suomalaisten pääasemaan murron, jota ei saatu lyötyä takaisin. Monen puolustajan hermot pettivät, ja miehiä pakeni pakokauhun vallassa. Puolustautumista tai jopa vastaiskua yrittäneet suomalaiset saivat monin paikoin huomata, että pölyn ja hiekan tukkimat aseet – kiväärit, konepistoolit, pikakiväärit – eivät lainkaan toimineet. Armeijakunnan tilannearvio oli vielä toiveikas; suurhyökkäykseen ei uskottu vieläkään.
Puna-armeijan varsinaiset läpimurtojoukot siirrettiin asemiin 9.–10.6. välisenä yönä ja seuraavana aamuna kello viisi alkoi edellisiä vielä rajumpi tulivalmistelu noin 100 patteriston voimin. Kaikkiaan neuvostotykistö ja kranaatinheittimet ampuivat suomalaisasemiin noin 280 000 laukausta. Neuvostojoukot, keihäänkärkenä 30. kaartinarmeijakunta, aloittivat etenemisensä suomalaisten asemiin noin kello 7.30. Suomalaiset asemat olivat tykistötulen runtelemia. Tappiot olivat myös raskaat. Suomalaisen JR 1:n kaistalla hyökkäysvoimana oli 18 neuvostopataljoonaa kolmea suomalaispataljoonaa vastassa, ja hyökkääjällä oli vielä tukenaan sata panssarivaunua.
Hyökkäys eteni kaikkiaan kolmella suunnalla: 30. Kaartinarmeijakunta rynnisti kohti Kivennapaa painopistesuunnalla. Rannikolla puna-armeijan 109 Armeijakunta eteni kohti Vammelsuuta ja suomalaisen 2. divisioonan lohkolla neuvostoliittolainen 97. armeijakunta pyrki etenemään Siiranmäkeen. Puolustus murtui JR 1:n kaistalla noin puolessa tunnissa ja muuallakin aamupäivän aikana.
Reservejä vastaiskuun ei ollut, joten edessä oli vetäytyminen. Tykistöllä ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan vetäytymisvalmiutta, sillä tykkivaljakoista suurin osa oli maataloustöissä kaukana selustassa, ja vaikka muutamia valjakoita saatiinkin tuliasemiin, joutuivat ne oitis vihollisen tulituksen kohteeksi. Raskaiden tykkien vetotraktorit taas olivat linnoitustöissä Vammelsuu-Taipale-asemassa. Lopputuloksena 10. divisioona menetti käytännöllisesti katsoen koko tykistönsä, 68 tykkiä. Menetykset vastasivat n. 27 % kenttätykistön kokonaisvahvuudesta.
Hyökkääjä oli varannut suomalaisten pääpuolustuslinjan murtamiseen suunnitelmissaan jopa kolme päivää. Lopulta vastarinta murrettiin tunneissa. Moskovassa puna-armeijan saavutusta juhlistettiin ampumalla tykistöllä 224 kunnialaukausta. Suomessa tilannekuva ei vieläkään ollut selkiytynyt: päämajassa ei edelleenkään oltu varmoja siitä, oliko vihollisen hyökkäys todellinen ja vakavasti otettava.
11.6. Päämaja lähetti vahvennetun Jääkäriprikaatin vastahyökkäykseen, jonka tarkoituksena oli ”selvittää vihollisen vahvuudet ja aikomukset”. Prikaatiin kuuluva Jääkäripataljoona 1 oli ollut mukana taisteluissa edeltävästä päivästä lähtien, ja lähti nyt vihollista vastaan vailla minkäänlaista selkeää käsitystä kokonaistilanteesta. Ilman tykistön tulitukea ja vailla lähitorjuntaan soveltuvaa panssarintorjunta-aseistusta vastahyökkäykseen komennetut jääkärit kohtasivat edetessään vihollisen tulijyrän alta silmittömästi pakenevia miehiä, kunnes törmäsivät viholliseen Polviselän maastossa. Vastahyökkäyksen tulos oli odotettu: urheasta taistelusta ja raskaista uhreista huolimatta ylivoimainen vihollinen työnsi jääkäriprikaatin takaisin jo saman päivän iltaan mennessä.
Suurhyökkäyksen merkityksestä Neuvostoliitolle kuvaa paitsi se, että sitä luonnehdittiin peräti neljänneksi strategiseksi iskuksi, myös käytännön seikat, kuten Suomea vastaan keskitettyjen joukkojen ja kaluston määrät. Jalkaväen ja tykistön lisäksi Neuvostoliitto oli siirtänyt Suomen-vastaiselle rintamalle mittavan määrän lentokoneita, ja saavuttanut näin ilmaherruuden, jota Suomen ilmavoimat eivät kyenneet tehokkaasti haastamaan. Myöskin Saksalla oli omat intressinsä: sillä ei ollut varaa menettää Suomen armeijan puolustamaa itärintaman osuutta, Hitlerin käskystä Suomeen siirrettiin lento-osasto Kuhlmey, joka saapui Immolan lentokentälle 17.6.1944 ja aloitti välittömästi sotalennot. Toimintansa aikana johtajansa, everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn mukaan nimetty osasto teki 1242 sotalentoa ja pudotti 577 tonnia pommeja. Sen antama tuki suomalaisille oli merkittävää, kun suurhyökkäys viimein pysäytettiin Tali-Ihantalassa kesä-heinäkuun vaihteessa 1944.
Artikkeli pohjautuu dosentti Olli Kleemolan kirjaan Kohtalon vuosi 1944, joka julkaistaan 10.6.2024. Kustantaja Amanita Oy.
Muisti ja Mikkelin yliopistokeskuksen tiedekasvatus kehittivät pakopelin yläkoululaisille
Sodan ja rauhan keskus Muistin tiloissa pelattavassa pakopelissä opitaan ryhmätyötä, tulkintojen tekemistä ja lähdekriittisyyttä. Mikkelin yliopistokeskuksen tiedekasvatus ja Muisti tarjoavat pakopelikokemuksen ilmaiseksi mikkeliläisille koululaisryhmille.
Numerokoodilla lukittuja pieniä arkkuja nököttää eri puolilla Sodan ja rauhan keskus Muistin näyttelytiloja. Kun ratkaisee tehtävän ja selvittää koodin, saa auki seuraavan arkun, josta paljastuu seuraava tehtävä.
Emman mysteeri -pakopelissä ideana on hypätä historiantutkijan saappaisiin kuvitteellisen tarinan avulla.
– Pakopeli esittelee historiantutkijan työtä hauskalla tavalla. Mukana on erilaisia kuvitteellisia valokuvia ja dokumentteja, ja pelissä hyödynnetään myös Muistin näyttelyitä ja materiaaleja, kertoo tiedekasvatuksesta vastaava projektipäällikkö Heidi Huovinen Mikkelin yliopistokeskuksesta.
Pelin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Heidi Huovinenja Muistin pedagogi Mikko Siitonen. Peli on suunnattu kaikille kahdeksasluokkalaisille, ja Muisti tarjoaa sen ilmaiseksi mikkeliläisille kouluille.
Pakopelissä Emman perheen salaisuutta aletaan keriä auki historiaan liittyvillä kronologisilla tehtävillä ja erilaisia lähteitä käyttämällä.
– Pakopeli opettaa ryhmässä toimimista, kärsivällisyyttä ja asioihin perehtymistä, ja siitä voivat saada onnistumisen elämyksiä sellaisetkin oppilaat, jotka eivät koe onnistumisia koululuokassa, Siitonen sanoo.
Toinen puoli on tiedekasvatus. Peli simuloi historiantutkimusta, jossa erilaisia lähteitä ja tietoja yhdistelemällä tehdään johtopäätöksiä ja tulkintoja.
– Historiantutkimus on kuin palapeli: kun kaikkia paloja ei löydy, joudutaan tekemään tulkintoja. Tarvitaan myös lähdekriittisyyttä, Siitonen sanoo.
Pelissä esimerkiksi kerrotaan diktaattorista, jolloin pelaaja joutuu pohtimaan, voiko hänen kertomaansa luottaa. Mukaan on ujutettu myös demokratiakasvatusta, sillä lopuksi pelaajaryhmät saavat äänestää yhdessä tarinan loppuratkaisun.
Pakopeli on osa kouluille suunnattua tiedepolkua, jota koordinoi Mikkelin yliopistokeskus. Pelistä on suunnitteilla myös Muistiin palvelutuote, jota voidaan tarjota esimerkiksi tyky-ryhmien ohjelmaksi.
Elina Jäntti
Muistissa on käynyt 100 000 asiakasta
Sodan ja rauhan keskus Muistissa on vieraillut sen vajaan kolmivuotisen historian aikana yhteensä yli 100 000 asiakasta. Virstanpylväs saavutettiin perjantaina 3.5.2024.
Muistin 100 000. asiakas oli mikkeliläinen Emmi Voutilainen, joka tuli museokäynnille puolisonsa Antin kanssa. Antti Voutilainen oli toivonut museokäyntiä joululahjaksi, ja Emmi oli ostanut liput Muistin verkkokaupasta.
”Nyt saimme lapset hoitoon ja pääsimme lunastamaan lahjan. Muistin aihepiiri kiinnostaa ja olemme vierailleet vastaavissa kohteissa muualla”, kertoivat Voutilaiset.
Emmi ja Antti Voutilainen saivat Muistilta kassillisen MUISTI Kaupan tuotteita ja kahvit kahvila-ravintola Rauhassa.
Muistin vuotuinen kävijämäärä on liikkunut reilun 30 000 paikkeilla. Suurimmat kävijämäärät tulevat pääkaupunkiseudulta ja Mikkelin seudulta.
”Vuoden 2024 alku on ollut aikaisempia vuosia vilkkaampi. Viime vuoteen verrattuna Muistissa on vieraillut tammi-huhtikuussa 32 % enemmän asiakkaita. Vuoden alku on ollut siis lupaava”, kommentoi Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen ja jatkaa: ”Pyrimme edelleen kasvattamaan valtakunnallista tunnettuuttamme ja lisäämään markkinointia.”
Muisti odottaa vilkasta kesäsesonkia ja toivottaa lämpimästi tervetulleeksi myös seuraavat 100 000 asiakasta!
Muistin kansallisen veteraanipäivän tapahtumassa kylvetään rauhaa
Sodan ja rauhan keskus Muistissa vietetään kansallista veteraanipäivää lauantaina 27.4.2024 teemalla ”kylvä rauhaa”. Näyttelyihin pääsee edullisemmalla lipun hinnalla ja päivän ohjelmassa on mm. dokumenttielokuva, siementen istutustyöpaja ja tietoa mahdollisuuksista auttaa nykypäivän konflikteissa eläviä ihmisiä. Myös Mikkelin kaupungin veteraanipäivän tilaisuus pidetään Muistissa.
”Lapin sota päättyi 27.4.1945. Sotasukupolven perintönä olemme nauttineet rauhan ajasta ja jo 79 vuoden ajan. Yhteishenki ja toisista välittäminen olivat sodan vuosina tärkeitä arvoja. Voimme jatkaa tätä perintöä ja tuottaa hyvinvointia ja rauhaa itsellemme ja muille, myös tällä hetkellä sodan jaloissa kamppaileville”, kertoo näyttelytuottaja Jenni Korhonen päivän ohjelman taustoista. ”Kotitarveviljely oli sotavuosina elinehto ja nykyään se on suosittu harrastus. Tutkitusti puutarhanhoidolla on laajoja hyvinvointivaikutuksia ja näin keväällä aihepiiri oli sopiva tapahtuman teemaksi”, jatkaa Korhonen.
Muistin ja Päämajamuseon näyttelyt ovat avoinna klo 10-17 ja pääsylipun hinta on laskettu 10 euroon. Klo 10-15 Muistin aulassa on käynnissä työpaja, jossa voi kylvää kukkien siemeniä. Istutukset saa halutessaan mukaan. Työpajaan on vapaa pääsy. Halutessaan osallistumismaksun voi suorittaa paikalla olevien hyväntekeväisyysjärjestöjen keräyslippaisiin. Varoilla autetaan tämän päivän kriisien keskellä olevia ihmisiä. Järjestöjen edustajat myös kertovat toiminnastaan.
Klo 10.30 auditoriossa esitetään dokumenttielokuva Gardening in War Zone. Elokuva kertoo Ukrainan Harkovassa sodan keskellä puutarhaa viljelevästä Alla Olkhovskasta. Mitä puutarhan hoito merkitsee jatkuvien ilmahälytysten keskellä? Elokuva on englanninkielinen. Elokuvan jälkeen noin klo 11.00 Pihailon kouluttava puutarhuri Lea Rauta pitää puheenvuoron puutarhanhoidon merkityksistä eri aikoina otsikolla Puutarhassa kasvaa toivo. “Yhteys maahan ja luontoon on kantanut meidät läpi vaikeidenkin aikojen. Siemenen kasvun seuraaminen ja luonnon rytmissä eläminen tarjoavat arjen tukipilarin ja rakentavat uskoa tulevaisuuteen”, kertoo Rauta. Elokuvaan ja luennolle on vapaa pääsy.
Klo 13.00 Muistin auditoriossa on Mikkelin kaupungin veteraanipäivän tilaisuus. Ohjelmassa on musiikki- ja tanssiesitysten lisäksi Mikkelin kaupungin ja Mikkelin nuorisovaltuuston tervehdykset sekä Sodan ja rauhan keskus Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskisen puhe. Tilaisuus kestää noin tunnin ja siihen on vapaa pääsy.
Muistin kauppa palvelee koko päivän ajan ja Kahvila-ravintola Rauha klo 10-15. Rauhan lounas on katettuna klo 11-14.
Sotien varjostama kevät 2024
Talvi on kääntymässä kevääksi. Kevät tietää lumien sulamista, päivien pitenemistä ja luonnon heräämistä uudelleen. Kevääseen liittyy toivoa ja kesän odotusta. Uuden alkua.
Maailman poliittisessa tilanteessa toivoa ja uutta alkua ei ole näköpiirissä. Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan tuli helmikuussa kuluneeksi kaksi vuotta. Lähes 12 miljoonaa ukrainalaista on joutunut jättämään kotinsa ja 17 miljoonaa tarvitse jatkuvaa humanitääristä apua. Suuressa mittakaavassa tilanne Ukrainan rintamilla on pysynyt paljolti muuttumattomana. Pahimmillaan konflikti tulee jäätymään useiksi vuosiksi.
Israelin ja Palestiinan alueella vuosikymmeniä jatkunut konflikti syttyi ilmiliekkeihin viime vuoden lokakuussa. Gazan sota jatkuu edelleen ja kuolleita on jo yli 30 000. Näistä merkittävä osa on siviilejä ja lasten osuus on yli 12 000. Tälle konfliktille on vaikea nähdä loppua.
Gazan sota läikytti bensaa myös Jemenin sisällissodan liekkeihin. Kyseinen konflikti on näkynyt aikaisemmin vain vähän länsimedioissa, vaikka se on jatkunut pian jo kymmenen vuotta. Sodassa on kuollut mahdollisesti yli 400 000 ihmistä ja 4,5 miljoonaa ihmistä on menettänyt kotinsa. Tilanne on katastrofaalinen: yli 21 miljoonaa ihmistä tarvitsee jatkuvaa humanitääristä apua.
Yllä mainitut luvut eivät ole mukavaa luettavaa. Ihmiset ympäri maailmaa joutuvat edelleen kärsimään sodista, vaikka vielä 2000-luvun alussa konfliktien ja väkivaltaisten kuolemien määrä näytti laskevan maailmassa. Väkivallan määrä on ollut jälleen kasvussa viimeisen vuosikymmenen aikana.
Sotien ja konfliktien pitkittyessä niiden ratkaiseminen käy yhä vaikeammaksi. Konfliktista tulee osa ihmisen normaalia todellisuutta, kun lapset ja nuoret joutuvat kasvamaan vastakkainasettelun ja turvattomuuden maailmassa. Tämä konfliktiin kasvamisen tulos näkyy nyt esimerkiksi Gazassa. Hamasin taistelijat ovat pääosin nuoria aikuisia, eivätkä he ole kokeneet elämässään normaalia turvallisuutta tai hyvin toimivaa yhteiskuntaa. Turvattomuus, toivo ja näköalattomuus luovat pohjan vihalle, vastakkainasettelulle ja radikalisoitumiselle.
Myös Venäjälle ja Ukrainaan on kasvamassa sukupolvet, jotka ovat kokeneet sodan ja kasvaneet sisälle vihan ja vastakkainasettelun maailmaan. Nämä vahvistuvat, kun menetät sodassa kotisi ja lähimmäisiäsi. Medioista löydät helposti vihaa ja vastakkainasettelua vahvistavaa sisältöä. Valtiot luovat viholliskuvia.
Me suomalaiset olemme myös alttiita vihalle ja vastakkainasettelulle. Meidän onneksemme Suomi on kuitenkin vahvasti demokraattinen, sananvapautta arvostava ja moniarvoinen yhteiskunta. Muun muassa nämä suojaavat meitä ääriajattelulta ja vastakkainasettelun kasvulta. Vaikka hyvinvointijärjestelmämme natisee liitoksissaan ja turvallisuuttamme koetellaan itärajalla, niin parlamentarismi ja oikeusvaltioperiaatteet antavat meille vahvan suojan sekä kykyä sopeutua.
Suomi onnistui säilyttämään demokratiansa viime sotien jälkeenkin ja maa kasvoi sotasukupolvien ahkeralla uurastuksella kohti hyvinvointiyhteiskuntaa. Maa jälleenrakennettiin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin aikaisempaakin vahvemmaksi ja paremmaksi.
Millaisessa maassa me haluamme tulevaisuudessa elää? Meidän on hyvä muistaa, että demokratia, sananvapaus ja moniarvoisuus ovat olleet ne tekijät, joiden vuoksi me saamme nyt elää yhdessä maailman hyvinvoivimmista, turvallisimmista ja onnellisimmista maista.
Aurinkoista kevättä ja uuden alkua toivoen
Olli-Pekka Leskinen
Toimitusjohtaja
Sodan ja rauhan keskus Muisti
Ilmoittaudu seminaariin: Sodan kokemus – sota ja ihminen 23.3.2024
Suomen Sotilassosiologinen seura täyttää 30 vuotta ja järjestää juhlaseminaarin Muistissa ja Helsingin yliopistolla la 23.3.2024 klo 12.00-16.00. Ohjelma tuotetaan näissä paikoissa vuorovedoin ja se striimataan siten, että koko ohjelman näkee molemmilla paikkakunnilla. Striimiä voi seurata myös Lottamuseolla Tuusulassa sekä verkossa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Lisätietoja ja ilmoittautuminen osoitteessa: www.sotilassosiologia.fi
OHJELMA & PUHUJAT
11.00 Lounas, kahvila-ravintola Rauha, omakustanteinen
12.00 Avauspuheenvuoro, Seuran puheenjohtaja eversti Mikael Salo
12.10 Kansalaisarmeija sodassa: keitä toisen maailmansodan suomalaiset sotilaat olivat ja mitä me emme heistä tiedä? Dosentti Ville Kivimäki, Suomalaisen Kirjallisuuden seuran tutkimusjohtaja
Kommentti: Apulaisprofessori Kirsi Peltonen, traumatutkija, INVEST tutkimuskeskus, Turun yliopisto
13.00 Naiset sodissa – Pikkulotan kokemuksia Suomesta ja maailman konflikteista, Ministeri Elisabeth Rehn Haastattelijana dosentti Teija Sederholm, Maanpuolustuskorkeakoulu
Kommentti: Toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen, Sodan ja rauhan keskus Muisti
13.45 Kahvitauko
14:15 Sodan ja kriisin vaikutukset kriisinhallintaveteraaniin ja hänen läheisiinsä, Teologian tohtori Timo Ryhänen, vertaistukikoordinaattori, Suomen Rauhanturvaajaliitto ry
Kommentti: Dosentti Petteri Simola, Puolustusvoimien tutkimuslaitos
15.00 Totaalisen sodan luonne, Apulaisprofessori Katri Pynnöniemi, Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen Mannerheim-professuuri, Helsingin yliopisto ja Maanpuolustuskorkeakoulu
Kommentti: Yliopistonlehtori, dosentti Kati Parppei, Itä-Suomen yliopisto
15.45 Yhteenveto, PsT, dos. Petteri Simola, Puolustusvoimien tutkimuslaitos
15.55 Päätössanat, Seuran puheenjohtaja eversti Mikael Salo
HELSINGISSÄ: SUOMEN LAKI -SALI, PORTHANIA
MIKKELISSÄ: SODAN JA RAUHAN KESKUS MUISTI, Auditorio
TUUSULASSA: LOTTAMUSEO (verkkolähetys)
ETÄNÄ: Striimilinkki toimitetaan ilmoittautuneille.
Muisti mukana Liberation Route Europe -säätiön foorumissa Saksan Aachenissa
Mikä Liberation Route Europe?
Sodan ja rauhan keskus Muisti liittyi 2023 Euroopan neuvoston kulttuuriperintöreitti Liberation route Europen jäseniksi (LRE). LRE Foundationin jäsenet säilyttävät ja ylläpitävät toiseen maailmansotaan liittyvää kulttuuriperintöä. Järjestön päätavoite on tehdä historiasta helposti saavutettavaa ja puhutella erityisesti nuoria sukupolvia. Vaikka toisesta maailmansodasta on jo 80 vuotta, kokemuksen muistaminen ja ymmärrys sodasta ja rauhasta on tänä päivänä entistä merkityksellisempää. Järjestöön kuuluu yli kymmenen maan alueella lukuisia sotahistoriallisia kohteita museoista muistomerkkeihin ja tutkimuslaitoksista turistikohteisiin. Muisti on Suomen ensimmäinen LRE:n jäsen.
LRE Forum toi yhteen eurooppalaiset kollegat
Järjestön vuosittainen tapaaminen, LRE Forum, järjestettiin tänä vuonna 26.-29.2. Saksan Aachenissa. Aachen oli ensimmäinen saksalainen kaupunki, jonka liittoutuneet vapauttivat natsihallinnosta. Kaupunki tunnetaan myös Kaarle Suuresta ja keskiajalla siellä kruunattiin Saksan kuninkaat.
Forum oli Muistille oiva tilaisuus kohdata ja verkostoitua järjestön muiden jäsenten, yhteistyökumppaneiden ja matkanjärjestäjien kanssa, jakaa ja saada ideoita, oppia muiden parhaista käytännöistä ja kuulla järjestön uusimmat kuulumiset. Delegaatiomme osallistui jäsenseminaariin, konferenssiin, iltagaalaan, LRE Expoon sekä retkelle lähiseudun LRE-kohteisiin. LRE Forumiin osallistui Muistin kanssa edustajia Jalkaväkimuseosta ja Osuuskauppa Suur-Savosta osana Päämaja – Mikkelin matkailun kehittämishanketta.
Kollegoiden tapaaminen ja eri kohteisiin tutustuminen seminaarissa, keskusteluissa ja Expossa antoi kattavan kuvan järjestön toiminnasta ja toimijoista sekä sen antamista yhteistyömahdollisuuksista. Forumiin osallistui ihmisiä ja organisaatioita 14 eri maasta, pääosin Hollannista, Belgiasta, Ranskasta, Saksasta, Englannista, Puolasta, Italiasta ja nyt ensi kertaa Suomesta.
Osallistumisellamme oli myös matkailullinen tavoite: kuinka voisimme tarjota asiasta kiinnostuneille turisteille mahdollisuuden tutustua Suomen kiinnostavaan sotahistoriaan? Kohderyhmä on ehkä kapea, mutta maksukykyinen ja LRE tarjoaa kanavan saavuttaa tämän ryhmän.
Eurooppalaisten kokemukset toisesta maailmansodasta ovat erilaisia
Sodan kokemukset ovat perimmiltään yhteisiä, mutta myös erilaisia. Keski-Euroopan kokemukset juutalaisten, romanien, homoseksuaalien, vammaisten ja toisinajattelijoiden tuhoamisesta ovat mittakaavaltaan käsittämättömiä. Samoin muistamisen tavoissa on eroa. Esimerkiksi Suomessa sankarihaudat jokaisen kirkon kupeessa ovat omaa kulttuuriperintöämme. Suurin osa kaatuneista tuotiin kotipitäjän multiin. Suuret maat lähettivät kansalaisiaan sotimaan kaukaisiin maihin, ja kaatuneita haudattiin taistelukenttien lähelle perustetuille hautausmaille. Iso-Britannia huolehtii yli 32 000 sotilashautausmaasta ympäri maailmaa. USA on ostanut hautausmaa-alueet, joille amerikkalaisia sotilaita on haudattu ja julistanut ne USA:n maaperäksi. Muisti ja Suomi tuo eurooppalaiseen kokemukseen mukaan pohjoisen ulottuvuuden.
LRE:n toiminnassa keskeistä on tuoda esiin tätä kokemusten moninaisuutta. Tärkeää ovat eri maiden kohteet ja reitit sekä erilaiset yhteistyöhankkeet. Europe Remembers kutsuu kertomaan II maailmansodan päättymisestä, Youth Programme tuo yhteen nuoria eri maista jakamaan ja oppimaan toisiltaan, ymmärtämään eurooppalaisen historian ja kokemusten moninaisuutta.
Vuonna 2025 LRE Forum järjestetään Puolan Krakovassa.
Kokonaisesitys Suomen sotahistoriasta 1939−1945 julki – kirjaa seuraa Muistin tuottama verkko-oppimateriaali
Talvisodan päättymisen vuosipäivänä 13.3.2024 julkaistiin Pekka Visurin, Pasi Kesselin ja Carl-Fredrik Geustin kirjoittama teos Suomen sodat 1939−1945 – selviytyminen maailmansodasta. 550-sivuinen kirja hahmottaa Suomen sotavuosien tapahtumia ja olosuhteita kokonaisuutena.
Kirja vastaa tarpeeseen saada opetukseen ja alan harrastajien käyttöön uusimpaan tutkimustietoon perustuvaa ja tapahtumia hyvin havainnollistavaa tietoaineistoa. Siinä tarkastellaan suursotaan johtanutta kehitystä ja Suomea sen eri vaiheissa. Lopuksi kuvataan dramaattisen vuoden 1944 tapahtumia ja arvioidaan, miten Suomi selviytyi sodasta. Suomi menetti alueitaan, ja sadat tuhannet evakot joutuivat siirtymään uusille asuinsijoille. Lähes 100 000 suomalaista menehtyi ja yhtä moni jäi sotainvalidiksi. Maan itsenäisyys kuitenkin säilyi ja jälleenrakennus käynnistyi.
Docendon kustantaman teoksen julkaisu on Suomen sodat 1939−1945 -hankkeen ensimmäinen osa. Toukokuun lopussa 2024 julkaistaan Sodan ja rauhan keskus Muistin tuottama verkko-oppimateriaalikokonaisuus Sodan muisti. Kokonaisuus käsittelee Suomen sotien 1939–1945 syitä, tapahtumia ja seurauksia sekä ajan kuvaa. Keskeisen osan muodostavat tapahtumahistorian lisäksi sodan sosiaali- ja kulttuurihistoriaa, poliittista historiaa sekä taloushistoriaa koskevat näkökulmat, kysymykset ja tehtävät. Lähtökohtana ovat opetussuunnitelmien tieto- ja taitovaatimukset. Oppimateriaali on suunnattu ensisijaisesti yläkouluille ja toiselle asteelle, mutta toimii kaikille aihepiiristä kiinnostuneille laajana tietopakettina.
Vaikeiden vaihtoehtojen kevät 1944 − Suomi veitsenterällä kahdeksankymmentä vuotta sitten
Vuoden 1944 alussa Suomi oli vaikeassa tilanteessa. Jatkosota oli ollut käynnissä kaksi ja puoli vuotta ja sodankäynti oli juuttunut asemiinsa. Saksan avulla olimme taistelleet menestyksellä, mutta Saksa oli menettänyt aloitteensa itärintamalla jo vuonna 1943 ja näytti yhä ilmeisemmältä, että se häviäisi sodan. Suomen poliittiset johtajat halusivat irrottaa Suomen sodasta ja solmia Neuvostoliiton kanssa erillisrauhan. Rauha oli myös Neuvostoliiton intresseissä, jotta se voisi keskittää voimansa Keski-Eurooppaan. Paineita rauhan tekoon tuli myös Yhdysvaltojen ja Ruotsin suunnalta. Sodasta irtautuminen oli helpommin sanottu kuin tehty: Neuvostoliiton ehdot rauhalle olivat kohtuuttomat ja Saksa vastusti rauhantekoa, koska Suomen-rintama sitoi neuvostojoukkoja. Tilanteen purkaminen siten, että itsenäisyytemme puolustaminen säilyisi mahdollisena, vaikutti lähes mahdottomalta.
Rauhaa oli tunnusteltu jo vuoden 1943 puolella, johon Saksa oli reagoinut mm. jarruttamalla viljatoimituksiaan. Ilman Saksan-viljaa suomalaisten elintarviketilanne olisi ollut hyvin vaikea. Marras-joulukuussa 1943 Stalin oli ilmaissut halunsa irrottaa Suomi sodasta Teheranissa pidetyssä liittoutuneiden maiden johtajien konferenssissa. Vuoden 1944 alussa Yhdysvallat alkoi painostaa Suomea rauhantekoon. Ylipäällikkö Mannerheim ilmoitti hallitukselle helmikuun alussa, että sotilasjohto oli valmis rauhaan raskainkin ehdoin. Kansan yleinen mielipide vastusti rauhanehtoihin suostumista, sillä suurelle yleisölle tilanne näyttäytyi vakaana – Suomen joukot olivat pitkällä Itä-Karjalassa ja tilanne oli ollut muuttumaton jo pitkään.
Helmikuussa Neuvostoliitto pommitti raskaasti Helsinkiä ja muita Suomen kaupunkeja useita kertoja murtaakseen Suomen puolustustahdon. Se ei kuitenkaan onnistunut. Valtioneuvos J.K. Paasikivi tunnusteli Neuvostoliiton rauhanehtoja Neuvostoliiton Tukholman-suurlähettilään Alexandra Kollontain välityksellä yhteensä kolmeen otteeseen helmi-maaliskuussa 1944. Saksalle tunnustelujen selitettiin johtuvan Leningradin saartorenkaan murtumisesta ja saksalaisten vetäytymisestä itärintamalla yleensä, mikä Suomen näkökulmasta oli epäedullista kehitystä: Suomi oli nyt Neuvostoliiton maa- ja ilmavoimille kuin tarjottimella.
Neuvostoliiton rauhanehdot olivat kovat. Ne lähtivät liikkeelle talvisodan jälkeisistä rajoista ja lisäksi Suomen pitäisi luovuttaa Petsamo Neuvostoliitolle. Suomen tuli katkaista suhteet Saksaan ja internoida maassa olevat saksalaiset joukot mahdollisesti Neuvostoliiton avulla. Suomen oma armeija tuli saattaa rauhan kannalle. Sotakorvauksia pitäisi maksaa 600 miljoonaa dollaria. Suomen hallitus ei voinut hyväksyä ehtoja. Saksalla oli joukkoja Suomessa yli 200 000 miestä ja pelättiin kahden rintaman sotaa. Yhtäaikainen saksalaisten joukkojen internointi ja oman armeijan kotiuttaminen nähtiin liian vaarallisena – se mahdollistaisi maan joutumisen neuvostomiehityksen alaiseksi. Suomi ilmoitti hylkäävänsä rauhanehdotuksen 17.3.1944.
Julkisuuteen viestittiin rauhanneuvotteluiden katkenneen, mutta kulissien takana niitä jatkettiin. J.K. Paasikivi ja Carl Enckell matkustivat salaa Moskovaan. Neuvottelut eivät juurikaan muuttaneet ehtoja. Suomalaisista poliitikoista vain Paasikivi kannatti ehtoja, mikä johti hänen ja presidentti Risto Rytin henkilökohtaisten suhteiden katkeamiseen. Saksa reagoi neuvotteluihin aloittamalla ensin viljan ja sitten aseiden vientikiellon Suomeen huhtikuussa. Hallitus päätti viivyttää tilannetta toivoen, että suunniteltu liittoutuneiden maihinnousu Länsi-Eurooppaan muuttaisi tilannetta ratkaisevasti. Hallitus katsoi, että itsenäisyys olisi suuremmassa vaarassa hyväksymällä rauhanehdot kuin että jos jatkettaisiin taisteluja. Rauhaan ei Neuvostoliiton ehdoilla suostuttu.
Stalin päätti, että Suomi pakotetaan rauhaan suurhyökkäyksellä. Suomen armeijan päävoimat olisi tarkoitus tuhota ja siirtää raja Kymijoelle. Ennennäkemätön hyökkäys Karjalan kannaksella alkoi 9.6.1944.
